Helsingin yliopisto selvitti, millainen vaikutus harvennushakkuilla on metsien kykyyn varastoida tai vapauttaa hiilidioksidia
Harvennushakkuu teki kangasmetsästä tilapäisen ja suometsästä entistä suuremman hiililähteen.
Harvennushakkuissa poistetaan osa metsän puista, jotta parhaat puut saavat enemmän kasvutilaa, valoa ja ravinteita. Kuva: Juha TuononenHelsingin yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että harvennushakkuut vaikuttavat merkittävästi metsien kykyyn varastoida tai vapauttaa hiilidioksidia.
Hakkuiden vaikutus metsien hiilidynamiikkaan vaihtelee suuresti metsätyypin mukaan. Helsingin yliopiston tutkimuksessa tarkasteltiin harvennuksen vaikutusta kahteen erilaiseen boreaaliseen metsätyyppiin: mineraalimaan metsään eli kangasmetsään ja ojitettuun suometsään.
Tutkijat mittasivat puiden, metsänpohjan kasvillisuuden, maaperän ja lahopuiden vuotuista hiilikertymää ja -päästöjä sekä ennen harvennusta että sen jälkeen. Tulosten perusteella harvennushakkuu aiheuttavat muutoksia metsien hiilitaseessa.
Kangasmetsässä hiilen kertyminen metsään väheni tilapäisesti harvennuksen jälkeen, mutta palautui melko nopeasti. Tämän katsotaan johtuvan siitä, että valon ja tilan lisääntyminen auttoi myös sammalia, varpuja ja muuta metsänpohjan kasvillisuutta kasvamaan ja sitomaan hiiltä.
Harvennus teki metsästä hetkellisen hiilen lähteen harvennusvuonna, minkä jälkeen se palautui hiilinieluksi seuraavan vuoden loppuun mennessä. Muutamassa vuodessa nielu oli palautunut jo lähes entiselle tasolle.
”Hiilinielu palautuu usein melko nopeasti harvennushakkuusta, mutta hiilen kokonaisvaraston palautuminen vie silloinkin aikaa.”
”Hiilinielu tarkoittaa hiilivaraston positiivista muutosta per vuosi. Hiilinielu palautuu usein melko nopeasti harvennushakkuusta, mutta hiilen kokonaisvaraston palautuminen vie silloinkin aikaa, koska metsästä on hakkuussa poistettu suuri määrä hiiltä biomassan mukana”, toteaa apulaisprofessori Anna Lintunen, Helsingin yliopiston ilmakehätieteiden keskuksesta.
Sitä vastoin jo ennen harvennusta ilmakehään hiiltä päästäneen ojitetun suometsän päästöt kasvoivat entisestään harvennushakkuun jälkeen. Puuston hidas kasvu yhdistettynä hakkuujätteen hajoamiseen teki näistä metsistä entistä suurempia hiilen nettolähteitä vuosi harvennuksen jälkeen.
”Tutkimustulostemme perusteella on tärkeää sovittaa metsänhoitokäytännöt eri metsätyyppien erityisominaisuuksiin. Harvennus edistää puiden kasvua ja sen myötä tyypillisesti myös hiilen sitoutumista melko pian harvennuksen jälkeen kangasmetsissä, mutta ojitetut suot vaativat huolellista hoitoa, jotta vältytään pitkän aikavälin hiilihävikiltä”, tiivistää väitöskirjatutkija Gonzalo de Quesada Helsingin yliopiston tiedotteessa.
Tutkijat päättelivät myös, että metsien hiilivarastojen eli elävien puiden biomassaan ja maaperään varastoituneen hiilen palautuminen hakkuuta edeltävälle tasolle voi kestää kymmeniä vuosia molemmissa metsätyypeissä.
Tutkijoiden mukaan on tärkeää tuntea erilaisten metsänhoitomenetelmien vaikutus hiilitasapainoon, varsinkin kun Suomi ja muut maat tasapainottelevat metsien tehokkaan hiilensidonnan ja teollisuuden raaka-aineen turvaamisen välillä.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
