Itävaltalaiset rohmuavat suomalaisia sahoja ‒ tästä se johtuu
Binderholzin Kuhmo-kauppa jatkaa itävaltalaisten sahakonsernien laajentumista Suomeen.Tilaajalle
Sahateollisuuden täytyy sijaita siellä, missä on raaka-ainetta saatavilla. Tämän vuoksi sahateollisuudella ei ole kasvun edellytyksiä Keski-Euroopassa. Kuva: Filip Jandourek, Anu kovalainen, Jarkko SirkiäItävaltalainen Binderholz-sahakonserni ostaa Kuhmo oy:n. Kaupan toteutuminen edellyttää vielä kilpailuviranomaisten hyväksyntää.
Kyseessä ei ole ensimmäinen kerta, kun itävaltalaiset ovat ostoksilla Suomessa. Binderholz osti vuonna 2016 Vapo Timberin ja sen mukana Lieksan ja Nurmeksen sahat.
Vuonna 2023 itävaltalainen Pfeifer osti Pölkky oy:n. Vuotta aiemmin HS Timber teki kaupat Luvian sahasta.
Minkä takia itävaltalaiset suuryritykset ovat alkaneet haalia sahoja Suomesta?
Konsulttitalo AFRY:n Antti Koskisen mukaan taustalla on itävaltalaisten yritysten kasvuhalu. Kasvumahdollisuudet Keski-Euroopassa ovat kuitenkin rajalliset tiukan raaka-ainemarkkinan ja havupuun heikentyneen saatavuuden vuoksi.
Laajat kirjanpainajatuhot ovat verottaneet erityisesti alueen kuusimetsiä, ja puun saatavuuden ennakoidaan heikkenevän entisestään ilmastonmuutoksen vuoksi.
”Yritykset haluavat kasvaa, ja tämä ei onnistu uutta kapasiteettia rakentamalla Keski-Eurooppaan. Siellä on haaste kasvattaa tuotantoa jo olemassa olevillakin sahoilla”, Koskinen kertoo.
”Suomessa toimintaympäristö on vakaa ja eurooppalaisittain puun saatavuus on kohtuullisella tasolla. Saatavuuden lisäksi myös suomalaisen raaka-aineen laatua arvostetaan”, hän jatkaa.
”Yritykset haluavat kasvaa ja tämä ei onnistu uutta kapasiteettia rakentamalla Keski-Eurooppaan. Siellä on haaste kasvattaa tuotantoa jo olemassa olevillakin sahoilla.”
Koskisen mukaan yritykset haluavat turvata raaka-aineen saannin myös omaan jatkojalostukseensa, kuten monikerroslevyjen ja liimapuun tuotantoon.
Holzkurier-lehden haastattelussa Binderholzin toimitusjohtaja Reinhard Binder kertoo, että Kuhmon osto tukee juurikin konsernin jatkojalostusta.
Binder sanoo, että Kuhmo on aikaisemmin keskittynyt volyymiin, kun uudessa omistuksessa etusijalle tulevat katteet.
”Kuhmon tulevaisuuden strategiana on jatkojalostaa tuotantomääriä nykyistä enemmän ennen kuin tuotteet myydään Binderholzin myyntiverkoston kautta maailmanlaajuisesti asiakkaiden yksilöllisten vaatimusten mukaisesti”, Binder kertoo lehtijutussa.
Olemassa olevien yritysten ostaminen on kätevämpää kuin uusien tuotantolaitosten rakentaminen.
”Rakentaminen on hyvin kallista näinä aikoina. On varmaan edullisempaa päästä Suomen markkinoille yritysostojen kautta”, Koskinen toteaa.
Uudelle kapasiteetille ei ole paljon tilaakaan, ja hankintaorganisaation rakentaminen on haasteellista.
Koskinen ei lähde arvailemaan, tullaanko itävaltalaisten sahakauppoja näkemään lisää Suomessa.
”Ostokohteiden on oltava riittävän kiinnostavia. Ihan pienempiä laitoksia ei lähdetä mielellään ostamaan. Potentiaalisia ostokohteita ei välttämättä ole ihan hirveästi jäljellä.”
Itävaltalaiset ovat saaneet vahvan jalansijan Itä-Suomen sahateollisuudessa, kun katsotaan karttaa Joensuusta pohjoiseen.
”Ihan pienempiä laitoksia ei lähdetä mielellään ostamaan. Potentiaalisia ostokohteita ei välttämättä ole ihan hirveästi jäljellä.”
Koskinen uskoo, että ostettuja laitoksia ei kovin helposti suljeta, vaikka suhdanne olisi huono. Sulkeminen voi tulla toki kyseeseen, jos sama tuotantokapasiteetti saavutetaan pienemmällä määrällä tehtaita.
”Sahaaminen on näiden yritysten ydinliiketoimintaa. Siksi sahauskapasiteetti halutaan pitää pyörimässä. Historiallisesti Pohjoismaissa yksityiset sahayhtiöt eivät ole juuri sulkeneet sahojaan, ellei taustalla ole ollut konkurssia. Kapasiteettia ja kokonaisia laitoksia ovat sulkeneet ennemmin suuret metsäteollisuuskonsernit.”
Suomi puuvarantoineen ei ole ainutlaatuinen sijoituskohde itävaltalaisyritysten silmissä.
Yritykset ovat laajentuneet muuallekin, ja ostoja on tehty esimerkiksi Ruotsissa, Baltiassa ja Iso-Britanniassa.
Luvian sahan hankkinut HS Timber osti Malå Såg -sahayrityksen Setralta tänä vuonna. Viime vuonna samainen yritys osti kaksi sahaa Latviasta, Vika Woodin ja Kurekssin.
Vuonna 2022 Binderholz osti brittiläisen BSW Timberin. BSW:llä oli tuolloin seitsemän sahaa Britanniassa ja yksi saha Latviassa.
Mayr-Melnhof Holz osti vuonna 2022 ruotsalaisen Bergkvist Siljan -sahakonsernin. Saksalainen Ziegler osti myös Ruotsista kaksi sahaa samaisena vuonna. Sittemmin yritys meni konkurssiin ja ruotsalaiset ostivat tuotantolaitokset takaisin.
Koskinen mainitsee lisäksi, että muutkin itävaltalaiset puutuoteteollisuuden yritykset pyrkivät kasvamaan nyt vahvasti.
”Levyvalmistajat Kronospan, Swiss-Krono ja Egger omaavat kaikki itävaltalaiset juuret ja ovat globaalisti suuria.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
