Ruuan hinnalla pelottelu ei kestä päivänvaloa

Ruuan hinta kiinnostaa ihmisiä aina. Suomen surkeasta taloustilanteesta johtuen yhä useampi kuluttaja myös joutuu etsimään halvimpia vaihtoehtoja. Ei ole yllättävää, että kaupan edustajat ovat saaneet julkisuudessa hyvin läpi viestinsä siitä, että eduskuntaan tuleva elintarvikemarkkinalain päivitys nostaisi ruuan kuluttajahintaa. Ongelma vain on, että mitään näyttöä väitteen tueksi ei ole. Kaupparyhmien hintapelottelu on kuitenkin monella tavalla kiinnostavaa.

Ruokakauppaa hallitsevat K- ja S-ryhmät ovat määräävässä markkina-asemassa. Kaupan edustajien puheilla on itsessään vaikutuksia markkinoihin. Hintojen noususta viestiminen on lähtökohtaisesti kilpailuviranomaisten tarkkailussa. Aiemmin myös kaupan edustajat ovat itse suitsineet toistensa puhetta hinnoista. Esimerkiksi SOK:n kenttäjohtaja Arttu Laine painotti vuonna 2021, että hinnoista ”ei kerta kaikkiaan voi puhua”. Hän vastasi silloisen Keskon pääjohtajan Mikko Helanderin avaukseen ruuan hinnan noususta. Nyt molemmista ryhmistä puhutaan yhdellä suulla.

MTK:n puheenjohtaja Tero Hemmilä muistutti MT:n haastattelussa sinänsä itsestäänselvästä asiasta. Kauppa itse päättää, millä hinnalla se tuotteensa myy (MT 9.2.). Varmasti uudistus nostaa hintoja, jos kaupan edusmiehet niin vakuuttavat. Ylipäätään puhe mahdollisen kustannusnousun siirtymisestä kuluttajahintoihin on kuvaavaa. Kaupan asema on Suomessa niin vahva, että kustannusten siirtäminen eteenpäin kuluttajille tapahtuu automaattisesti. Harva kilpailluilla markkinoilla toimiva yritys voi noin vain siirtää kustannusten nousun asiakkailleen. Maatalousyrittäjät eivät ole pystyneet siihen koskaan.

Hintaväittelyn keskellä unohtuu, mitä laissa ollaan oikeasti muuttamassa. Kauppa pelkää ehdotettua 4c-pykälää, joka kieltää kaupan omien merkkien suosimisen tilanteessa, jossa tuotteen valmistaja on erityisen riippuvainen ostajasta, eli kaupasta. Käytännössä esimerkiksi samaa jauhelihaa myydään kahdessa eri paketissa, kahdella eri hinnalla. Kauppa voi hinnoittelulla ja hyllypaikoilla pitää huolen, että valmistajan oma tuote ei juuri kassalla kilise. Kuluttajan valinnanmahdollisuus kapenee ja kaupan kate paranee. Kukaan ei ole kieltämässä kaupan merkkejä, eikä halpoja hintoja. Kyse on siitä, että vahvempi osapuoli ei voisi enää pakottaa heikompaa kohtuuttomaan tilanteeseen. Pidemmällä tähtäimellä on myös kaupan etu, että suomalainen ruuantuotanto ja elintarviketeollisuus pysyvät elinvoimaisina.