Metsien hakkaaminen oli pitkään suurin synti EU-lakeja suoltavalle Brysselin koneistolle − nyt lupaillaan muutosta, toivottavasti lupaus myös lunastetaan

EU-maiden johtajat ruotivat viime viikon huippukokouksessaan unionin taloudellisen iskukyvyn parantamista ja sisämarkkinoiden toiminnan tehostamista.

Suurennuslasin alla olivat erityisesti suurten maiden syytämät valtiontuet, jotka ovat myrkkyä Suomen kaltaisille pienille maille. Ranska ja Italia ajavat yhteisvelkaan perustuvaa rahastoa, jolla tasoitettaisiin pienten maiden takamatkaa, kun suuret käyttävät ylivertaisia resurssejaan.

Suomi vastustaa vanhasta muistista EU:n yhteistä velkaa ja uusia rahastoja. Saksa on samoilla linjoilla. Vastustus on osin perusteltua, osin ei.

Rahastot eivät ole tuottaneet toivottuja tuloksia, ja niiden käytön valvonta on edelleen löysää.Toisaalta, jos odotus on, että EU tekee enemmän esimerkiksi kokonaisturvallisuuden vahvistamiseksi, tavalla tai toisella yhteiseen kassaan on ohjattava lisää resursseja.

Pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus lähtee siitä, että tärkeintä on palata valtiontuissa normaalikäytäntöihin ja tehostaa sisämarkkinoiden toimintaa, jotta yksityistä pääomaa saadaan liikkeelle edistämään hyviä tavoitteita. Tämä voi osoittautua toiveajatteluksi, vaikka sinänsä sisämarkkinoiden tehostaminen on kannatettavaa.

Joka tapauksessa ranskalaisen teollisuuskomissaari Thierry Bretonin omituinen ajatus siitä, että sisämarkkinoiden ystävä ei voi olla säästäväinen (HS 17.4.), kannattaa unohtaa. Se kertoo lähinnä ranskalaisesta ylimielisyydestä, joka ei vie yhteistä eurooppalaista asiaa eteenpäin.

Yleisessä uutisvirrassa meni ohi se, että metsäpohjaisen biotalouden edistämistä ja ruokaketjun oikeudenmukaisuuden parantamista ollaan nostamassa uuden EU-komission keskeisiksi tavoitteiksi ja osaksi unionin kilpailukyvyn parantamista. Se näkyy ”strategisessa agendassa”, jota jäsenmaiden neuvosto parhaillaan työstää uutta komissiota varten ja josta myös huippukokouksessa keskusteltiin.

Orpon mielestä biotalouden priorisoiminen tarkoittaa Suomelle sitä, että me voimme jatkossakin hyödyntää metsiämme ja että metsäbiomassa on osa ratkaisua eli kilpailukyvyn parantamista (MT.fi 18.4.).

Jos tällainen linjaus todella päätyy uuden komission työohjelmaan, muutos on merkittävä. Nykyinen komissio on tehnyt metsäpolitiikkaa luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutos edellä. Metsien hakkaamista ja talouskäyttöä on tarkasteltu synneistä synkimpinä.

Myös maataloudella on lupa odottaa parempaa. Siitä on kiittäminen viljelijöiden mittavia protesteja eri puolilla Eurooppaa.

Jo toisen kerran EU-huippukokouksen päätelmissä korostetaan ruokaturvaa ja peräänkuulutetaan oikeudenmukaisempaa ruokaketjua. Orpon tulkinnan mukaan oikeudenmukaisemmalla ruokaketjulla tarkoitetaan ennen muuta sitä, että nimenomaan maataloustuottajien tulonmuodostus paranee.

Kaikki tämä kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Nyt oleellista on se, että Suomi EU-liittolaisineen tekee kaikkensa, että uusi kesäkuun vaalien jälkeen valittava komissio todella tarttuu näihin haasteisiin ja että se näkyy tulevassa lainsäädäntötyössä. Kyse on mittavasta linjanmuutoksesta. Erityisesti ympäristöasioita paimentavassa Brysselin virkakoneistossa siihen suhtaudutaan taatusti kaikkea muuta kuin myönteisesti.

Orastavassa käänteessä on myös yksi varjopuoli, jota ei pidä unohtaa.

On hyvä, että uuden komission poljento suhteessa maa- ja metsätalouteen muuttuu vähemmän yksisilmäiseksi. Samalla on pidettävä mielessä, että vihreän siirtymän kunnianhimoinen edistäminen on kaikkien, myös maa- ja metsätalouden harjoittajien etu. Toivottu ja toivottavasti toteutuva linjanmuutos ei saa tarkoittaa sitä, että ilmastonmuutoksen ja luontokadon jarruttaminen siirretään Brysselissä mappiin ”vähemmän kiireelliset”.