Kylmä suihku sahoille – sahatavaran vientihintojen odotettiin nousevan, mutta kuinkas kävikään

Viime viikon tiistaina aika monen suomalaissahan toimistossa manattiin. Saatettiinpa ilmoille päästää ärräpäitäkin.

Valtiovarainministeriö valoi maanantaina uskoa talouden käännökseen ennustamalla, että Suomen talous kasvaa ensi vuonna 1,7 prosenttia. Seuraavana päivänä Rakennusteollisuus RT ry oli synkempi: sen mukaan rakentamisen käänne antaa odottaa itseään.

Samaisena tiistaina metsäteollisuuden markkinahintoja seuraava Fastmarkets Foex julkaisi tiedon suomalaisen sahatavaran vientihinnoista.

Tilaston mukaan kuusi- ja mäntysahatavaran vientihinnat kääntyivät 6–10 prosentin laskuun alkuvuoden varovaisen nousun jälkeen. Foexin tietojen mukaan sekä männyn että kuusen vientihinta oli runsaat 220 euroa kuutiolta.

Sahat toivoivat ihan toisenlaista kehitystä. Vientihinta on äärimmäisen tärkeä mittari, koska sahateollisuuden tuotannosta enin osa päätyy ulkomaille. Yksittäisistä markkinoista Suomi on suurin, mutta kotimaan osuus myynnistä on vain noin 20 prosenttia. Lähes kaikki sahatavarasta päätyy rakentamiseen.

Sahojen toiveikkuus perustui muun muassa alhaisiin varastomääriin. Sahateollisuuden tilastojen mukaan sahatavaravarastot ovat huvenneet viime syksystä lähtien, ja lasku on jatkunut koko tämän vuoden. Alan toimijat käyttävät mielellään ilmaisua, jonka mukaan ”sahatavaraputki on suhteellisen tyhjä”.

Alhaisten varastomäärien ansiosta tuotannon pitäisi nousta, jos kysyntä ja hinnat elpyvät. Tuore hintakehitys ei tehnyt hyvää tälle odotukselle.

Suomen varastoissa on tilaa, koska sahatavaran tuotantomäärät ovat laskeneet. Varastoon ei kannata määräänsä enempää sahata.

Vuonna 2021 Suomessa tuotettiin sahatavaraa 11,9 miljoonaa kuutiota. Viime vuonna määrä oli noin 10,4 miljoonaa kuutiota ja tahti on hiljentynyt edelleen. Meneekö edes kymmenen miljoonaa kuutiota rikki tänä vuonna?

Samaan aikaan Suomeen on valmistunut merkittävä määrä uutta sahauskapasiteettia.

Uudet sahalinjat ovat tulleet tai tulossa muun muassa Versowoodille Vierumäelle, Metsä Fibrelle Raumalle, Koskiselle Järvelään, Junnikkalalle Ouluun, Kuhmo oy:lle Kuhmoon, Pölkylle Taivalkoskelle ja Kajaaniin.

Tämä lista ei ole täydellinen. Lisäksi monet tuottajat ovat kehittäneet toimintaansa pienemmillä investoinneilla.

Samaan aikaan toiminta on loppunut muun muassa Metsä Fibre Kyrön ja Merikarvian sahoilla samoin kuin Kotkamillsin sahalla Kotkassa.

Sulkemisista huolimatta uudet ja ennen kaikkea tehokkaat sahalinjat ovat lisänneet sahauskapasiteettia. PTT:n metsäekonomin Matti Valosen laskelmissa kapasiteetti on kasvanut noin puoli miljoonaa kuutiometriä suunnilleen 13,7 miljoonaan kuutiometriin vuodessa.

Kapasiteetti on todennäköisesti hieman tätäkin suurempi, koska osa sahoista ilmoittaa edellisen vuoden tuotantoluvun ja osa kapasiteetin.

Sahojen kaltaisten tuotantolaitosten kapasiteetista puhuttaessa on syytä muistaa, etteivät ne koskaan pyöri sadan prosentin tahtia, koska kysyntä vaihtelee ja esimerkiksi vuosihuollot pysäyttävät tuotannon.

Laskeva kysyntä, alamaissa oleva hinta ja kallis raaka-aine on myrkkyä sahojen kannattavuudelle. Viime tilikaudella isojen itsenäisten suomalaisten sahayritysten liikevaihdot laskivat muutaman prosentin, mutta tulokset notkahtivat kymmeniä prosentteja.

Kannattavimmat isot sahayhtiöt pitivät tuloksensa voitollisena, mutta kovia iskuja ottaneet yhtiöt valahtivat tappiolle.

Huippuvuosien 2021 ja 2022 tulokset vankistivat sahayhtiöiden taseita. Ne kestävät vielä heikompia vuosia oman pääomansa puolesta, mutta kassavirran kanssa voi tulla ongelmia ennen kuin oma pääoma käy vähiin.

Alaa seuraavat eivät usko merkittäviin sahojen sulkemisiin, mutta paikallisia seisokkeja on ihan varmasti tulossa. Käynnissä lienee myös markkinaosuustaistelu tai ainakin asemien ja asiakkuuksien varmistelu tulevaa nousua varten. Osa sahoista on pitänyt kiinni tuotantomääristään kannattavuuden kustannuksella.

Sahojen talousmatematiikka on myös muuttunut. Sivujakeiden merkitys on korostunut sellu- ja energiatuotannon raaka-ainetarpeiden takia.

Sahat kaipaisivat kipeästi talouskasvun käynnistymistä. Keskuspankit ovat aloittaneet korkojen laskun, mutta alentuneiden korkojen vaikutus kysyntään tulee viiveellä.

Mitä tämä tarkoittaa metsänomistajalle?

Sahateollisuuden vuoden 2022 kesästä alkaneet vaikeudet jatkuvat. Tuotannon laskusta huolimatta tuona aikana tukin hinta on noussut. Viime viikkojen hintojen tasaantumisesta huolimatta tukkien kantohinnat ovat edelleen korkealla.

On arvioitu, että mekaanisen metsäteollisuuden nykyiset vaikeudet voivat jonkin verran painottaa puukauppaa kuitupuuleimikoihin.

Vaikutus voi olla väliaikainen, sillä kaiken kaikkiaan puun kysyntä on kasvanut. Erityisesti selluteollisuuden tarpeisiin Venäjältä rahdatun raaka-aineen jääminen pois markkinoilta pitää puun kysynnän ylhäällä.