Lapin lehtikuusi menee selluksi – tukit eivät kelpaa sahoille puun ominaisuuksien takia

Ruskan viimeisiä värejä yltään karistava 35 hehtaarin siperianlehtikuusimetsä Posion kunnan eteläreunalla odottaa toista harvennuskierrosta. Valtaosa vaaran rinteeseen valtionmaille vuonna 1985 istutetuista lehtikuusista on jo tukkikokoisia.

Lappilaisen lehtikuusitukit eivät päädy sahoille ja arvokkaaksi terassilaudaksi, vaikka kotimaisen lehtikuusen kysyntä kasvoi, kun venäläisen lehtikuusen tuonti päättyi Ukrainan sodan myötä.

”Lehtikuusi ei kelpaa Pohjois-Suomen isoille sahoille, joten se joudutaan myymään sellupuuksi”, Metsähallitus Metsätalous Oy:n Itä-Lapin aluepäällikkö Jari Kantia kertoo.

Eteläposiolainen lehtikuusikko ensiharvennettiin 10 vuotta sitten ja tuon jälkeen valolle person lehtikuusen kasvu on ollut lappilaisittain kovaa. Puuston keskipituus lähentelee 15 metriä, ja runkojen läpimitta on enimmillään 23–26 senttimetriä.

”Kohde uudistettiin auraamalla ja istuttamalla noin 1 500 lehtikuusen tainta hehtaarille. Tässä oli aikaisemmin paksusammalkuusikko”, Metsähallituksesta eläkkeelle jäänyt Matti Keränen sanoo.

Lehtikuusitukille ei löydy sahaajaa Pohjois-Suomesta, joten ne päätyvät selluksi. Kuva: Kari Lindholm

Kyseessä oli Keräsen ensimmäinen leimikko Metsähallituksen Ranuan hoitoalueen suunnittelijana.

”Korkeilla mailla männyllä oli uudistamisongelmia, ja koska kuusen taimiainesta oli heikosti saatavilla, puulajiksi valikoitui lehtikuusi. Tottakai tuolloinkin mietittiin sille jatkokäyttöä. Tiedettiin, että ainakin kuitupuuta siitä tulisi.”

Lapissa valtionmailla lehtikuusta kasvaa noin 4 000 hehtaarilla, joista osa on täydennysviljelty lehtikuusella mäntymetsän tilkkeeksi muun muassa hirvi- ja tykkytuhojen runtelemille alueille. Osa hehtaareista on varta vasten perustettuja lehtikuusimetsiä. Lisäksi lehtikuusta kasvaa myös Lapin yksityismailla, mutta hehtaarimäärä ei ole tiedossa.

Suurimmat rungot ovat 26 senttimetrin vahvuisia rinnankorkeudelta eli tukkimitoissa, lehtikuusikon 1980-luvun alussa suunnitellut Matti Keränen sanoo. Kuva: Kari Lindholm

Suomessa lehtikuusta kasvaa yhteensä noin 30 000 hehtaarilla, ja monet lehtikuusimetsiköistä ovat tulleet siihen ikään, että korjattavissa olisi järeää tukkia.

On laskettu, että suomalaista lehtikuusta myydään muutamalle eteläsuomalaiselle lehtikuusta sahaavalle sahalle noin 3 000 kuutiometriä vuosittain.

Suurten sahalaitosten kiinnostus lehtikuusen jalostamiseen on nihkeää, sillä lehtikuusi on pihkaista ja hankalaa kuivatettavaa vääntelytaipumuksensa takia. Tapulissa vääntelehtimistä saattaa selittää kotimaisen nopeakasvuisen lehtikuusen lustonleveys, joka on kaksinkertainen verrattuna hitaasti kasvaneeseen siperialaiseen lehtikuuseen.

Eteläposiolaisen lehtikuusimetsän jatkokehitys on parhaillaan pohdinnassa Metsähallituksessa. Toinen harvennuskierros on edessä lähivuosina, mutta päätehakkuu ei ole todennäköinen vaihtoehto.

”Metsässä on runsaasti luontaisesti syntyneitä kuusentaimia, joten voi olla, että nämä lehtikuuset väljennetään kuusen suojuspuuasentoon”, Metsähallituksen suunnittelija Henri Räsänen arvioi.

Lehtikuusta kasvaa Lapin valtionmailla noin 4 000 hehtaaria, koko Suomen alueella noin 30 000 hehtaaria. Kuva: Kari Lindholm

Lehtikuusen kasvu on voimakasta eteläisessä Suomessa, mutta lappilaisessakin lehtikuusessa riittäisi kasvupotentiaalia. Tutkittua tietoa on tarjolla Rovaniemellä sijaitsevasta Kivalon tutkimusmetsän arboretumista, jossa on vuonna 1930 istutettu Raivolan alkuperän siperianlehtikuusikko.

“Kun metsikkö oli 80-vuotias, sen tilavuus oli 300 kuutiometriä. Samaan aikaan viereinen alkuperäinen kuusikko oli 300-vuotias ja tilavuudeltaan 80 kuutiometriä”, rovaniemeläinen metsäntutkija, dosentti Risto Jalkanen vertaa.