Susanna Rautasaari ryhtyi veistämään puueläimiä äitinsä ehdotuksesta. Oma yritys hänellä on ollut vuodesta 2018. Kuva: Hanne Manelius
Oma äiti opetti Susanna Rautasaaren veistämään moottorisahalla – nyt Susanna veistää eläinhahmoja työkseen: ”Suomalaiset haluavat, että puusta tehdään muutakin kuin polttopuuta”
Susanna Rautasaari on onnellisimmillaan, kun hän saa uppoutua eläinten veistämiseen kotiverstaallaan.Tilaajalle
Rautasaari on töidensä suhteen perfektionisti. ”Jos esimerkiksi veistoksen pää ei miellytä minua, saatan sahata sen irti ja tehdä uuden.” Kuva: Hanne ManeliusPuuveistos on vasta aihio, mutta tölttäävän islanninhevosen muodon tunnistaa jo vaivatta. Susanna Rautasaari kiertää veistoksen ja tarkastelee sitä huolellisesti.
Sitten hän laskee kypärän silmikon, käynnistää sahan ja ryhtyy millimetri kerrallaan veistämään hevosen profiilia.
Jämsäläinen veistäjä tunnetaan luonnollisen näköisistä eläinveistoksistaan. Tie nykyiseen ammattiin avautui, kun Rautasaari oli kotona hoitamassa nuorinta lastaan.
”Hoitovapaa oli luovuudelle ihanteellista aikaa, ihanaa ja tylsää. Mietin, mitä tekisin isona.”
Rautasaaren äiti Eine Rautasaari tekee moottorisahaveistoksia.
”Hän rupesi höykyttämään minua, että ala veistää. Hänellä oli näkemys, että osaan muotoilla.”
Susanna Rautasaari
Ikä? 42
Koti? Jämsässä
Perhe? Mies ja kaksi lasta, lisäksi koira, kissa, kaksi hevosta ja kani
Koulutus? Lukio
Työ? Yrittäjä
Harrastukset? Ratsastus
Työn alla? Pystykorva
Mistä saat inspiraatiota? Toisten veistäjien Facebook-tileiltä
Mitä seuraavaksi? Haluaisin kokeilla myös savesta veistämistä, mutta tämä on vasta suunnitelmissa
Saha syntymäpäivälahjaksi
Matkassa oli yksi mutka. Susanna Rautasaari kammosi veistämisessä käytettäviä työkaluja.
”Äiti lainasi ikivanhan sähkösahan ja sanoi, että nyt harjoittelet. En harjoitellut.”
Sitten eräänä kevätpäivänä Rautasaari vahti pihalla tyttäriään, jotka leikkivät puuhevosellaan. Hevoselle piti tehdä pää.
”Muistin äidin tuoman sähkösahan ja ajattelin, että nyt.”
Rautasaari haki sahan, käynnisti sen ja sahasi rungosta pätkän, jolle hän piirsi silmät. Voimaantuneena hän soitti isälleen.
”Kerroin ylpeänä, että katkaisin pöllin ja jäin henkiin. Isä vastasi, että hienoa, onhan sinulla kypärä.”
Susannan syntymäpäivänä äiti osti uuden sahan ja järjesti tyttärelleen veistopäivän. Äidin opastamana Susanna veisti pöllön.
”En koskaan oppinut veistämään kunnollista pöllöä, mutta opin käyttämään sahaa.”
Tölttäävä islanninhevonen on koottu asiakkaan tuomasta puusta ja useasta eri kappaleesta. Kuva: Hanne ManeliusHevosia ja koiraeläimiä
Ensimmäinen asiakastyö tuli äidin kautta. Eine Rautasaarella oli asiakas, joka halusi puuveistoksen saksanpaimenkoirastaan. Seuraava tilaustyö oli susi.
”Äiti on sitä mieltä, että hän ei itse osaa veistää koiraeläimiä, joten hän alkoi pikkuhiljaa työntää niitä minulle.”
Kolmas työ oli hevonen.
”Äitini ei ole lainkaan hevosihminen, mutta minulla oli pakkomielle, jonka olin itsepäisesti päättänyt toteuttaa.”
Susanna Rautasaarelle hevoset ovat rakkaita, ja eläimen linjakkuus kiehtoo häntä.
”Tein makaavan hevosveistoksen, ja yllättäen sain sen kaupaksi.”
Yrityksensä Rautasaari perusti vuonna 2018. Verstas sijaitsee kotipihassa.
”Aamulla, kun taksi on hakenut lapset kouluun, menen verstaalle ja veistän noin kolmeen asti. Sitten laitan ruokaa. Joskus veistän myös iltaisin ja viikonloppuisin.”
Saksanpaimenkoira Seppo toimii mallina, kun Susanna lähettää asiakkaalleen esimerkkejä toivomistaan mallikuvista. Kuva: Hanne ManeliusJättitukeista veistoksiksi
Raaka-aineena Susanna Rautasaari käyttää pääasiassa kuusta, joskus mäntyä ja koivua.
”Ihanteellisin olisi kookas, läpimitaltaan 90-senttinen tukki. Jos jostain löytyy näin mahtavan kokoinen tukki, joka ei ole vanhuuttaan lahonnut, olen ihan seitsemännessä taivaassa.”
Isot tukit eivät kokonsa vuoksi kelpaa sahoille, mutta paikalliset tietävät, että Rautasaari käyttää niitä. Usein he soittavat, kun heillä on sopiva puu.
”Suomalaiset arvostavat ja kunnioittavat puuta ja haluavat, että siitä tehdään muutakin kuin polttopuuta.”
Ensin Rautasaari katkaisee tukista sopivan pöllin. Kookas teos voi vaatia useamman osan. Sitten hän ryhtyy veistämään, ensin hahmottelemalla teoksen karkean muodon.
Yhden työn valmistuminen kestää viikkoja, sillä puun täytyy antaa kuivua välillä.
”Kuivuessaan puu halkeilee, ja koska minun työni menevät usein sisätiloihin, puun pitää olla todella kuivaa.”
Halkeamat Rautasaari paikkaa joko puukiiloilla tai sahanpurusta ja liimasta tehdyllä massalla. ”Halkeamat jakavat mielipiteitä. Joidenkin mielestä ne ovat tyylikkäitä, toiset eivät halua niitä yhtään.”
Hammas lensi halki ilman
Usein Rautasaarella on työn alla useampi veistos samaan aikaan. Kun yksi kuivuu, toista työstetään.
Suurikokoisten töiden liikutteluun hän käyttää apuna vinssiä.
”Olen tosi hidas veistämään. Jos työ ei miellytä, muokkaan sitä niin kauan kuin on tarpeen. Lopettaminen on vaikeinta. Joskus on vain pakko sanoa itselleen, että nyt se on valmis.”
Työvälineinä ovat erikokoiset moottorisahat, rälläkkä eli kulmahiomakone sekä hiomalaikat.
Rälläkkään kiinnitettäviä teriä Rautasaari käytti aiemmin mutta luopui niistä läheltä piti -tilanteen jälkeen.
”Kesken työskentelyn terästä sinkosi hammas. Ehdin vain todeta, että oho, onneksi ei osunut. Sen jälkeen heitin terät roskiin.”
Rautasaarella ei ole puuntyöstöön koulutusta. Se on ollut hyväkin asia. ”Olen estottomasti kokeillut kaikkia menetelmiä.”
Kaikki hänen käyttämänsä työvälineet toimivat joko sähköllä tai polttomoottorilla.
”Talttaa en osaa käyttää ollenkaan. Kuusta on myös huono työstää taltalla, sillä se murenee.”
Lämminverinen Irma on Susanna Rautasaaren harrastuskaveri. ”Sillä on iloisen röyhkeä luonne, josta tykkään paljon.” Kuva: Hanne ManeliusLemmikin kuvat mallina
Kun asiakas pyytää veistoksen lemmikistään, Rautasaari pyytää ensin eläimestä kuvia.
”Yksi kuva ei riitä, vaan tarvitsen useita erilaisia.”
Ennen työn aloittamista Rautasaari tutkii kuvia tarkkaan tavoittaakseen eläimen ominaispiirteet ja luonteen.
”Luonnostelen paperille, hahmottelen rakennetta ja profiilia. Käytän tähän valtavasti aikaa, jotta hahmotan ne piirteet, joista omistaja lemmikkinsä tuntee. En itsekään haluaisi lemmikistäni veistosta, joka ei näytä itseltään.”
Toisinaan lemmikki on jo menehtynyt, eikä uusia kuvia ole mahdollista ottaa.
”Silloin teen parhaani niiden kuvien perusteella, mitä on.”
Valmiit työt Rautasaari maalaa sekä sisä- että ulkokäyttöön soveltuvalla maalilla.
”Tämä ei ole maksettu mainos, mutta Tikkurilan Unica Akvaa saa sopivan kokoisissa pöntöissä ja useissa sävyissä.”
Sävyt Rautasaari sekoittaa itse, ja maalaamiseen hän käyttää pensseliä. ”Eläimissä ei koskaan ole vain yhtä sävyä.”
Ratsu saapui palasina
Susanna Rautasaari pitää myös piirtämisestä, mutta veistoksissa häntä viehättää niiden kolmiulotteisuus ja kosketeltavuus.
Hänen teoksensa menevät pääasiassa Suomeen. Kyselyjä tulee ulkomailtakin, mutta Rautasaari on kieltäytynyt toimittamasta.
”Rahti olisi kallis, ja minua huolestuttaa, säilyykö veistos ehjänä. Kuljettaminen on riittävän hankalaa kotimaassakin.”
Rautasaari kertoo laukkaavasta hevosesta, jonka hän veisti tilaustyönä kirjastoon. Tarkoitus oli, että lapset olisivat saaneet ratsastaa sillä.
”Veistos saapui perille monessa palassa. Puuseppä liimasi teoksen, mutta ei sillä koskaan ratsastettu, eikä kuljetusliike suostunut korvaamaan.”
Tapauksen jälkeen Rautasaari on ollut äärimmäisen tarkka siitä, mille kuljetusyhtiölle hän teoksensa luovuttaa.
”Kuljetusyhtiön pitää ymmärtää, että pakettia ei voi pudottaa tai runnoa. On tosi syvältä käyttää veistokseen viikkoja ja sitten se tulee perille polttopuuna.”
Varsan (säkäkorkeus 120 cm) Susanna Rautasaari veisti Lohjan museon kotieläinpihan vahvistukseksi. Kuva: Susanna RautasaariPitkä jono tilauksia
Suurikokoisten veistosten lisäksi Rautasaari tekee pienempiä, esimerkiksi kirjahyllyyn sopivia teoksia.
Aivan pieniä veistoksia hän ei tee, sillä koneiden koko rajoittaa sellaisten veistämistä.
Töidensä suhteen Rautasaari kertoo olevansa perfektionisti, joka on ”loistava näkemään valmiissa töissä vikoja”.
”Usein teoksessa on jokin kohta, jota katson ja ajattelen, että tuo olisi pitänyt tehdä toisin. Rakastan veistämistä, mutta minulla on ristiriitainen suhtautuminen valmiisiin töihin.”
Rautasaaren yrityksellä ei ole verkkosivuja, vain tilit Facebookissa ja Instagramissa. Yrittäjä ei juuri itseään markkinoi eikä viihdy somessa. Silti tilausjono on kookkaiden töiden osalta noin vuoden mittainen.
”Tieto kulkee suusta suuhun.”
Tuntikausien kuplassa
Veistäminen on tasaista, rauhallista ja yllätyksetöntä, ja juuri se on Susanna Rautasaaren mukaan työssä parasta. ”Yllätyksiä ei juuri satu, jollei lasketa sitä, että kerran puusta löytyi luoti.”
Ikävin yllätys on se, jos puu onkin sisältä laho. Silloin koko työ pitää aloittaa alusta. Näinkin on käynyt.
Pari vuotta sitten hän teki keinuhevosen, koska halusi kokeilla osaisiko. Nyt hevonen on jo uudessa kodissaan.
Veistäessään Rautasaari kuuntelee musiikkia ja äänikirjoja.
”Jännitystä, kauhua, mysteerejä ja psykologisia trillereitä. Stephen King on suuri suosikkini.”
Eniten Rautasaari nauttii siitä, kun saa veistää rauhassa omassa kuplassaan.
”Veistän monta tuntia putkeen, en käy edes kahvilla, ja sitten kaivaudun verstaastani esiin purun peitossa ja väsyneenä. Se sopii minulle.”
Artikkeli on julkaistu Aarteessa 5/2025.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
