Lukijalta: Perinnebiotooppien tulkinnat olisi voitu tehdä toisin

Petri Leinonen osoittaa kirjoituksessaan (MT 28.1.), että perinnebiotooppien tulkinnat olisi voitu tehdä toisin.

Olen seurannut tilamme perinnebiotooppien hoitoa ja laidunnusta 30 vuoden ajan. Tänä aikana useat ammattitaitoiset hallinnon edustajat ovat inventoineet alueita toistuvasti, lisäksi niillä on tehty tutkimuksia kasvillisuudesta, linnuista, sienistä, maaperästä ja erityisesti hyönteisistä.

Kokemukseni perusteella uskallan todeta, että tällä tukikaudella tehdyt katselmukset ja ohjeet eivät huomioi luonnon kokonaisuutta ja monimuotoisuutta. Perinnebiotooppi ei ole joukko tarkasti rajattavia laikkuja, vaan kokonaisuus, joka nivoutuu yhteen myös näkymättömien vuorovaikutusten kautta. Kalliot, kivikot, kaislikot, puut ja heinäkasveja vailla olevat alueet ovat olennainen osa tätä kokonaisuutta.

Meillä korvauksista pois suljetuilla heinättömillä alueilla kasvaa ilman laidunnusta muutamassa kuukaudessa sankka puu- ja pensaskasvusto. Laidunnus pitää kasvillisuuden sopivana ja mahdollistaa muiden lajien sekä läheisten avoimien niittyjen säilymisen.

Perinnebiotooppi, kuten luonto ylipäätään, muuttuu jatkuvasti eri eliöiden vuorovaikutuksessa, ja alueiden tulee olla erilaisia ja eri kehitysvaiheissa. Tätä mosaiikkimaisuutta myös ministeriölle annetut eri tahojen lausunnot korostivat, ja sitä ei nyt otettu riittävästi huomioon.

Liian suurten raivausten tai mosaiikkimaisuuden poistamisen seurauksena perinnebiotoopit muuttuvat peltomaisemaa muistuttaviksi alueiksi.

Kun perinnebiotooppialueita rajataan kapeasti, seuraukset ovat väistämättömät. Tuki pienenee, vaikka työmäärä säilyy ennallaan. Tämä pakottaa tilat luopumaan alueista, joista on eniten tukia leikattu ja joita on vaikeinta hoitaa. Kun perinnebiotoopit vähenevät, vähenevät myös laiduntavat eläimet.

Tämä ei ole luonnonlaki, vaan seuraus ministeriössä tehdystä linjauksesta, jonka vuoksi suurin häviäjä on luonto.

Jarmo Latvanen

paimen

Akaa