Ilpo Värrin pihassa kasvaa visakoivuja, jotka jäivät aikanaan hoitamatta. Kuva: Pasi LeinoIlpo Värrin pihaan istutettiin aikanaan arvokkaat visakoivut, mutta hoito unohtui – näin puille nyt käy
Ilpo Värrin kotipihaan istutettiin aikanaan visakoivuja, mutta hoitamattomina arvokas visa jäi muodostumatta.TilaajallePöytyäläisen Ilpo Värrin kotipihassa osa koivuista kasvaa merkillisen vänkyräisinä. Pikaisella vilkaisulla puita voisi luulla omenapuiksi.
Kiemurat rungot ovat Tarvasjoen-Karinaisten metsänhoitoyhdistyksessä 1950- ja 1960-luvuilla toimineen metsänhoidonneuvojan, intohimoisen visakoivunkasvattaja Eino Saaren jättämä jälki maisemaan.
”Tiedän tusinan verran muitakin visaistutuksia paikkakunnalta. Ilmeisesti neuvoja välitti taimia aktiivisille metsänomistajille, mutta kukaan ei sitten huomannutkaan kertoa, että visoja olisi pitänyt myös karsimalla hoitaa”, Värri pohtii.
Koivun visautuminen on mutaation seurauksena puuhun periytynyt muutos. Se näkyy rungossa mutkaisuutena, kasvun hitautena ja oksien suurena määränä.
Visa vaatii paljon kasvutilaa, joten visakoivikoita käsitellään voimakkailla harvennuksilla ja riittävän ajoissa tehdyllä oksien karsinnalla.
Paikkakunnalla kerrotun tarinan mukaan Eino Saari istutti visakoivuja myös omaan metsäänsä, mutta puut kuolivat liikaan lannoittamiseen.
Värrin pihapiirin visakoivut istutettiin jo hänen isoisänsä aikana, samoihin aikoihin, kun Värri itse syntyi. Kuvioksi valikoitui lämmin, etelään suuntautuva rinne noin kilometrin päässä Värrin lapsuuskodista.
Värri muistaa lapsuudesta, että siellä puhuttiin kasvavan arvokasta puuta.
”Puun kerrottiin maksavan kiloa kohti saman verran kuin sokeri. Se tuntui erikoiselta.”
Värrin vanhemmat teettivät visakoivusta itseoppineella puutyömestari Arvo Laaksosella erilaisia pieniä kodin tarve-esineitä.
”Meiltä löytyy ainakin kukkapöytiä, mortteli ja erilaisia kulhoja. Erityisen hieno on peilinkehyksissä oleva neliskanttinen tähtivisa”, Värri kertoo.
Visakoivusta maksetaan parhaimmillan hyvin, mutta visan muodostuminen vaatii runkojen aktiivista karsimista. Kuva: Pasi Leino”Jälkeen päin olen saanut tietää, että visojen hoito on ennemmin puutarhanhoitoa kuin metsänhoitoa.”
Polttopuuksi liian kiharaista
Osa visakoivuista kaadettiin vuonna 2011, kun Värri ryhtyi rakentamaan paikalle taloa.
”Koivuille oli etsitty hieno paikka eli lämmin rinne pellon laidassa. Minua kiinnosti rinteen päällä oleva kallio. Täältä ylempää näkee peltoaukean, ja paikka on omassa rauhassa.”
Sokerin hinta visakoivuista jäi saamatta, mutta se ei harmita Värriä. Investoinnin oli tehnyt jo edellinen sukupolvi.
Lopulta puista tehtiin kauppaa halvemmalla oksavisan hinnalla kalliin visakukan sijaan.
”Jälkeen päin olen saanut tietää, että visojen hoito on ennemmin puutarhanhoitoa kuin metsänhoitoa.”
Puoliso Satu Värri kaataisi loputkin koivut, jotta tontille saataisiin enemmän valoa.
”Tätä ajatusta olen toppuutellut. Kyllä visat siinä voivat vielä kasvaa, jos vaikka joskus innostuisin itse jotakin niistä nikkaroimaan.”
Polttopuuksi puuaine ei sovi, sillä sitä on vaikea kirveellä halkaista. Kuva: Pasi LeinoPolttopuiksi visakoivut eivät Värrin mukaan tule ainakaan päätymään.
”Visa on pehkanan huonoa polttopuuksi. Sitä on huono halkaista kirveen kanssa, kun puun syyt ovat kiharassa”, Värri sanoo.
”Jollakin tapaa niitä voi pitää koristeellisina, ja onhan niillä kuitenkin oma tarinansa kohta 70 vuoden takaa. Ne ovat mielestäni hyvä lisä tähän kotipihaan.”
Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
