Hyvin tehty suon ennallistaminen ei haittaa viereisen talousmetsän kasvua – metsä voi jopa hyötyä

Mitä jos suon ennallistaminen pilaa ympärillä olevat omat tai naapurin talousmetsät? Sitä moni metsänomistaja pohtii, kun harkitsee turvemaan ennallistamista.

Huoli ei ole aiheeton, mutta tarkalla suunnittelulla löytyy yleensä ratkaisu, joka hyödyttää sekä suota että talousmetsiä.

Olemme Enäsuon laidalla Kouvolassa tutustumassa ennallistamisen vaikutuksiin suolla ja ympäröivässä talousmetsässä. Kohde on osa Tapion metsätalouden vesiensuojelupäiviä.

Metsähallitus on ennallistanut suon vuonna 2023. Alueelta poistettiin puita ja tukittiin ojia yli kolmen kilometrin matkalta. Lisäksi tehtiin yksi vedenpalautusoja.

”Vedenpalautusta ei yleensä tehdä osana ennallistamista, vaan palautus tehdään luonnontilaisille, kuivahtaneille soille”, kertoo Tapion ennallistamisasiantuntija Matias Virta.

Täällä ratkaisuun päädyttiin, koska suon laidat on ojitettu. Ilman vedenpalautus- eli johdeojaa valuma-alueelta tulevat vedet kiertäisivät ennallistetun suon. Nyt vesi pääsee leviämään ojan päästä alavammalle maalle.

”Vedet suodattuvat suolla. Metsästä tulevat kiintoaines ja ravinteet jäävät tähän”, Virta sanoo.

Sade on kerryttänyt vettä suon painanteisiin. Kuva: Sanne Katainen

Hieskoivut ovat nousseet suolle kaksi vuotta ennallistamisen jälkeen. Kuva: Sanne Katainen

Ennallistamisen seurauksena vedenpinta nousee usein myös ympäröivässä talousmetsässä. Vedenpinnan nouseminen ei kuitenkaan ole automaattisesti talousmetsälle haitaksi, muistuttaa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Sakari Sarkkola.

”Maltillinen vedenpinnan nousu metsässä voi jopa olla hyvä asia kuivuuden kannalta”, Sarkkola pohtii.

Etenkin liian karulle kasvupaikalle istutetut kuuset kärsivät kuivuudesta.

Enäsuon ympärillä kohoaa talousmetsä. Ennallistamistoimista on sovittu yhdessä naapurimetsätilan omistajan kanssa.

”Talousmetsässä vedenpinta säilyy 40 senttimetrissä maanpinnan alapuolella. Silloin puiden kasvun ei pitäisi vaarantua”, Matias Virta sanoo.

Kosteikko ja suo suodattavat metsätaloudesta koituvat ravinteet ja kiintoaineet tehokkaasti. Kuva: Sanne Katainen

Yksityinen metsänomistaja voi hakea suon ennallistamiseen Metka-tukea, muistuttaa Suomen metsäkeskuksen rahoitus- ja tarkastuspäällikkö Jarkko Partanen.

”Tukea voi saada suoelinympäristöjen ennallistamiseen tai aiemmista ojituksista aiheutuneiden vesistöhaittojen estämiseen tai korjaamiseen”, Partanen neuvoo.

Ennallistamisesta aiheutuneet suunnittelu-, työ- ja tarvikekustannukset sekä hankkeeseen liittyvät lupa- ja toimitusmaksut korvataan kokonaan.

Samuli Joensuu (vas.), Matias Virta ja Sakari Sarkkola esittelevät kosteikoksi muutettua entistä turvetuotantoaluetta. Kuva: Sanne Katainen

Tämän kosteikon perustamiskustannukset jäivät pieniksi, sillä suurimman työn teki majava. Kuva: Sanne Katainen

Enäsuon ennallistamiskohteelta suuntaamme Pitkänlahdensuolle entiselle turvetuotantoalueelle. Turpeennosto päättyi siellä jo 30 vuotta sitten.

Nykyään turvetuotantoalueen paikalla lotisee kosteikko. Siitä on kiittäminen majavien rakentamaa patoa.

Avovesipinta-ala on kymmenisen hehtaaria. Kosteikko kerää vedet 120 hehtaarin alueelta.

”Kosteikkoa voidaan hyödyntää valuma-alueen vesiensuojelussa”, Matias Virta sanoo.

Kosteikon vähimmäispinta-ala on 1–2 prosenttia valuma-alueen pinta-alasta. Mitä isompi kosteikon pinta-ala on suhteessa valuma-alueeseen, sen parempi. Tällä kohteella kosteikon koko on noin kahdeksan prosenttia valuma-alueen pinta-alasta.

”Se on tärkeää veden viipymän takia. Kiintoaines ehtii vajota pohjaan ja kasvillisuus sitoo ravinteita”, Virta sanoo.

Veden pitäisi pysyä kosteikossa vähintään 24 tuntia, Sakari Sarkkola täydentää. Muuten vesi virtaa kosteikon läpi liian nopeasti.

”Jos veden viipymä jää vain muutamaan tuntiin, saadaan vain tiettyä raekokoa kiinni.”