Metsä 150 -hankkeen loppuraportin kuva mainitsee tulevaisuudessa siintävän 150 miljoonan kuutiometrin vuosikasvun.
Mihin katosi visio 150 miljoonan kuution vuosikasvusta? Tutkijoiden mukaan metsänhoidon tehostaminen ei tuo suurta sysäystä
Tutkimus ei tue toivetta metsien kasvun nostamisesta 150 miljoonaan kuutioon vuodessa. Vielä muutama vuosi sitten luku oli monien huulilla.Tilaajalle
Suomen metsien vuotuinen kasvu on taittunut. Syksyllä 2021 julkaistujen inventointitulosten mukaan etenkin männiköiden kasvu hidastui aiemmasta. Kuva: Sanne KatainenTäysin epärealistinen. Heitto, joka jäi elämään. Raflaava otsikko.
Näillä sanoin metsäntutkijat kuvaavat tavoitetta Suomen metsien kasvun nostamisesta 150 miljoonaan kuutioon vuodessa.
Muutama vuosi sitten moni piti lukua metsäsektorin ohjenuorana. Odotukset metsiä kohtaan olivat toisenlaiset kuin nyt.
Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) tuore hallitus julisti vuonna 2016 biotalouden ilosanomaa. Eri yhtiöt selvittivät tahoillaan uusien sellutehtaiden rakentamista.
Kasvun piti ratkaista kaikki ristiriidat. Metsävarat voisivat karttua edelleen kasvavista hakkuista huolimatta. Teollisuus lisäisi puun käyttöä luonnonsuojelua ja ilmastotavoitteita vaarantamatta. Esimerkiksi Suomen hiilineutraaliustavoite vuodelle 2035 nojasi vahvasti metsien kasvuun.
Luonnonvarakeskus (Luke) säesti odotuksia vihjailevasti nimetyssä Metsä 150 -hankkeessa, jossa selvitettiin talousmetsien kasvun ja puuntuotannon lisäämistä.
”Suomella on kaikki mahdollisuudet olla metsäbiotalouden globaali Eldorado. Tähän tarvitaan innovatiivista ja kestävää puuntuotantoa sekä vahvaa teknologiakehitystä”, tutkimuslaitoksen silloinen tutkimusylijohtaja ja nykyinen pääjohtaja Johanna Buchert hehkutti Luken tiedotteessa.
150 miljoonan kuution vuosikasvun visio toistuu tutkimusraporttiin liitetyssä kuvassa, josta sen voi tulkita olevan saavutettavissa.
Tarkkaan ottaen tutkimus ei vastannut ilmoille heitettyyn kysymykseen, vaan luetteli keinoja metsien kasvun lisäämiseksi. Luku jäi kuitenkin elämään ja innosti monia.
Sipilä ja keskusta vetosivat 150 miljoonan kuution vuotuiseen kasvutavoitteeseen vielä kevättalvella 2019, jolloin metsien hakkuiden rajoittaminen oli kiivaiden vaaliväittelyiden aiheena.
Maa- ja metsätaloustuottajien järjestö MTK evästi samana vuonna uutta hallitusta ottamaan kasvuluvun tavoitteekseen.
150 miljoonaa kummitteli vaalien jälkeen kansanedustajien puheissa, kun eduskunta käsitteli valtionmetsien avohakkuukieltoa koskevaa kansalaisaloitetta marraskuussa 2019.
Aiempi kehitys tuki kunnianhimoista visiota. Metsien vuotuista kasvua kuvaava käyrä oli osoittanut tasaisesti koilliseen viimeiset 50 vuotta.
Ikuisen kasvun haavekuva särkyi syksyllä 2021. Luke julkaisi Valtakunnan metsien inventoinnin tuoreimmat tiedot, joiden mukaan metsien kasvu oli hiipunut aiemmasta 107,8 miljoonasta kuutiosta vuodessa 103,5 miljoonaan.
Pääsyy kasvun taittumiselle oli metsien ikärakenne. Nopeimmin kasvavia, noin 40–60-vuotiaita metsiä on aiempaa vähemmän.
Inventointia johtavan Kari T. Korhosen mukaan muutoksen rajuus yllätti, vaikka oli tiedossa, ettei kasvu voi lisääntyä loputtomiin.
”Metsien ikärakenne oli jo kasvua tasaava, mutta hyvät vuodet ylläpitivät sitä. Kun vuodet muuttuivat huonoiksi, seurauksena oli iso kasvun alenema lyhyessä ajassa.”
Kasvulle huonoina vuosina kesät olivat kuivia, ja puiden runsas kukinta ja siementuotanto veivät eväitä kasvulta.
Tulevat vuodet näyttävät, kummalle puolelle 105:tä miljoonaa kasvu asettuu. Viimeisimmän arvion mukaan kasvu on 104 miljoonaa kuutiota vuodessa. 150:stä ei enää puhu kukaan edes kysymysmerkillä.
”Nopeimmat keinot kasvun lisäämiseksi ovat kasvatettavan puuston lisääminen talousmetsissä harvennuksia hiukan lieventämällä ja päätehakkuita maltillisesti viivästämällä sekä metsänhoitotoimista lannoitus ja kunnostusojitus”, sanoo Luken tutkija Saija Huuskonen, yksi Metsä 150 -raportin kirjoittajista. Lannoituksia roimasti lisäämällä kasvua saataisiin kohotettua noin miljoonalla kuutiolla vuodessa.
Metsänjalostus voi tuoda lähivuosikymmeninä pari miljoonaa kuutiota. Kymmenien miljoonien kuutioiden toiveisiin nähden yhtä vaatimattomiksi jäävät metsityksen tuomat mahdollisuudet.
Harva metsätaloustoimi lopulta lisää metsän kasvua. Esimerkiksi taimikonhoidolla ja harvennuksilla voidaan nostaa tukkipuun osuutta, mutta eniten puukuutioita kertyy hoitamattomista tiheiköistä.
Huuskosen mukaan tehokkain keino ylläpitää metsien kasvukuntoa pitkällä aikavälillä on huolehtia hakkuiden jälkeen ripeästä uudistamisesta jalostetuilla taimilla.
Suurimpana jatkuvasti ylläpidettävissä olevana kasvun tasona pidetään nykyisin noin 105–110 miljoonaa kuutiometriä.
Lannoittamalla metsän kasvua voidaan nopeuttaa. Suurikin lannoitusmäärien lisäys nostaisi Suomen metsien vuotuista kasvua kuitenkin vain noin miljoonalla kuutiolla vuodessa. Kuva: Petteri KivimäkiMTK:n puheenjohtaja Juha Marttila ihmettelee kasvuodotusten äkillistä hyytymistä.
Hänelle taannoisista tutkimuksista mieleen jäi viesti, että metsänhoidolla voitaisiin parantaa kasvua merkittävästi.
Metsänomistajien ohella maataloustuottajat ovat havainneet kasvun kannalta hankalat kaudet ensimmäisten joukossa. Kuivat alkukesät ovat pienentäneet peltojenkin satoa.
”Sateeksi ei kukaan pysty muuttumaan, mutta voisiko metsänhoidossa tehdä jotain vesitalouteenkin liittyen?”
Marttila perää keskustelua myös metsiin liittyvien ilmastotavoitteiden ristiriidoista ja aikavälistä, jolla tavoitteita pitäisi tarkastella.
”Kumpi joustaa ja kumman tulee joustaa, hyvän metsänhoidon vai lyhyen aikavälin ilmastopolitiikan?”
”Metsänhoidollisesti pitäisi hakata merkittävästi enemmän puuta kuin tänä päivänä, mutta ilmastositoumusten kannalta pitäisi hakata vähemmän. Kumpi joustaa ja kumman tulee joustaa, hyvän metsänhoidon vai lyhyen aikavälin ilmastopolitiikan? Tulevien sukupolvien hiilinielut riippuvat tämän päivän hakkuista.”
Tutkijoiden mukaan hetkellisesti kasvu voisi olla 110 miljoonaa kuutiota suurempikin.
Esimerkiksi hiilinielujen ylläpitämiseksi on esitetty hakkuiden rajoittamista. Se lisäisi kasvua noin pariksi kymmeneksi vuodeksi, minkä jälkeen puiden kuoleminen alkaisi tasata kasvua.
Toisaalta rajuilla hakkuillakin voitaisiin saada aikaan ohimenevä kiivaan kasvun vaihe noin 25 vuoden kuluttua hakkuista.
”Maksimikasvu saataisiin, jos isot pinta-alat metsiä pidettäisiin noin 40 vuoden ikäluokassa. Se olisi hetkellinen saavutus, jota ei ole realistisesti mahdollista toteuttaa”, Korhonen sanoo.
Metsän kasvu on nopeimmillaan noin 40-vuotiaana. Kiertoajan yli laskettuna korkeimman keskikasvun tuottaa kuitenkin metsän uudistaminen reilusti tukkikokoisena, sillä lyhyellä kierrolla alhaisen kasvun taimivaihe toistuu usein. Kuva: Viestimedian arkistoLuken tutkimusprofessorin Lauri Mehtätalon mukaan suurin jatkuvasti ylläpidettävissä oleva kasvu saavutettaisiin kasvattamalla kiertoaikoja noin parillakymmenellä vuodella nykysuosituksista.
Se tapahtuisi metsänomistajien tappioksi, sillä kiertoaikojen pidentäminen merkitsisi metsätalouden tuoton optimoimista nykyistä alemmalla korolla. Nykysuositukset nojaavat yleensä 3–4 prosentin korkokantaan.
Kuusikoissa pidemmät kiertoajat lisäisivät alttiutta tuhoille, joten kasvun lisääminen olisi siltä osin epärvarmaa ja riskialtista.
Hiilikeskustelussa Mehtätalo korostaa puun käyttötavan vaikutusta. Nykyisin kaadetusta puusta alle viisi prosenttia päätyy lisäämään pitkäikäisten puutuotteiden varastoa.
Puutuotteisiin sitoutuneen hiilen varastointia voitaisiin lisätä rakentamalla pyöreästä puusta. Mehtätalo on toteuttanut ajatusta omassa metsässään ja pihapiirissä. Mäntyleimikosta tukit otettiin pylväiksi ja sahatukeiksi. Kuitukokoisista pyöreistä rungoista tehtiin 10 sentin vahvuisia pelkkahirsiä, joista on rakenteilla autokatos.
Miten uskottavina vuosikymmenten päähän ulottuvia metsälaskelmia ylipäätään voi pitää?
Tutkijoiden mukaan teoreettinen maksimiluku ei kerro todellisuudesta mitään. Metsien hoidosta päättää viime kädessä 600 000 metsänomistajaa omien tarpeidensa ja puumarkkinoiden pohjalta.
Seurauksena on hakkuusäästöjä yhtäällä, toisaalla taas osa metsistä uudistetaan kasvun kannalta liian nuorina.
”Metsien käsittely ei koskaan ole kaikkien tavoitteiden kannalta optimaalista”, Mehtätalo muistuttaa.
Osa metsäpolitiikan tavoitteistakin vähentää kasvua tai hakkuumahdollisuuksia. Esimerkiksi luonnonpoistuma on kasvanut 1990-luvulta alkaen jatkuvasti, eikä ilmiötä selitä Korhosen mukaan suojelualueiden lisääntyminen ja ikääntyminen. Lahopuuta on tietoisesti lisätty, ja harvennuksia tehdään aikaisempaa vähemmän mutta voimakkaampina.
Lehtipuuston suosiminen tulevaisuudessa voi osaltaan heikentää kasvua, sillä kuusi on ainakin tähän asti tuottanut puulajeista suurimman sadon.
Metsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
