Tutkimus: Metsänomistajille maksettavat hiilikorvaukset vahvistaisivat hiilinielua – vaikutukset monimuotoisuuteen maltillisia

EU:n ilmastopolitiikka velvoittaa jäsenmaita vahvistamaan maankäyttösektorin hiilinielua. Suomessa tavoitteet kohdistuvat ennen kaikkea metsiin. Metsänomistajille maksettavia hiilikorvauksia onkin ehdotettu yhdeksi keinoksi lisätä metsien hiilinielua.

Hiilikorvauksien tavoitteena on ohjata metsänomistajia huomioimaan hakkuutulojen ohella myös hiilivaraston arvo maksamalla siitä rahaa.

Tuoreen tutkimuksen paljastaa, että mitä suurempi osa metsistä kuuluisi korvausten piiriin, sitä enemmän metsien hiilinielu voimistuu. Korvausten kattavuus vaikuttaa saatuihin hyötyihin.

Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus (Syke) ovat nyt mallintaneet hiilikorvausten ympäristövaikutuksia.

Korvausten odotetaan kannustavan keventämään harvennuksia ja pidentämään kiertoaikoja, mikä vähentäisi hakkuita ainakin lähivuosikymmeninä. Tämän seurauksena metsät vanhenevat, puustoa karttuu enemmän ja hiilivarasto kasvaa. Hiilikorvausten myötä myös lahopuun määrä kasvaa ja lehtipuiden kokonaistilavuus lisääntyy.

Samalla myös monimuotoisuus hyötyy, kun parempia elinympäristöjä on tarjolla laajemmin. Monimuotoisuusvaikutukset vaihtelevat kuitenkin kasvupaikan mukaan. Hyödyt ovat suurimpia hyvä- ja keskituottoisilla kasvupaikoilla, mutta karuilla kasvupaikoilla muutokset jäävät vähäisiksi. Tutkimuksen mukaan vaikutukset monimuotoisuuteen ovat kuitenkin melko maltillisia, joten luontokadon pysäyttäminen vaatii lisäksi erillisiä toimia.

Metsien käyttö vaikuttaa hiilinielun lisäksi myös vesistöjen tilaan. Ravinnekuormitus vesistöihin vähenee aluksi hakkuiden vähenemisen myötä, mutta tutkimuksen mukaan vaikutus heikkenee ajan kuluessa. Pitkällä aikavälillä ravinnehuuhtoumat lisääntyvät ja voivat kasvaa jopa hieman isommiksi kuin ilman hiilikorvauksia. Tämä johtuu siitä, että ajan myötä karttuva puusto voimistaa haihduntaa ja laskee turvemaiden vedenpintaa, jos ojitukset säilyvät ennallaan. Turpeen kuivuessa hajoaminen kiihtyy ja ravinteita vapautuu enemmän.

"Hiilikorvaukset eivät ratkaise vesistöjen ravinnekuormituksen ongelmia, vaan lisäksi tarvitaan erillisiä kohdennettuja toimenpiteitä", sanoo Luken tutkija Aino Assmuth.

Ympäristön kohtaamat kokonaisvaikutukset jäävät kuitenkin tutkimuksen mukaan pieniksi verrattuna hiilikorvausten vahvistamaan puuston hiilinieluun ja sitä kautta saatavia ilmastohyötyjä.

"Tutkimuksissa käytettyjen mallinnusten epävarmuuksista huolimatta tuloksemme antavat hyvän alustavan käsityksen hiilipolitiikan sivuvaikutusten suunnasta ja suuruusluokasta. Siten ne auttavat ilmastopoliittisten toimien suunnittelussa", Luken apulaisprofessori Jussi Lintunen toteaa.

"Keskityimme tutkimuksissa hiilikorvausten ympäristövaikutuksiin. Tuloksemme tarjoavat yhden, aiemmin puuttuneen palan palapeliin. Näiden lisäksi ohjauskeinoja valitessa on tärkeää katsoa kokonaiskuvaa ja punnita valintojen muitakin vaikutuksia", sanoo erikoistutkija Aapo Rautiainen Lukesta.

Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia uutisia sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.