Näin suuria alkuperäiset lehtikuuset jo olisivat, metsänomistaja Kalle Korhonen mittaa. Kuva: Petteri KivimäkiRautavaaraKallen vaalima lehtikuusimetsä meni pilalle: ”Rautakankikaan ei olisi kestänyt ehjänä”
Lehtikuusi ei ole herkkä tykkylumelle, mutta korkealle mäelle perustettu iso lehtikuusimetsä piti lumituhojen vuoksi hakata aukoksi.Huimista maisemanäköaloistaan tunnetun Rautavaaran Keyritynmäen etelärinteen taimikkoa katsellessa voi huhtikuisena aamuna melkein kuulla, miten nuoret männyt odottavat lupaa aloittaa vuosikasvun venyttäminen.
Edellisten vuosien kasvu on ollut paikalla reipasta, ja tiheä taimikko peittää rinteet. Näky miellyttää metsänystävän silmää, mutta kahdeksan vuotta sitten keväällä rinne oli kuin taistelutanner. Korkea kasvupaikka oli ottanut vastaan Itä-Suomea poikkeuksellisesti kurittaneen tykkylumen tuhot kaikessa ankaruudessaan. Oksille ja latvuksiin kertynyt paino runteli nuoren lehtikuusimetsän kasvatuskelvottomaksi muutamassa viikossa.
Kuopiolainen metsänomistaja ja tilan isäntä Kalle Korhonen muistaa elävästi, millainen aikakirjoihin jäänyt tykkylumitalvi oli hänen sukutilansa korkeimmilla kohdilla Rautavaaran Keyritynmäellä.
Se mitä Keyritynmäen aikanaan istutetusta lehtikuusikosta on jäljellä, näkyy kuvan keskellä. Kuva: Petteri Kivimäki
Pahiten tykystä kärsineiltä rinteiltä puut jouduttiin hakkaamaan pois ja tilalla kasvaa nyt kuvassa pieninä vihreinä tuppaina erottuva mänty- ja kuusitaimikko. Kuva: Petteri Kivimäki
Näillä taimilla on vielä pitkä matka tukkipuuksi. Kuva: Petteri Kivimäki”Ei täällä olisi kestänyt ehjänä rautakankikaan.”
Lunta alkoi kertyä puihin vuodenvaihteessa. Erityisessä vaaravyöhykkeessä olivat korkeat mäet ja niiden lailla kasvavat nuoret metsät. Juuri sellaiset kuin 272 metrin korkeuteen kurottava Keyritynmäki, jonka rinteille Korhonen oli suurin odotuksin perustanut kymmenien hehtaarien ensimmäisen lehtikuusimetsän vuonna 1991. Sen lumi tuhosi.
”Ei täällä olisi kestänyt ehjänä rautakankikaan. Siinä menivät nuoret ja vanhat metsät puulajiin katsomatta. Metsäautotietä lingottaessa lumi mahtui alempana kulkemaan yhdestä luukusta, mutta näillä kohdin oli siinä ja siinä, että kaksikaan luukkua riitti lumelle”, Korhonen muistelee.
Lehtikuusi oli 1990-luvulla monen istuttajan suosiossa. Kuva: Petteri KivimäkiRunsaat 30 vuotta sitten lehtikuusi oli metsänuudistajan suosikkipuu, johon ladattiin paljon odotuksia kyllästettyä puuta korvaavan sahatavaran arvokkaana raaka-aineena. Tuhansien metsänomistajien tavoin Korhonen päätti uudistaa Keyritynmäkeen tehdyn päätehakkuun lehtikuuselle.
”Se oli helppoa siksikin, että Rautavaaralla oli oma taimitarha, josta lehtikuusen taimia oli kätevä noutaa.”
Alkuun lehtikuuselle istutettiin 2,5 hehtaarin ala. Sitä lisättiin niin, että lopulta Keyritynmäessä oli lehtikuusella noin 15 hehtaaria.
”Tarkoitus oli tehdä niin suuri ala, että siitä saa riittävän suuria myyntieriä. Kovin pieniä eriä kun ei saa myytyä järkevään hintaan.”
Alarinteen lehtikuuset ovat yhä pystyssä, mutta Keyritynmäen laki uudistettiin männylle. Kuva: Petteri KivimäkiLehtikuusi kasvoi valoisassa rinteessä hyvin. Osan puista Korhonen ehti pystykarsia laatutukin toivossa viiden metrin korkeuteen saakka, kunnes yksi tykkytalvi tuhosi suunnitelmat. Noin kolmasosa istutuksista meni lumituhon myötä kaatoon ja sellupuuksi Uimaharjun tehtaalle mäntykuidun joukkoon vaatimattomalla hinnalla.
Rinteellä on silti yhä jäljellä 1990-luvun alussa istutettuja kuvioita, joissa lumituhoilta säästyneitä lehtikuusia kasvaa. Ne antavat hyvän kuvan siitä, millainen metsä paikalla olisi voinut kasvaa ilman lumituhoja. Tuholta säästynyt alue on kertaalleen harvennettu ja puut alkavat järeytyä. Korhonen mittailee runkojen läpimittoja rinnankorkeudelta.
”27 senttiä, tästä vielä kasvaa hyvä tukkipuu. Periaatteessa lehtikuusen olisi pitänyt sopia hyvin tälle kasvupaikalle. Lehtikuusen kaipaamaa valoa on runsaasti, paalujuuri tekee siitä kestävän myrskytuhoja vastaan ja syksyisin putoavat neulaset ja lujat oksat vähentävät lumituhojen riskiä.”
Osa lehtikuusikosta selvisi lumituhoista, mutta valtaosa meni sellukattilaan. Kalle Korhonen ei syytä kuitenkaan puulajia. Kuva: Petteri KivimäkiVuoden 2018 tykkylumi oli kuitenkin niin poikkeuksellinen, ettei nuori lehtikuusikko sitä kestänyt. Korhosen metsissä Keyritynmäen alueella lumituhoja oli 50 hehtaarin alueella.
”Suurin lumituhojen vuoksi tehty yksittäinen aukko on 20 hehtaaria. Uusia taimia istutettiin yli 50 000 kappaletta – tälle etelän puolelle mäntyä ja ravinteikkaammalle pohjoispuolelle kuusta.”
Sukutilansa metsiä aktiivisesti hoitava ja määrätietoisesti tilan metsäalaa kasvattava Korhonen korostaa oikean puulajin valintaa maaperän mukaan. Se näkyy esimerkiksi Keyritynmäen rinteillä, joissa puulaji vaihtuu vaaran huipulla.
”Tälle etelän puolelle on istutettu mäntyä ja ravinteikkaammalle pohjoispuolelle kuusta.”
Tykkylumesta selvinneet lehtikuuset ovat kasvaneet hyvin ja säilyneessä osassa on tehty jo ensimmäinen harvennus. Kuva: Petteri Kivimäki
Vuoden 2018 tykkytalvi on painunut Kalle Korhosen mieleen. Kuva: Petteri KivimäkiVaaran laelta avautuvat henkeäsalpaavat näkymät yli entisten savolaisten kaskimaiden. Nilsiän Tahkovuoren rinteet näkyvät selvästi reilun parinkymmenen kilometrin päässä.
Korhonen on pitänyt metsäautotiet mäen laelle kunnossa, joten Keyritynmäestä on tullut suosittu näköalapaikka, jonne ajetaan hieman kauempaakin. Maisemista voi nauttia ainakin siihen saakka, kunnes taimikko varttuu tiheäksi metsäksi.
Joko sinulle tulee MT:n metsäuutiskirje? Saat ajankohtaisia juttuvinkkejä sähköpostiisi kerran viikossa tilaamalla maksuttoman metsäuutiskirjeen.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
