Verkkohuijareille pitää panna kampoihin jokaisen: Niin pankkien, viranomaisten kuin kansalaistenkin

Poliisin tietoon tuli viime vuonna lähes 10 300 verkkohuijausta, joilla aiheutettiin uhreille noin 88 miljoonan euron menetykset. Pankit estivät päätymästä huijareille 75,5 miljoonaa euroa, mutta lähes yhtä suuri summa – 72,5 miljoonaa euroa – jäi silti rikollisten haltuun hämärissä tilisiirroissa.

Maailmanlaajuisesti verkkohuijauksien arvioidaan aiheuttaneen viime vuonna noin 378 miljardin euron vahingot. Sekä Suomen että kansainväliset luvut ovat todennäköisesti reilusti alakanttiin, sillä kaikki tapaukset eivät tule viranomaisten tietoon.

Vain harvassa tapauksessa on enää kyse rakkaushuijauksesta, jossa afrikkalainen prinssi lupaa kohteelleen omaisuutensa vastineena saamastaan rahallista avusta. Useimmiten rikollinen saa sähköpostilla, puhelimitse tai aidolta näyttävän huijaussivuston kautta uhrin luovuttamaan pankkitunnuksensa tai muita tietoja esiintymällä pankkina, viranomaisena tai muuna tuttuna palveluna.

Juuri huijarin luoma tuttuuden tunne on tehnyt huijauksista vaikeammin hahmotettavia, ja kehittyneet kielimallit arkipäiväistävät niitä edelleen. Uhriksi voi joutua kuka tahansa.

Verkkohuijausten vaikutukset eivät ole vain taloudellisia menetyksiä. Luottamus rapautuu – ei vain pankkeihin ja rahaliikenteeseen, vaan myös julkisten palveluiden kannalta välttämättömiin kirjautumis‑ sekä puhelin‑ ja chat‑palveluihin, joita hyödynnetään myös sosiaali- ja terveyspalveluissa. Mitä luontevammilta tekoälyn tuottamat äänet ja viestit kuulostavat, sitä vaikeampaa on luottaa edes siihen, mikä tuntuu aidolta.

Tavallisen ihmisen on yhä vaikeampi pysyä kärryillä siitä, mikä tietoturvan kannalta on riittävää ja mikä voidaan tulkita törkeäksi huolimattomuudeksi.

Kansalainen on lähtökohtaisesti aina itse vastuussa siitä, miten hän käsittelee henkilökohtaisia tietojaan tai huolehtii käyttämiensä laitteiden ja ohjelmistojen tietoturvasta – sekä käyttäjätunnuksista ja salasanoistaan. On kuitenkin selvää, että mitä tärkeämmäksi sähköinen asiointi yhteiskunnan tuottamien palveluiden kanavana kasvaa, sitä suuremmaksi kasvaa pankkien ja viranomaistenkin paine pitää omilla toimillaan yllä luottamusta palveluidensa turvallisuuteen.

Esimerkiksi pankkien on syytä arvioida harkiten, milloin vedotaan asiakkaan tekemään virheeseen. Satunnaiselta käyttäjältä ei voi vaatia täydellistä tietoa siitä, miltä pankin sovellus tai verkkosivut milloinkin näyttävät tai mitä viestintäkanavia pankki käyttää – etenkin aikana, jolloin huijaukset on rakennettu muistuttamaan mahdollisimman tarkasti aitoja palveluita.