”Kevyttä kalustoa on heikosti saatavilla, sillä valmistajia on vähän” – metsäkoneiden keskimääräinen omapaino nousi 2010-luvulla

Tuore raportti ensiharvennusten työnjäljestä oli karua luettavaa.

Kun Suomen metsäkeskus tarkasti viime vuonna Keski-Suomessa 86 ensiharvennuskohdetta, niistä yhdelläkään korjuujälki ei ollut metsänhoitosuositusten mukaista.

Puutteet liittyivät liian kovalla kouralla toteutettuun harvennukseen. Toinen murheenkryyni löytyi ajourista. Ne olivat suosituksiin nähden liian leveitä.

Tieto sinänsä ei ollut yllättävä. Metsäkeskus on jo pitkään huomauttanut ensiharvennusten laatupuutteista. Kun se viime vuonna tutki korjuujäljen laatua 309 työmaalla eri puolilla Suomea, hyväksi työn laatu arvioitiin vain noin joka viidennellä kohteella.

Metsänomistajat ovat myös kiinnittäneet asiaan huomiota. Kun MT Metsä kysyi lukijoiltaan, millaisen kaluston he haluaisivat metsässään työskentelevän, kolme neljästä toivoi nykyistä kevyempää kalustoa.

”Harvennushakkuita ja ensiharvennuksia tehdään liian isoilla koneilla. Joudutaan tekemään liian leveitä ajuria. Samoin harvennetaan liian harvaksi”, tiivisti eräs vastaaja kokemuksensa.

Metsäänsä kevyempää korjuukalustoa toivova huomaa pian, että sellaista ei ole niin vain saatavilla.

”Kevyttä viiden–kuuden tonnin painoista kalustoa on heikosti saatavilla, sillä valmistajia on vähän”, erikoistutkija Asko Poikela puunhankinnan kehittämisyhtiö Metsätehosta sanoo.

Metsäkoneiden keskimääräinen omapaino nousi 2010-luvulla noin kolme tonnia. Myös hakkuukoneiden kohdalla painot ovat kasvaneet.

”Samaan aikaan telat ovat kehittyneet ja niillä on pystytty aika hyvin kompensoimaan kaluston painon aiheuttamat jäljet”, Poikela sanoo.

Telojen leventäminen on johtanut ajourien levenemiseen. Telaleveyden kasvattamisen lisäksi ratkaisua on haettu kumiteloista.

Suurista metsäkonevalmistajista esimerkiksi Komatsulla on ollut vuosia käynnissä oma Centipede- projekti, jossa kerätään kokemuksia kumiteloilla liikkuvasta ajokoneesta.

Suomeksi ”tuhatjalkaista” tarkoittavalla ajokoneella on ajettu Ruotsissa erilaisissa olosuhteissa ja tutkittu erityisesti sen käytön tuottamia vaurioita metsämaassa.

Ponsse kokeili vastaavaa kumiteloilla varustettua kuormatraktoria muutama vuosi sitten. Konseptikone rakennettiin vajaat 20 tonnia painavan kahdeksanpyöräisen Buffalo-ajokoneen alustalle.

Konetta ajettiin erilaisissa oloissa toista vuotta Saksassa, Suomessa, Norjassa ja Baltian maissa.

”Emme löytäneet siitä sellaisia etuja, että niiden perusteella olisi kannattanut aloittaa tuotanto”, Saksan-Itävallan aluejohtaja Tuomo Moilanen Ponsselta kertoo.

Yksi syy harvennuksilla käyttävän kaluston kokoon on se, että metsäkaupan yhteydessä tehdään yleensä päätehakkuu ja harvennus.

Jos molemmille tuotaisiin omat koneet, kuljetuskustannukset söisivät osan metsänmyynnin tulosta. Rinnakkaisen kaluston ylläpito olisi myös koneyrittäjälle kuluerä, jolle pitäisi löytää maksaja.

Ensiharvennusten huonosta hakkuujäljestä on syytetty konekuskeja tai yrittäjiä.

”Ensiharvennuksilta haetaan maksimaalista hakkuukertymää, jotta arvokkaan koneen käyttö saadaan kannattavaksi”, Luonnonvarakeskuksen tutkijaprofessori Lauri Mehtätalo kirjoitti Twitterissä.

Koneyrittäjien mielestä huomio pitäisi kiinnittää koko hankintaketjuun.

”Jos korkeampaan työn hintaan ollaan valmiita, en epäile hetkeäkään, etteivät yrittäjät toimisi sen mukaisesti”, Koneyrittäjien toimitusjohtaja Simo Jaakkola totesi (MT. 3.1.).

Valmistajat puolestaan tekevät koneita, joita yrittäjät haluavat. Konevalmistajan näkökulmasta metsäkoneen rakentaminen on toisilleen vastakkaisten tavoitteiden välissä luovimista. Jos koneista halutaan keveitä, silloin pyöriä joudutaan pienentämään. Se puolestaan johtaa pintapaineen kasvuun, ajourat syvenevät ja ajokertojen määrä lisääntyy eikä jälki tyydytä.

Jos uraväli halutaan pitää suosituksen mukaisesti 20 metrissä, ei konetta voi keventää määrättömästi tai se kaatuu.

Ajokoneen runko pitää mitoittaa täyden kuorman tuottaman rasituksen mukaan. Jos sitä kevennettään äärirajoille, käyttöikä tippuu murto-osaan. Rungoltaan repeilevä kone ei mene kaupaksi.

Eikä rungossa ole paljon kevennysvaraa. Takarungon osuus koneen painosta on noin kymmenen prosenttia. Harvennustöihin tarkoitetun 12 tonnin kuormaa kantavan ajokoneen kahdeksan pyörät painavat yhteensä jo noin kolmetuhatta kiloa. Telien kanssa paino nousee 7 500 kiloon eli lähelle puolta omapainosta.

Valmistaja näkee kuljettajaa auttavan keinoälyn yhdeksi lupaavaksi keinoksi kohentaa työnjälkeä ensiharvennuksilla. Ponsse on kehittänyt harvennuskohteille lidar- eli valotutkaan perustuvaa laitetta, joka tukee kuljettajaa. Kyseinen teknologia esiteltiin Jämsänkosken Metko-messuilla syksyllä 2022.

”Kuljettajalla on koko ajan tarkka tieto niin ajourien sijainnista kuin metsään jäävästä puustosta, mikä auttaa hyvän korjuujäljen tuottamisessa”, Tuomo Moilanen sanoo.