Kauriskanta kasvaa silmissä – metsänomistaja korjaa sen, mitä hirvieläimiltä jää

Valkohäntäpeurojen määrä on saatu huippuvuodesta 2021 laskuun pääosin tihentymäalueiden metsästäjien ahkeroinnin tuloksena. Metsäkauriskannan koko puolestaan on ohittanut hirven ja lähestyy epävirallisten arvioiden mukaan peurakantaa. Pikkusorkkien leviäminen pohjoiseen etenee leutojen talvien ja ruokinnan myötä.

Etelä-Pohjanmaalla ei valkohäntäpeuroista vielä riesaa ole, eikä juuri edes iloa riistasaaliina. Metsäkauriin kanta sen sijaan kasvaa silmissä, ainakin oman kotipiirini otannan perusteella.

Päivittäisen ajoreittini varrella sijaitsevalla reviirillään liikkuvan kaurislauman koko on kasvanut vuosittain. Enimmillään metsänlaidassa pellolla ruokaili muutama viikko sitten seitsemän kaurista. Alueen halkaisee vilkasliikenteinen kantatie, joten yhteentörmäysten lisääntyminen on ennakoitavissa, vaikka kolarimäärissä ei vielä isoa muutosta ole ollut.

Metsästyskauden aikana kaurishavainnot jäivät jälkiin. Kertaakaan ei jänisjahdin yhteydessä kuitenkaan kauriita päästy kohtaamaan. Jokunen näköhavainto viime vuosilta kuitenkin on, useimmiten auton ratista päin tehtynä, eläimen ylittäessä tietä.

Pikkusorkat ovat houkutteleva lisä riistalajistoon alueilla, joilla niiden ylenpalttisuutta ei ole vielä päästy todistamaan. Varsinaissuomalaisten varoitukset tuntuvat kaikuvan kuuroille korville. Kantojen rajoittamisen pohtiminen tuntuu turhalta tilanteessa, jossa peuroja tai kauriita liikkuu yksittäisiä. Into vahvistaa alueen pikkusorkkakantaa on kova. On kovin etäinen ajatus, että kannan hallinta meillä edellyttäisi työstä käyvää lahtausta.

Peurojen tihentymäalueella asuvat varoittavat kannan kasvun nopeudesta. Ruokinnan ja leutojen talvien siivittämänä tuplavasat ovat normaali ilmiö ja kolmosiakin syntyy. Kauriin kohdalla kolmosvasat ovat yleisempiä.

Metsästyskauden päätyttyä kotikulmilleni ilmestyi kauriskolmikko. Pukki kahden rouvansa kanssa liikkuu naapurustossa rohkeasti, laiduntaen pellolla välittämättä talojen pihassa räksyttävistä koirista tai liikenteestä. Näkyyn tottumattomalle eläinten läsnäolo on hauska muutos maisemaan.

Hauskuus voi loppua lyhyeen, kun lauman koko tuplaantuu vasojen synnyttyä. Viime keväänä puutarhan laitaan pellon reunaan istutettujen hedelmäpuiden kohtalo mietityttää. Puita rusakoilta suojaavaa verkkoa lienee syytä korottaa kauriinkestävälle mallille. Puutarhan pari puuta on helppo suojata, mutta entä istutettavat kuusentaimet? Kauriille maistuvat talviravintona nuoret kuuset. Valkohäntäpeura suosii mäntyjä, hirven tavoin. Kun kisa taimikoista kiihtyy, metsänomistaja saa sen, mikä sorkkaeläimiltä pystyyn jää.

Touko-kesäkuussa on kaurispukin kevätjahti. Tokkopa sitä kuitenkaan viitsisi kotikulman ainoaa pukkia kaataa. Vielä ei olla sillä rajalla, jossa kannanhallinta karkaa käsistä. Mutta mikä se raja on, sitä on vaikea arvioida, kun kannan koon määritys perustuu silmämääräiseen arvioon.