Metsäkeskustelu repii sielua – jokainen miettiköön, miten ilmapiiriä voisi parantaa

Espoon kaupunginjohtajaksi siirtyvä ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.) on saanut kansaedustajan ja ministerin tehtävistä tarpeekseen. Lauantaina pidetyssä Metsäpäivien paneelissa hän totesi, että syynä kyllästymiseen on keskusteluilmapiiri. Mykkäsen mukaan yleisesti syyllistävä ja kärjistävä keskustelu on lähes tappanut hänet henkisesti. (MT 28.10.)

Mykkäsen mukaan metsäasioista häntä on haukuttu kaikista suunnista puolitoista vuotta ja kaikista asioista kymmenen vuotta. Hän arvioi, ettei kukaan voi pitkään moista jaksaa. Metsänomistajien on pitänyt.

Julkisen keskustelun ja erityisesti metsäkeskustelun tasosta kertoo karusti se, ettei sitä kestä edes kokenut kansanedustaja ja monikertainen ministeri. Mykkästä ei ole ollut yksin metsäkeskustelussa syytettyjen penkillä. Eteläsavolainen metsänomistaja Kaisa Ralli muistutti paneelissa, että metsänomistajia syyllistetään julkisessa keskustelussa voimakkaasti. Hänen mukaansa se menee erityisesti iäkkäämmillä metsänomistajilla "ihon alle".

Mykkänen toivoo erityisesti medialta, että "joskus päästäisiin sellaiseen tilanteeseen, että lehtiä ei myydä syyttelyllä, kärjistämällä ja provosoimalla". Samaa toivovat myös metsänomistajat. He haluaisivat, että heidät otettaisiin keskusteluun mukaan.

Metsämiesten säätiön Taloustutkimukselta tilaaman tutkimuksen mukaan yli 70 prosenttia metsänomistajista on sitä miltä ettei metsäkeskustelu pohjaudu tosiasioihin. Taloustutkimus Oy:n tutkimuspäällikön Tomi Saarnion mukaan metsänomistajat kokevat julkisen keskustelun tarkoituksenhakuisena, tunnepitoisena ja metsänomistajia syyllistävänä. (Metsämiesten säätiö 17.6.)

Sielua repivää keskustelua ei käydä vain metsästä. Viime vuoden lopulla julkistetun Hyvin sanottu -tutkimuksen mukaan suomalaisista lähes 70 prosenttia on sitä mieltä, että yhteiskunnallisen keskusteluilmapiirin tila on menossa hälyttävään suuntaan. Jokainen voi miettiä kohdallaan, miten keskusteluilmapiiriä voisi parantaa. Yksimielisyyteen ei tarvitse päästä, mutta vastakkainasettelun sijaan tarvitaan toisenlaisten mielipiteiden sietämistä.