Marko Rasilaisella on selkeät teesit metsänomistajuudessaan. Kaikki tuotot hän investoi takaisin metsään. Kuva: Maria Miklas
Kaksi viikkoa ensimmäisen metsätilakauppansa jälkeen Marko Rasilainen sai sydänkohtauksen – nyt metsänhoito pitää huolta miehen sydänterveydestä
Sydänpysähdyksen jälkeen Marko Rasilainen vähensi kiinteistöomistuksia. Metsistä hän ei ole luopumassa, vaan on kiinnostunut ostamaan lisää metsää. ”Kaikki metsästä tulleet tuotot olen investoinut takaisin metsään.”Tilaajalle
Marko Rasilainen on aktiivinen metsänomistaja, jolla on vankkoja mielipiteitä vaikkapa kirjanpainajatuhoista. Kuva: Maria MiklasHyvinkääläinen Marko Rasilainen on aina ollut vauhdikas kaveri, ja bisnes on kiinnostanut häntä pienestä pitäen. Jo nuorena miehenä hän harjoitti kiinteistösijoittamista, vuosikymmeniä ennen kuin siitä tuli muodikasta.
Opiskeltuaan tuotantotalouden insinööriksi Rasilainen päätyi isänsä jalanjäljissä töihin Koneelle, Hyvinkään isolle työnantajalle.
Lapsiperheen arkea väritti kahden talon projekti. Perheen tontilla oli omakotitalo ja vanha kenkäverstas. Talo remontoitiin, ja verstas muutettiin erillistaloksi. Vapaa-ajalla riitti puuhaa, kun Rasilainen remontoi ja rakensi.
Kun talot olivat valmiit, hän osti vanhan pienkerrostalon, remontoi asunnot ja vuokrasi ne maksaakseen vuokratuloilla sijoituslainojaan.
”Vuosien saatossa minulla on ollut vajaat 30 asunto- ja metsäprojekteihin liittynyttä pankkilainaa. Nyt ne kaikki on saatu maksettua”, Rasilainen kertoo.
Myös palkkatyössään hän eteni vauhdikkaasti, kiersi 2000-luvun alussa Koneen eri liiketoiminnoissa ja opiskeli markkinoinnin kansainvälisen maisteritutkinnon.
”Välillä olin markkinoinnissa ja käynnistämässä uutta liiketoimintaa. Enimmäkseen olin liiketoiminnan kehittämistehtävissä Hyvinkäällä ja välillä Helsingissä ja Espoossa.”
Tämän vuoden tammikuussa Rasilainen lopetti työnsä Koneen palveluksessa.
Marko Rasilainen
Ikä: 54
Koulutus: tuotantotalouden insinööri ja maisteri markkinoinnin kansainvälisestä maisteriohjelmasta
Ammatti: kehityspäällikkö
Perhe: vaimo Eeva ja poika Onni sekä aikuiset tyttäret Ida ja Anni edellisestä liitosta
Metsät: noin 250 hehtaaria Ruokolahdella ja Lappeenrannassa
Harrastukset: metsätyöt, lukeminen, mailapelit ja kuntosali
Stressi helpottuu raivatessa
Marko Rasilaisen isän suvulla on metsää Ruokolahdella. Markon isä Tauno Rasilainen syntyi, kun tämän oma isä oli jo 58-vuotias, ja oli vain kymmenvuotias isän kuollessa.
”Isäni sai unohtaa oppikoulun ja mennä 15-vuotiaana metsätöihin”, Marko kertoo perheensä tarinaa.
Muutaman vuoden kuluttua Tauno Rasilainen opiskeli koneteknikoksi ja pääsi pian valmistumisensa jälkeen Hyvinkään uuden hissitehtaan koneistolinjan työnjohtajaksi.
Jäätyään 2000-luvun alussa eläkkeelle Tauno Rasilainen palasi kotitilalleen ja ryhtyi kunnostamaan sukunsa metsiä Ruokolahdella. Sitä kautta myös hänen poikansa innostui metsänhoidosta.
”Kerran isä oli taimikkoa raivaamassa ja sanoi minulle, että kokeile. Se oli saman tien menoa. Raivatessa unohtui työstressi, sai hyötyliikuntaa ja näki heti työnsä jäljen.”
Tuolloin Marko Rasilainen oli jo kolmikymppinen.
”Lapsuudesta minulla ei ole metsätyömuistoja. Toki kävimme usein mummolassa, ja sieltä on muita muistoja.”
Sydänkohtaus pysäytti
Ensimmäisestä raivauskerrasta ja siitä syntyneestä innostuksesta meni vielä vajaat kymmenen vuotta, ennen kuin Marko Rasilaisesta tuli metsänomistaja.
Vuonna 2011 hän osti ensimmäisen metsätilansa yhdessä isänsä kanssa.
Kaksi viikkoa tilakaupan jälkeen tuolloin nelikymppisen Marko Rasilaisen sydän pysähtyi. Kyseessä oli vakava yöllinen sydänkohtaus, josta mies selviytyi nipin napin hengissä.
Sydänpysähdyksen jälkeen elämä on ollut erilaista. Yli kymmenen vuoden ajan sairaskohtauksen jälkeen Rasilainen teki lyhennettyä työviikkoa ja on pyrkinyt lääkärin määräyksestä välttämään stressiä. Kynttilää ei voi enää polttaa molemmista päistä.
Pari vuotta sydänkohtauksensa jälkeen Marko muutti puolisonsa Eevan ja tyttäriensä Idan ja Annin kanssa upeaan taloon Hyvinkään Kytäjän kirkon naapuriin.
Vuotta myöhemmin syntyi Markon kuopus Onni.
Hyvinkään Kytäjän taloa varjostanut kuusikko kaadettiin, ja tilalle annettiin luontaisesti kasvaa koivikko. Kuva: Maria MiklasElämää luonnon keskellä
Kun perhe muutti taloon, sitä ympäröi sankka kuusimetsä. Se varjosti pihaa niin, että kuuset kaadettiin. Rasilainen ei istuttanut kahden hehtaarin tontille uusia kuusia vaan jätti muutaman vanhan koivun, jotta pieneen aukkoon pääsi syntymään luontaisesti koivikko.
Lisäksi pariskunta on istuttanut tontin yhdelle nurkalle tammea terhoista ja vesoista.
”Vähän nolottaa, kun pihakoivikkomme olisi selvästi raivauksen tarpeessa, mutta kun kaikki raivaussahat ovat Ruokolahdella”, Rasilainen naurahtaa.
Taloa on remontoitu vuosien mittaan kaikessa rauhassa.
Tienvarteen pysähtyy linja-auto, ja kymmenvuotias Onni tepastelee kotiin koulupäivän jälkeen.
Perhe viettää usein lomiaan kesämökillä Ruokolahdella Rampalanjärven rannalla. Mökkilomat ja pitkät viikonloput omien metsien kupeessa ovat Marko Rasilaiselle tehokas tapa lievittää stressiä.
”Itse käyn mökillä useammin kuin muu perhe, vähintään joka kolmas viikonloppu. Mökille ajaa täältä noin kolmessa tunnissa.”
Rasilaisen mökkiaamu alkaa usein aamukahdeksalta taimikonraivauksella. Taimikoita riittää. Tilojen ostoja on pitänyt rahoittaa päätehakkuilla, ja nyt taimikoissa on runsaasti hoidettavaa.
”Puoleenpäivään mennessä olen raivannut 3–4 tankillisen verran, ja siinä on päivän raivaukset tehty. Iltapäivällä saatan vielä kiertää tutkimassa metsiä muuten vain.”
Rasilainen esittelee kuvaa Ruokolahden mökille rakentamastaan raivaussahojen hyllystä. Kuva: Maria MiklasOma luottomies
Kaikkea Rasilainen ei raivaa itse. Hänellä on noin 250 hehtaaria metsämaata, joten hän työllistää metsänhoidossa myös tuttua, pätevää paikallista metsuria.
Hehtaareita on kertynyt usealla eri metsätilakaupalla. Vuonna 2014 Rasilainen osti suvun maita, ja lisäksi hän osti Tornatorilta metsää, joka sijaitsi suvun metsien välissä.
Vuonna 2019 metsätilakaupoissa alkoi uusi vaihe, joka koronavuosina kiihtyi.
Tuolloin Rasilainen osti sukupolvenvaihdoskaupalla loput isänsä metsätiloista sekä vapailta markkinoilta kuusi muuta metsätilaa Ruokolahdelta.
Tätä ennen hän oli tyypilliseen tapaansa perehtynyt huolellisesti metsätalouden saloihin.
Metsätietoa Rasilainen kertoo oppineensa myös Stora Enson Ruokolahden metsäasiantuntijalta Teppo Pelliseltä, jolla hän on teettänyt metsäsuunnitelmansa ja jonka kanssa hän on tehnyt puukauppoja.
”Joka kerta, kun Teppo oli tulossa tiloillemme maastokäynnille, halusin lähteä mukaan. Siinä sitten kyselin kaikkea mahdollista ja sain runsaasti metsätietoutta.”
Kytäjän pihakoivikko on vielä raivaamatta, koska raivaussahat ovat Ruokolahdella. Kuva: Maria MiklasKirjanpainajia ja hirviä
Myös metsäalan lehtiä ja kirjoja Rasilainen on lukenut ahkerasti.
Samalla hänelle on kehittynyt selkeä käsitys metsänsä tuottomahdollisuuksista.
”Ruokolahdella ja Lappeenrannassa on Suomen parhaat kasvupotentiaalit. Lämpösumma on niin suuri ja maaperä metsissäni rehevää. Päätehakkuussa voi saada 400 mottia hehtaarilta.”
Lämpimät kesät toisaalta tarkoittavat myös sitä, että kuusten tuhohyönteinen kirjanpainaja saattaa ehtiä tuottaa kaksi sukupolvea.
”Kaksi varttunutta kuusikuviota olen joutunut päätehakkauttamaan kirjanpainajien takia. Se harmittaa, vaikka molemmilla kerroilla saatiin 300 mottia hehtaarilta. Jonkun vuoden päästä niistä olisi saanut sata mottia enemmän, jos olisi voinut jättää metsän kasvamaan.”
Hirvet ovat olleet riesana parilla metsätilalla, jotka sijaitsevat hirvien talvehtimisalueilla.
”Yhdelle mäntytaimikolle jäi kerran karkoteaine suihkuttamatta, ja eivätköhän hirvet heti syöneet oikein sellaisen uran taimikon läpi.”
Rasilaisen perheen pihassa kasvaa komeita, vanhoja kilpikaarnamäntyjä. Kuva: Maria MiklasMetsiä uskaltaa ostaa
Vaikka Rasilaisella on vielä paljon aikaa vanhuuseläkkeeseen, ajatukset ovat osittain myös jo työuran jälkeisissä vuosissa.
Muita kiinteistöomistuksia hän vähensi sydänpysähdyksen jälkeen ja pyrkii luopumaan lopuistakin asunnoistaan. Metsistä hän ei ole luopumassa, vaan toiveena on viettää enemmän aikaa Ruokolahdella.
Metsätalouden tuotot ovat tasaisia, mutta sijoitusluokkana metsäomaisuus ei ole korkeatuottoisimpia. Mikä on saanut insinöörin investoimaan metsään?
Marko Rasilaisen mielestä metsätalouden etuna on se, että siinä uskaltaa niin sanotusti vivuttaa eli investoida velkarahalla enemmän kuin vaikkapa osakemarkkinoilla.
”Metsän arvo on vakaa ja kasvaa koko ajan.”
Rasilainen on pyrkinyt löytämään kohtuuhintaisia metsätiloja. Hän seuraa myynti-ilmoituksia mutta on myös aktiivinen laittamaan itse ostoilmoituksia.
Valkohäntäpeurat ovat riesana Kytäjällä. Lauta-aita ei niitä hidasta. Kuva: Maria MiklasPuukaupoilla lisämetsää
Yhden metsätilan kanssa hän onnistui erityisen hyvin. Tilan mukana tuli rantamökki, ja lisäksi mökin vieressä oli tilan päärakennus. Asuinkiinteistöjen myynnillä Rasilainen sai kuitattua kaksi kolmasosaa metsätilan ostohinnasta. Lisäksi hän on myynyt puuta tilalta sen verran, että on jo tienannut yhteensä yli tilan ostohinnan verran.
”Siinä kävi myös vähän tuuri, että asuintonteille löytyi ostaja. Itä-Suomessa ei löydy ostajaa joka mökille.”
Tuuria hänellä on ollut myös siinä, että viime vuosina puun hinnat ovat nousseet voimakkaasti. Se on nostanut Rasilaisen ostamien metsätilojen arvoa.
Metsätilojen suhteellisen korkeista hinnoista huolimatta Rasilainen on edelleen kiinnostunut ostamaan lisää metsää.
”Kaikki metsästä tulleet tuotot olen investoinut takaisin metsään.”
Markon vinkit
1. Tunne metsäsi. Kierrä kaikki kuviot läpi pari kertaa vuodessa.
2. Muokkaa ja istuta heti päätehakkuuvuonna, jos mahdollista.
3. Muista heinätä rehevien paikkojen taimikot.
4. Tee taimikonhoidot ajallaan, hyödynnä Metka-tuet ja ota huomioon luontoarvot.
5. Tee ensiharvennus ajoissa ja varmista, että jäävä runkoluku on luokkaa 1 000–1 100.
6. Myy puuta vuosittain ja kilpailuta ainakin isommat kaupat.
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 4/2025.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
