Riskit kasvavat ja metsän hinta vain nousee ‒ järjetön yhtälö

Metsänomistamista on kuvattu matalatuottoiseksi sekä matalariskiseksi sijoittamiseksi. Näistä jälkimmäistä olen alkanut epäilemään.

Metsätalouden riskit kasvavat nyt enenevissä määrin useasta eri syystä. Ilmeisin niistä on ilmastonmuutos.

Ilmastonmuutoksen seurauksena talvet lämpenevät ja routajaksojen pituus lyhenee, mikä johtaa kasvaviin tuulituhoihin.

Kuivat ja kuumat kesät lisääntyvät. Paikoittain kuusien tai lehtipuiden hyvät kasvuedellytykset voivat tyssätä kuivuuteen.

Kuivuuteen liittyvät myös metsäpalot, joidenka on arvioitu useiden tutkimusten mukaan lisääntyvän.

Hyönteistuhojen, kuten kirjanpainajatuhojen, on myös ennustettu lisääntyvän.

Myös monet sienitaudit, kuten juurikääpä, hyötyvät ilmastonmuutoksesta. Keskilämpötilojen noustessa kokonaan uusia tuholaislajeja voi ilmaantua pohjolaan.

Ainoa positiivinen asia ilmastonmuutoksessa on lämpösummien nousu. Tämä tuskin painaa vaakakupissa haittoja enemmän, ainakaan etelässä.

Kaikkien mahdollisten tuhojen lisääntyminen nostaa vääjäämättä myös vakuutusmaksuja.

Yksi mainitsemisen arvoinen villikortti on AMOC-merivirran hyytyminen, jota ei voida täysin poissulkea. Toteutuessaan se tekisi Skandinaviasta Siperian ja romahduttaisi puuston kasvun.

Poliittinen riski on myös kasvanut. En keksi yhtäkään muuta toimialaa, johon liittyisi yhtä voimakkaita poliittisia intohimoja. Metsätalouden ja -teollisuuden edellytykset ovat pitkälti tulevista hallituspohjista kiinni.

Sijoittamisessa hajauttaminen toimialojen kesken on tärkeää riskin pienentämiseksi. Metsäsijoittamisessa ollaan yhden toimialan vankina.

Metsäomaisuuden kehitys on lähes täysin riippuvainen siitä, onko puuraaka-aineelle kysyntää teollisuudessa. Viime vuosina tehtaita on suljettu enemmän kuin perustettu uusia.

Kamalaa ajatella näin, mutta Ukrainan sodan loppuminen on metsänomistajalle riski. Venäjän puutuonnin palautuminen polkisi puun hintaa.

Kasvavan riskin pitäisi näkyä korkeampana tuottovaatimuksena. Jos itse metsän tuotto ei kasva, pitäisi sen ostohinnan laskea riskin kasvaessa. Metsätilojen hinnat ovat kuitenkin vain nousseet.

Nousu on kohdistunut myös pelkän maapohjan arvoon, eikä ainoastaan puuston arvoon, joka on ollut viime vuosina korkealla.

Tästä voisi päätellä, että kasvavia riskejä ei vielä hinnoitella metsämarkkinoilla.

Tämä johtunee siitä, että niiden todennäköisyyksiä tunnetaan huonosti, eikä odotusarvoja kyetä laskemaan.

Metsässä sijoitushorisontti on pitkä, ellei ylisukupolvisesti jopa ääretön. Siksi pitkälle tulevaisuuteen pitäisi olla edes pyrkimys nähdä.

Sijoitukselta vie mielekkyyden, jos 80 vuoden kasvun jälkeen jäljellä on kirjanpainajien tuhoama kuusikko, aukko tuulenkaatoja tai metsä, jonka hakkaaminen on kielletty.