Tukkikertymä tasaa kasvatusmenetelmien erot puunkorjuussa

Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa korjuu saattaa olla kalliimpaa kuin avohakkuissa. Toisaalta poimintahakkuista kertyy lähinnä tukkia, mikä tasaa lopputulosta.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa kertymä on pienempi kuin avohakkuissa. Myös jäävän puuston varominen teettää työtä, mikä vaikeuttaa korjuuta ja nostaa kustannuksia.

Yleisellä tasolla puhutaan eurosta tai joistakin euroista kuutiolta. Se näkyy puun hinnassa.

Metsätehon tilaston mukaan puunkorjuu maksoi keskimäärin 13,3 euroa kuutiometriltä toissa vuonna. Keskihintaa kiinnostavampaa on tarkastella tilastoa korjuutavoittain.

Kalleinta puuta kertyi ensiharvennuksilta. Niiden korjuu maksoi yli 21 euroa kuutiometriltä. Myöhemmissä harvennuksissa korjuun kustannukset olivat noin 17 euroa kuutiometriltä.

Edullisinta oli korjata puuta avohakkuulta. Uudistushakkuissa korjuukustannukset jäivät alle 10 euroon kuutiometriltä.

Harvennushakkuista kertyy vajaa puolet vuoden korjuumäärästä. Kuva: Sanne Katainen

Puun korjuun kannattavuuteen vaikuttaa järeys ja kertymä. Ne jäävät ensiharvennuksella pieniksi, järeys noin 70 litraan rungolta, ja kertymä ehkä noin 40 kuutiometriin hehtaarilta. Myöhemmissä harvennuksissa järeys ja kertymä kasvaa.

Etelä-Suomen avohakkuilta puita irtoaa 250–300 kuutiosta ylöspäin. Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa tyypillinen kertymä on 100–150 kuutiometriä.

Ylivoimaisesti tärkeimpiä metsäyhtiöiden puuhuollolle ovat avohakkuut. Metsätehon mukaan uudistushakkuiden osuus hakkuukertymästä oli 57 prosenttia. Ensiharvennuksilta kertyi noin 8 prosenttia ja muista harvennuksista reilu kolmannes kaikesta korjatusta puusta.

”Tilasto perustuu Metsätehon osakasyritysten ilmoittamiin puutavaralajikohtaisiin puunkorjuun määriin ja kustannuksiin. Jatkuvan kasvatuksen hakkuita tilastoon ei ole merkitty erikseen, vaan ne ovat harvennuksissa”, kertoo tutkija Markus Strandström.

Strandströmin mukaan tarkka tieto jatkuvan kasvatuksen korjuun kustannuksista löytyy metsäyhtiöiltä. Ne eivät sitä kerro.

Korjuuvauriot huolettavat jatkuvaa kasvatusta pohtivia metsänomistajia.  Kuva: Markku Vuorikari

Metsä Groupin puunhankinnan johtaja Juha Jumppanen myöntää, että kasvatusmenetelmien välillä on eroa puun korjuukustannuksissa. Yksiselitteistä vastausta niiden väliseen paremmuuteen ei kuitenkaan voi antaa.

”Metsänkasvatusmenetelmien valintaan ei ole yhtä patenttiratkaisua. Tärkeintä on löytää oikea ja metsänomistajalle sopiva menetelmä oikeaan paikkaan”, sanoo Jumppanen.

Jatkuvalle kasvatukselle otollisia kohteita ovat esimerkiksi rehevät kuusta kasvavat turvemaat. Se sopii myös luontaisesti uudistuville kivennäismaille, joilla on valmiina paljon vaihtuvaa taimiainesta.

”Puunkorjuu on edullisinta avohakkuulla. Toisaalta jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksista kertyy lähinnä tukkia ja poistuman järeys kasvaa, mikä tasaa tilannetta hinnoittelumielessä”, toteaa Jumppanen.

Jumppasen mukaan metsänomistajan kannalta myydyn puun keskihinnassa ei välttämättä ole lopulta eroa.

MT:n jatkuvan kasvatuksen juttujen verkkokommentoinnissa metsänomistajia on huolettanut metsän kasvun putoaminen. Toinen suuri huoli koskee korjuuvaurioita.

Jatkuvan kasvatuksen hakkuissa samalle leimikoille palataan usein, mikä kasvattaa jäävän puuston vaurioriskiä. Jos niin tehdään sulan maan aikana, kuusen juuret ovat suuressa vaarassa.