Jouluna et ole yksin

Montako kutsumatonta vierasta saat kotiisi tänä jouluna? Se riippuu paitsi tahdittomista sukulaisista ja naapureista, eritoten joulupuuvalinnasta.

Pirtissä, jossa kimaltelee muovikuusi, eivät näkymättömät vieraat hääräile. Tuontikuusissakaan ei juuri kuhina käy. Sen sijaan kotimaisen metsäkuusen valinneella riittää seuraa. Varsinkin, jos puun on hakenut metsästä, eikä kuusiviljelmältä.

Joulun alla toistuvissa uutisissa on maalailtu, että kuokkavieraita vyöryy tupaan huimimmillaan satoja tuhansia. Osa tutkijoista puhuu tuhansista ja osa sadoista yksilöistä.

Metsähyönteisiin perehtynyt tutkija Tiina Ylioja Luonnonvarakeskuksesta pitää valtaosaa arvioista liioiteltuina ainakin hyönteisten osalta.

”Todennäköisempi luku on noin 50”, hän heittää lonkalta, mutta painottaa arvion kattavan vain ötökät. Puissa on myös jäkäliä ja sieniä, kuten homeita. Jos kaikki mikrobit lasketaan mukaan, yksittäisen puun lajimäärä voi kasvaa tuhansiin.

Näkymättömien jouluvieraiden arviointia hankaloittaa se, ettei asiaa ole tutkittu. Ainakaan minkäänlaista tieteellistä julkaisua ei löydy joulukuusen talvisen lajikirjon määrittämisestä. Valtaosa puiden lajistokartoituksista on tehty kesäaikaan.

Hyvää osviittaa saa Petri Keto-Tokoin ja Juha Siitosen kirjoittamasta teoksesta Puiden asukkaat, jossa tutustutaan kattavaan joukkoon nuorissa kuusissa viihtyviä lajeja pistiäisistä perhosiin ja leppäpirkkoihin. Käpyjä hyödyntäviä lajeja esitellään kolmisenkymmentä.

Ylen teettämässä testissä joulukuusta pidettiin pari päivää muovisäkissä. Silloin liikkeelle lähteneitä ötököitä havaittiin alle 40 yksilöä. Joukossa oli hämähäkkien ohella muun muassa hyppyhäntäisiä, kaskaan nymfejä sekä yksittäinen muurahainen, sääski ja kemppi.

Vaaksiaisia muistuttavat talvisääsket voivat liikuskella viileälläkin säällä keväisin ja myöhään syksyllä. Toukat syövät mätänevää kasviainesta. Kuva: Heikki Luoto/Flowerpecker/Ötökkätieto-sivusto

”Itse en ole karistellut kuusia ja katsonut, mitä sieltä tulee. Kotonani en ole havainnut, että joulukuusesta tulisi mitään hyönteisinvaasiota”, Ylioja tuumaa.

Ainoa hyönteinen, jonka tutkija on nähnyt joulukuusesta pyrähtävän, on kuusenkäpykääriäinen.

”Sitä ei tarvitse säikähtää koiperhoseksi. Pienet perhosraukat heräävät lämpimässä munimaan, mutta kuivuvat ja kuolevat nopeasti.”

Käpykääriäisen ilmestyminen vaatii, että joulukuusessa on käpyjä. Niitä harvemmin on kasvatetuissa ja nuorissa joulupuissa. Sen sijaan latvakuusissa eli hakkuualoilta kerättyjen isojen kuusten latvuksissa käpyjä usein piisaa. Lisäksi latvuksen neulasissa voi elellä keräkärsäkkäitä ja kuusineulasmittareita. Harvinaisempi, eteläinen laji on yöperhosiin kuuluva kuusikarvajalka.

Yliojan mukaan monet lajit laskeutuvat puusta maahan talvehtimaan, jotta lumipeite suojaa niitä purevilta pakkasilta. Niin tekevät muun muassa keräkärsäkkäät.

Kuusenkäpykääriäinen munii käpyyn, jossa toukka kehittyy siemeniä syöden. Toukat ovat kermanvalkoisia ja niiden pää on ruskea. Aikuisen perhosen siipien kärkiväli on 10-13 mm. Kuva: Heikki Luoto/Flowerpecker/Ötökkätieto-sivusto

Joulukuusi kätkee oksistonsa siimekseen varmasti hyönteisten munia, pikkiriikkisiä hämähäkkejä sekä kasvinsyöjä- ja petopunkkeja.

”Pieniä punkkeja ei näe silmällä. Ne kuolevat hyvin pian kuivassa huoneilmassa.”

Öttiäiset majoittuvat kuusiin talvehtimaan munina, toukkina tai nymfeinä eli kuoriutumisen ja aikuisuuden välivaiheessa.

Talvella ötököiden elintoiminnot ovat hiipuneet ja koostumus muuttunut. Ne ovat täyttäneet itsensä pakkasnesteillä, jotka estävät jäätymisen.

Osa lajeista herää horteestaan vasta keväällä, kun päivän pituus on riittävä. Sellaiset ötökät eivät lähde liikkeelle sisälle tuotaessa. Toiset virkoavat pelkästä lämmöstä, esimerkiksi jotkin hämähäkit. Kävystä voi kömpiä esiin tokkurainen kuusenkäpylude.

Biologi, puutarhanhoidon asiantuntija Leena Luoto kannustaa iloitsemaan lajiston monimuotoisuudesta, jota yksi ainoa puu ylläpitää. Asukeilleen puu on koko maailma.

”Mitä se kertoisi luonnon tilasta, jos kuusissa ei olisi lainkaan muita lajeja? Kuusen asukkaat ovat äärimmäisen tärkeää talviruokaa monelle lajille, kuten hippiäisille, puukiipijöille ja hämähäkeille.

Hetkellisiin kämppäkavereihin voi yrittää tutustua tiirailemalla joulupuun oksia ja runkoa suurennuslasilla.

1-4 millimetrin pituiset hyppyhäntäiset ovat tärkeää ravintoa talvehtiville pikkulinnuille. Useimmat hyppyhäntäiset syövät lahoavaa kasviainesta tai sienirihmastoa. Suomesta hyppyhäntäislajeja on tavattu runsaat 200 Kuva: Heikki Luoto/Flowerpecker/Ötökkätieto-sivusto

Tutkija Ylioja vaikuttaa hivenen kyllästyneeltä koko joulukuusiaiheeseen ja uutisiin, joissa joulunvieton keskelle maalaillaan ötökkäkammoisen painajaista ja eliölajien massamurhaa.

”Usein pienistä kärpäsistä tehdään härkäsiä. Jossain uutisessa listattiin sisälle päätyviä kaarnakuoriaisia. Se vaatisi, että olohuoneeseen kuskattaisiin Helsingin Senaatintorilta tuttu jättikuusi”, Ylioja naurahtaa.

Tavalliseen kotiin hankittava joulukuusi on tyypillisesti niin pieni ja nuori, että sen lajikirjo on huomattavasti vaatimattomampi kuin kookkaan ja iäkkään metsäkuusen, jonka paksun ja rosoisen kaarnan koloihin on ajan saatossa kertynyt kaikenlaista eläjää.

Joulupuun monimuotoisuuteen voi vaikuttaa myös, onko se haettu metsänreunasta vai ostettu kasvattajalta.

Tuontikuusissa on verrattain vähän vipinää, sillä niiden kasvatuksessa saatetaan käyttää torjunta-aineita. Esimerkiksi tanskalaisia pihtoja vaivaa usein kirvaongelma, jota hillitään kasvinsuojeluaineilla.

Ylioja ei näe joulukuusten tuonnissa juurikaan riskiä kasvitautien leviämiselle, koska kauppaa säännellään ja valvotaan. Paljon riskialttiimpaa on, jos tavallinen tallaaja matkustaa esimerkiksi Viroon ja kuskaa sieltä autonsa takakontissa kasveja multineen päivineen istutettavaksi omaan pihaan.

Leena Luoto huomauttaa, että myös puutarhamyymälöissä kaupattavista tuontihavuista on löydetty toisinaan tuholaisia. Ruukkukasvien mullan mukana voi kulkeutua maaperässä leviäviä kasvitauteja.

Havukirvat tekevät kuusenoksiin käpymäisiä äkämiä, joissa yksilöt kehittyvät aikuisiksi. Nuorissa kuusissa tavataan 0,5–2,0 mm:n kokoisia isohavukirvoja. Kuva: Heikki Luoto/Flowerpecker/Ötökkätieto-sivusto

Kotimaisen kuusen oksistossa eivät huonekasveille haitalliset villakirvat ja ripsiäiset hyppele. Sen sijaan äkämiä eli pahkuroita oksiin tekeviä isohavukirvoja saattaa kotikuusissa asustaa. Runsas määrä äkämiä saattaa kismittää joulukuusenkasvattajia, jos niiden takia oksat alkavat sojottaa rumasti. Haitta on puhtaasti esteettinen.

”Kotimaista joulupuukauppaa ja viljelyä pidän hyvänä ja luonnonmukaisena toimintana”, Ylioja painottaa.

Mikäli omasta joulupuusta löytää äkämiä, niiden sisuksista on turha kaivella asukkaita, sillä kirvat poistuvat kesäpesistään syksyisin.

Tuohinopsakki saalistaa vaeltaen pitkin jäkälän peittämiä puiden runkoja ja kiipeilee myös seinillä. Laji ei kudo verkkoja. Naaras on kooltaan 5-6 mm. Kuva: Heikki Luoto/Flowerpecker/Ötökkätieto-sivusto

Kuusta voi ravistella ennen sisääntuontia, jotta kaikki niin sanotusti ylimääräinen varisee ulos. Ötököiden takia Ylioja ei näe ravistelulle syytä.

Yksikään Suomen luonnossa elävistä, joulukuusen mukana sisälle matkaavista lajeista ei aiheuta haittaa ihmisille, eläimille, talojen rakenteille tai huonekasveille. Metsän eliöt ovat riippuvaisia kodistaan eli elävästä kuusesta ja metsän siimeksessä vallitsevasta mikroilmastosta.

Muutamassa päivässä sisäkuusen pinnalta lakkaa kaikki liike ja joulun kuokkavieraat ovat poissa. Kuusi itse sinnittelee vielä pari viikkoa ja joskus hieman pidempäänkin. Sinnikkäimpien kuusenjuottajien puuhun saattaa kasvaa vielä kerkkiä.

Vikkeläliikkeisillä kempeillä on kaksi paria siipiä, suuret silmät ja hyppäämiseen sopivat, voimakkaat takajalat. Kempit imevät kasveista nesteitä. Kuva: Heikki Luoto/Flowerpecker/Ötökkätieto-sivusto

Moni nauttii kuusen tuoksusta, joka täyttää tuvan jouluna. Erikoistutkija Minna Kivimäenpää Luonnonvarakeskuksesta kertoo, että tuoksu koostuu yhdistelmästä kymmeniä haihtuvia orgaanisia hiiliyhdisteitä, jotka vapautuvat lämpötilan noustessa ja kuusta liikuteltaessa.

Eniten ilmoille tupsahtaa monoterpeenejä, kuten bornyyliasetaattia, kamfeenia ja limoneenia sekä monia muita yhdisteitä, joita hyödynnetään eteerisissä öljyissä.

Pihkan juoksevuuteen vaikuttavia terpeenejä vapautuu pihkatiehyistä niin neulasista kuin rungostakin. Pikkuhiljaa tuoksu hiipuu, kun terpeenivarastot alkavat ehtyä.

Kuusen katkaisemisen aiheuttama stressi voi lisätä myös stressiyhdisteiden kuten metyylisalisylaatin päästöjä.

”Joskus olen saanut joulukuusen, joka tuoksuu kuin saunavihta. Tällöin kuusi on katkaisun jälkeen altistunut vaihteleville sääoloille: ensin suojalle, sitten kovalle pakkaselle ja taas sulamiselle sisään tuotaessa. Neulasten solurakenteet ovat hajonneet, jolloin kuusi päästää ilmaan aldehydejä, alkoholeja ja asetaatteja”, Kivimäenpää kertoo.

Lähellä olevat huonekasvit voivat ainakin teorian tasolla stressaantua yhtäkkisestä viestitulvasta, joka saattaa aktivoida joidenkin lajien puolustusreaktiot esimerkiksi kasvitauteja ja tuhohyönteisiä vastaan. Stressin seurauksena kasvu voi heikentyä ja lakastuminen alkaa. Jälkimmäinen johtunee kuusen päästämästä metyylisalisylaattista, joka voi käynnistää joissakin huonekasveissa etyleenin tuotannon.

Herkimpiä lakastumiselle ovat leikkokukat ja kukkivat joulukukat. Myös orkideat stressaantuvat herkästi. Yhtä lailla niiden välittömään läheisyyteen ei pitäisi laittaa hedelmiä ja kasviksia, jotka erittävät kypsyessään etyleeniä.

Kivimäenpää painottaa, että joulukuusen vaikutusta huonekasveihin ei ole kokeellisesti todistettu, joten tapahtumaketjut ovat pitkälti oletuksia. Voi hyvin olla, ettei yksittäinen kuusi tuota niin paljon yhdisteitä, että muut kasvit ehtisivät tilapäisestä seuralaisesta kärsiä. Asiaan vaikuttavat myös huoneen tilavuus ja ilmankierto.

Kivimäenpään mukaan joulukuusi voi tukea ihmisen terveyttä muutenkin kuin tuomalla iloa ja tunnelmaa.

”Kuusi erittää monia yhdisteitä, joilla on eläinkokeissa ja ihmissoluilla tehdyissä tutkimuksissa osoitettu olevan muun muassa tulehdusta vähentäviä ja neuroterveyttä lisääviä ominaisuuksia.”

Japanissa on tutkittu, että alfapineenin heikko tuoksu rentouttaa, kun taas korkeat pitoisuudet aiheuttavat fyysistä stressiä. Kaikki riippuu pitoisuuksista, jotka tuskin kovin korkeiksi nousevat yhdestä joulupuusta.

Varmimmat terveyshyödyt saa lähtemällä ulkoilemaan metsäisiin maisemiin.