Seitsemän arvostettua metsäekologia antoi varoituksen: Metsät eivät olekaan ilmastopelastajia, vaan joutuvat ilmastonmuutoksen uhreiksi

Viime aikojen kotimaisen metsäkeskustelun ykkösaihe on ollut hupenevat hiilinielut. Mutta pitäisikö keskustelua ja toimia siirtää hiilinieluista metsien sopeuttamiseen ilmastonmuutokseen?

Tätä mieltä ovat ainakin seitsemän kansainvälisesti arvostettua metsäekologia. He julkaisivat hiljattain Forestry Chronicle lehdessä varoituksen, jonka mukaan maailman metsät ovat menettämässä kykyään hillitä ilmastonmuutosta. He suhtautuvat kriittisesti YK:n Glasgown COP26 ilmastokokouksessa 2021 annettuun julistukseen metsistä ja maankäytöstä. Julistus asetti metsien hiilinielut keskeiseksi tasapainon saavuttamisessa kasvihuonekaasupäästöjen ja niiden poistamisen välillä.

Metsäekologien mukaan metsien hiilinielut eivät voi toimia ilmastonmuutoksen hillitsemistoimien keskeisenä pilarina ilman fossiilisten hiilidioksidipäästöjen jyrkkää vähentämistä ja metsänhoidon muuttamista. He perustelevat näkemystään sillä, että lisääntyvät fossiilipäästöt johtavat väistämättä lisääntyviin metsätuhoihin. Eli metsät eivät olekaan ilmastopelastajia, vaan joutuvat ilmastonmuutoksen uhreiksi lisääntyvien metsätuhojen vuoksi. Siksi ykköstavoitteen tulee olla kaikkien fossiilisten päästöjen vähentäminen.

Metsien kyky tarjota jatkossa ilmastoratkaisuja perustuu niiden pitkän aikavälin sopeutumiskykyyn eli resilienssiin. Toisin sanoen kestävyyteen kohdata lämpenevä ilmasto ja metsätuhot, kuten kuivuus, kirjanpainajatuhot ja myrskyt.

Näin ollen ei riitä, että pyrimme vain estämään metsien häviämistä ja suojelemaan niitä. Tarvitaan myös metsänhoitomenetelmiä, joilla lisätään metsien kestävyyttä ja sopeutumiskykyä. Esimerkiksi lisäämällä sekametsiä ja käyttämällä tulevaan ilmastoon sopivaa jalostusmateriaalia.

Metsätalouden avulla metsänomistajat saavat tulovirtoja, joilla rahoittaa metsiensä sopeuttaminen muuttuvaan ilmastoon. Metsäbiotalouden avulla puolestaan voidaan vähentää fossiilisten käyttöä esimerkiksi pakkaus-, rakennus- ja tekstiiliteollisuudessa.

Metsien hiilinieluja tarvitaan edelleen ja hakkuut sekä metsänhoitotoimet pitää tehdä niin, ettei niitä tärvellä. Mutta tämän lisäksi metsäalan politiikkaa ja toimia tulisi siirtää yhä enemmän fossiilisten päästöjen vähentämiseen ja metsien sopeuttamiseen ilmastonmuutokseen. Toimia, joiden soisi löytyvän jatkossa myös EU:n työpöydältä.

Linkki Forestry Chroniclen artikkeliin löytyy tästä

Kirjoittaja on työelämäprofessori Helsingin yliopistossa