Harri Suutari on aina myynyt puunsa hankintakaupalla. Kuva: Miska Puumala
Tämä suurmetsänomistaja ei luota puunkorjuutaan vieraiden käsiin lainkaan, koska puunostajia ajavat väärät lähtökohdat
Suomen suurimpiin metsänomistajiin kuuluva Harri Suutari ei luota puunkorjuutansa toisten käsiin. Tulevina vuosina hän sijoittaa rahansa mieluummin pörssiin kuin metsään.Tilaajalle
Harri Suutari kiinnostui metsäkoneista jo kauan ennen kuin omisti metsää. Kuva: Miska PuumalaKun taaksepäin katsoo, pörssistä olisi saanut paremman tuoton rahoille kuin metsistä, laskeskelee kajaanilainen Harri Suutari. Hän on noin 3 400 hehtaarin mesäomaisuudellaan yksi Suomen suurimmista yksityisistä metsänomistajista.
Metsään hän sijoitti 2000-luvun lopulla sijoittamisen perusperiaate ohjenuoranaan: osan omaisuudesta pitää aina olla kiinni kiinteässä varallisuudessa.
”Ajattelin, että sijoitan metsään, kun asunnoista en niin ymmärrä”, hän sanoo.
”Metsä on inflaatiosuojattu sijoitusmuoto. Vaikka pörssistä olisi saanut paremman tuoton, saa nukkua yönsä rauhassa, kun omaisuutta on kiinteässä muodossa.”
Sotkamolaisesta työläisperheestä lähtöisin oleva Suutari päätyi suurmetsänomistajaksi vuonna 2008, kun UPM myi Kainuussa merkittävän metsäomaisuutensa lakkautettuaan ensin maakunnasta paperitehtaan.
Vain muutamia pieniä metsäpalstoja aiemmin hankkinut Suutari kiinnostui kotimaakunnan yhtenäisistä, isoista palstoista, ja hänen metsäomaisuutensa kasvoi kaupoilla kertaheitolla neljällätuhannella hehtaarilla.
Metsistä ja metsäkoneista Suutari oli kiinnostunut jo paljon aiemmin. 1980-luvulla hän perusti veljensä kanssa yrityksen, joka kehitti metsäkoneiden automatiikkaa. Yrityksestä kiinnostui myös metsäkonevalmistaja Ponsse, jonka toimitusjohtajana Suutari toimi myöhemmin 1990-luvulla.
Nykyään Suutari on hallitusammattilainen, joka istuu muun muassa Sanomalehti Karjalaisen omistavan Punamusta median, konepajateollisuusyritys Componentan ja Ponssen hallituksissa.
Suuren metsähehtaarimääränsä lisäksi Suutari on poikkeuksellinen metsänomistaja myös siksi, että hän on alusta saakka myynyt puun tienvarresta hankintakaupalla.
Hankintakaupassa metsänomistaja kaataa itse puunsa ja toimittaa sen tienvarteen ostajalle. Vain reilu kymmenen prosenttia kaikesta puukaupasta tehdään hankintakaupalla, pelkässä tukkipuussa määrä on vielä vähemmän.
Omatoimiseen puunkorjuuseen Suutari ryhtyi, kun hän koki, että ostajia ajavat väärät lähtökohdat. Suutari viittaa loppuvuodesta julkaistuun tutkimukseen, jonka mukaan jopa 80 prosenttia Keski-Suomen ensiharvennuksista on hakattu metsänhoitosuosituksiin nähden liian rajusti.
Omia nuoren metsän hoitoon liittyviä hakkuitaan Suutari ei ole halunnut antaa ulkopuolisten käsiin, koska hän kokee, että silloin painotetaan liiaksi hakkuista saatavia kuutiometrejä.
”Minulle on tärkeää se, että jäävän metsän tuottokyky maksimoidaan. Metsätili tulee kuitenkin aina vasta viimeisestä hakkuusta”, Suutari perustelee.
”Minulle on tärkeää se, että jäävän metsän tuottokyky maksimoidaan. Metsätili tulee kuitenkin aina vasta viimeisestä hakkuusta.”
Hakkuita varten Suutarilla on oma kalusto ja kolme työntekijää. Työtä riittää ympärivuotisesti; talvisin hakataan leimikoita ja kesällä tehdään maanmuokkauksia, ojituksia ja tienparannuksia.
Kolmen harvesterin ja kolmen kuormatraktorin voimin on hioutunut työtapa, jossa sama henkilö sekä kaataa puut että korjaa ne tienvarteen.
”Ensinnäkin näin pystyy ajamaan aina silloin, kun keli on siihen paras. Lisäksi tekijä tietää, missä ja miten paljon mitäkin puulajia on ja pystyy liikkumaan sen perusteella metsässä ilman ylimääräisiä ajokierroksia.”
Suutari ei itsekään arastele hypätä metsäkoneen puikkoihin, vaikka osallistuukin käytännön työhön enää harvoin.
”Muutaman viikon olen käynyt välillä keväisin ajamassa kuormatraktoria ihan huvikseni, kun osaan koneita kuitenkin käyttää.”
Puuta hän myi viime vuonna noin 600 000 euron edestä. Se on huomattavasti vähemmän kuin takavuosien lähemmäs miljoonan euron puunmyynnit, mutta tällä hetkellä metsissä ei ole Suutarin mukaan päätehakkuita, vaan lähinnä ensiharvennuksia.
Pörssiin sijoittaminen olisi ollut tuottoisampaa kuin metsään sijoittaminen, mutta metsä tarjoaa vakaan sijoituskohteen. Kuva: Miska PuumalaHarri Suutari
Suomen neljänneksi suurin metsänomistaja. Omistaa noin 3 400 hehtaaria metsää Kajaanissa ja Sotkamossa.
Perusti veljensä kanssa metsäkoneiden automatiikkaan keskittyneen Kajaanin Automatiikka Oy:n vuonna 1982. Yritys liitettiin myöhemmin Ponsseen, jonka toimitusjohtajana Suutari toimi 1990-luvulla.
63-vuotias hallitusammattilainen, joka istuu muun muassa Punamusta median, konepajateollisuusyritys Componentan, metsäkonevalmistaja Ponssen ja elintarvikeyhtiö HKScanin hallituksissa.
Johti vuosina 2002-2012 PKC Groupia, joka kasvoi yhdestä Kempeleellä sijaitsevasta tehtaasta maailman suurimmaksi kuorma-autojen sähköjärjestelmien valmistajaksi.
Koti Kajaanissa. Perheeseen kuuluvat vaimo ja kolme tytärtä.
Aktiivinen liikkuja. Perusti viime vuonna vaimonsa ja liikekumppaniensa kanssa Kajaaniin ryhmäliikuntakeskuksen, koska on huolissaan suomalaisten liikkumattomuuden laskusta yhteiskunnalle.
Koronan aikana innostui rakentamaan oman sähköauton. Vuoden 1957 täyssähköinen kuplavolkkari kulkee yhdellä latauksella 350 kilometriä.
Enää Suutari ei aktiivisesti kasvata metsäpinta-alaansa. Ennemminkin suunta on toinen. Viime vuosina hän on siirtänyt noin 700 hehtaaria metsää yhteismetsään ja myynyt saman verran pois.
”Kaikki yhteismetsät tuottavat huomattavasti paremmin kuin yksityismetsät keskimäärin. Kun vanhenen, siirrän todennäköisesti metsiä enemmän yhteismetsiin, kun en niitä jaksa enää itse hoitaa. Se olisi pahin vaihtoehto, että metsät jäisivät hoitamatta.”
Hehtaarien kasvattamiseen eivät liioin kannusta metsämaan kallistunut hinta, kustannusten nousu ja aina vain paikoillaan junnaava puun hinta. Kulunut vuosi oli Suutarin mielestä kerrassaan surkea ja se voi heijastella myös metsän kiinnostavuuteen sijoituskohteena.
”Polttoainetta kuluu omissakin metsissäni nyt 10 000 euron edestä kuukaudessa. Olin pettynyt kuitupuun hintaan, joka ei jousta, sillä oligopoliyhtiöillä on keinonsa vaikuttaa hintaan.”
Joidenkin metsärahastojen Suutari ennustaa tulevaisuudessa kaatuvan mahdottomiin odotuksiinsa.
Lyhyellä aikavälillä hän uskoo metsän arvonkehityksen houkuttelevan rahaa vaihtoehtoisiin sijoituskohteisiin, sillä pörssissä tuotto on nyt metsää parempi.
Hopeareunuksena maailmantilanteeseen energiapuun hinnassa on näkynyt kovan kysynnän aiheuttamaa painetta, joka ei voi olla vaikuttamatta myös kuitupuun hintaa.
”Nykyisillä suunnitelmilla ollaan menossa suuntaan, jossa myös omaisuuden suojaa rikotaan.”
EU:n ennallistamiseen tähtääviä lainsäädäntöhankkeita Suutari seuraa huolestuneena. Hän epäilee, Euroopan mittakaavan monimuotoisuusongelman ratkaiseminen järeillä monimuotoisuus- ja hiilensidontatavoitteilla syö metsänomistajan omaisuutta.
”Nykyisillä suunnitelmilla ollaan menossa suuntaan, jossa myös omaisuuden suojaa rikotaan.”
EU:n kaavailemat ennallistamisasetukset iskisivät pahasti juuri Kainuun turvemaiden metsänomistajille.
”Minunkin metsissäni on kunnostusojitettu ja lannoitettu valtavia määriä, jotta saataisiin kasvua aikaiseksi. Jos näitä lähdettäisiin tukkimaan ja ennallistamaan, niin se tuntuu aivan järjenvastaiselta.”
Silti, pitkällä tähtäimellä sijoittamisen ohjenuora yhä pitää. Metsä tarjoaa vakaan sijoituskohteen, vaikka huippukohde se ei olisikaan.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
