Koirasta on apua jopa kantarellimetsässä – näin apurista koulitaan sienituntija muutamassa kuukaudessa

Koirille tyypilliseen tapaan Ulpun hajuaisti on huomattavasti ihmisen hajuaistia parempi. Niinpä Ulpun omistaja Liisa Pennanen on opettanut Ulpulle hajutyöskentelyä. Ulpu on opetellut muun muassa ihmisen jäljittämistä ja erikoisetsintää.

”Oma mielenkiintoni on ollut aina vahvasti hajutyöskentelyssä ja erilaisissa hyötykoiratehtävissä.”

”Sienikoira Ulpusta tuli oikeastaan vahingossa. Kun olen ollut poimimassa sieniä, Ulpu on tullut uteliaana tutkimaan, mitä minulla on. Aloitin sen palkitsemaan aina kantarellien lähellä, jolloin koira pikkuhiljaa ehdollistui kantarellin hajuun”, Pennanen kertoo.

”Olin itsekin vähän yllättynyt siitä, miten nopeasti se oppi hajun. Tuolloin Ulpu osasi jo ilmaista muita kohdehajuja kuonokohdennuksen avulla eli painamalla kuononsa hajun lähteeseen. Kuonokohdennus teki kuitenkin sienistä muhennosta jo ennen niiden poimimista”, Pennanen naurahtaa.

Hän kertoo, että myöhemmin ilmaisukäytökseksi on opetettu kohteen tuijottaminen. Näin sienet pysyvät ehjinä Ulpun ilmaisun jäljiltä.

Ulpu tunnistaa kantarellin hajun. Kuva: Lari Lievonen

Ulpu tunnistaa vain kantarellin hajun, mutta Pennasen mukaan jotkin koirat kykenevät yleistämään etsinnän kaikkiin sieniin. Yleisempää ja turvallisempaa on kuitenkin se, että jokaisen sienilajin haju opetetaan koiralle erikseen.

Nykyisin Pennanen toimii pääasiassa hajutyöskentelyaiheisten kurssien ohjaajana. Hän on työskennellyt kouluttajana 12 vuotta ja ohjannut monipuolisesti erilaisia ryhmäkursseja sekä yksityisvalmennuksia.

Sienikoulutus kiinnostaa koirien omistajia, ja Pennasen vetämät sienikurssit ovat täyttyneet nopeasti.

”Ohjaamani sienikoira-verkkokurssi kestää 10 viikkoa. Sinä aikana kurssilaiset oppivat useimmiten ilmaisemaan ja etsimään sisätiloissa ja mahdollisesti jopa ulkona, jos treenejä tehdään useampana päivänä viikossa.”

Nykyään Pennanen suosii kursseillaan tapaa, jossa koiralle opetetaan ensin vahva ilmaisukäytös, jolla se ilmaisee haluttua kohdetta. Näin koira ei opi esimerkiksi syömään sieniä tai tallo niitä vahingossa.

Näinkin voi siis käydä. Pennanen kertoo, että hänen koulutukseensa on tullut kerran koira, jonka ongelma oli juuri se, että koira söi kaikki löytämänsä sienet, jopa myrkylliset.

Pennanen kertoo, että alussa opetettavaa hajua pidetään puhtaassa astiassa, jotta siihen ei tartu muita hajuja ja jotta koiralla ei ole mahdollisuutta koskea sieneen. Vähitellen koira ehdollistuu opetettavaan hajuun, koska se saa palkkion aina hajun yhteydessä.

Koiran hajuaistin on arvioitu olevan jopa 100 000 kertaa herkempi kuin ihmisen. Kuva: Pekka Fali

Aluksi kohde on ohjaajan kädessä, sitten maassa ohjaajan lähellä ja pikkuhiljaa kauempana ohjaajasta. Kun koira osaa etsiä ja ilmaista kohdetta hyvin sisätiloissa, voidaan siirtyä harjoittelemaan ulkona. Harjoittelua vaikeutetaan vähitellen, jotta koira toimii eri paikoissa, olosuhteisissa ja erilaisten häiriöidenkin keskellä.

”Koko käytösketju metsässä käynnistyy esimerkiksi vihjesanasta, jonka avulla koira lähtee etsimään sieniä osoitetulta alueelta. Jos koira tunnistaa ympäristöstä tutun hajun, se lähtee paikantamaan hajunlähdettä ja ilmaisee sen ohjaajalle opetetulla ilmaisukäytöksellä”, Pennanen kiteyttää.

”Olennaista on, että koiralla pysyy yllä motivaatio suorittaa tehtävää. Jos tulee paljon niin sanottuja tyhjiä alueita, koira kyllästyy. Motivaatiota voi pitää yllä järjestetyillä löydöillä, jotta koira saa taas palkkioita tehtävän suorittamisesta”, Pennanen vinkkaa.

Pennanen muistuttaa, että vaikka ehdollistumisen myötä haju jää koiran hajumuistiin, tarvitsee koiran nenä silti myös ylläpitotreeniä.

Vaikka kantarelleja on ihmisenkin helppo löytää, on koirasta silti paljon apua. Koira löytää sieniä esimerkiksi sammaleen alta tai heinikoista, mistä ne eivät näy selvästi.

”Etenkin huonompana sienivuotena osaavasta koirasta voi olla paljon hyötyä kantarellien etsinnässä”, Pennanen kehuu ja katsoo koiraansa ylpeänä.