

Siirtääkö joku tulevaisuuden hallituksista eläinperäiset elintarvikkeet nykyistä korkeamman arvonlisäverotuksen piiriin? Tämä on poliittinen riski, jota Suomessa toimiva maito- ja lihateollisuus pohtii, sanoo ekonomisti Bate Ismail Elintarviketeollisuusliitosta (ETL).
Verotus vaikuttaa yritysten investointisuunnitelmiin. Jos investointeja jää toteutumatta, sillä on valtava merkitys koko ketjuun, Ismail sanoo. Hän esitteli elintarviketeollisuuden talouskatsausta tiistaina järjestetyssä tilaisuudessa
Hän muistuttaa, että verotus ei vaikuta vain suomalaisiin perheyrityksiin.
”Meillä on paljon valmistavaa teollisuutta, joka on osa kansainvälisiä konserneja. Pääkonttoreilla katsotaan kokonaisuutta, ei siellä ole kotiseuturakkautta.”
Investoinnit tehdään sinne, missä ne maksavat itsensä takaisin ja voittoprosentit ovat riittävän suuret, Ismail jatkaa.
Pääkonttoreilla katsotaan kokonaisuutta, ei siellä ole kotiseuturakkautta.”
Ruokaketjun kustannusten nousu on nyt pysähtynyt ja jäänyt korkealle tasolle, Ismail toteaa. Hänen mukaansa parin vuoden takaisen kustannuskriisin paineet on saatu ruokaketjussa siirtymään kutakuinkin kuluttajalle saakka.
Kauppa päättää itse, millä hinnalla se tuotteet kuluttajille myy, Ismail huomauttaa.

Raaka-aineiden hinnoista puhuttaessa alkuperällä on väliä.
Kotimaisen hinta on laskenut mutta esimerkiksi arabica-kahvi ja appelsiinimehu ovat kalliita edelleen, katsauksesta selviää. Kahvipapujen tuotanto kärsii sään ääri-ilmiöistä. Yhdysvalloissa puolestaan sitrushedelmät ovat joutuneet Kiinasta maahan lentäneiden tuholaisten kynsiin.
Ismail muistuttaa, että elintarviketeollisuus on heterogeeninen ala. Raaka-aineiden, henkilöstökulujen, energian, pakkausmateriaalien ja logistiikan hintojen muutokset eivät vaikuta kaikkiin samalla tavalla ja samassa suhteessa.
Raaka-aineiden osuus kustannuksista on alalla keskimäärin 57 prosenttia mutta esimerkiksi leipomotuotteiden ja makaronien valmistuksessa jauhojen osuus kustannuksista on vain noin kolmannes.
Leipomoille tuleva tes-kierros onkin raaka-aineiden hintoja merkittävämpi asia, Ismail sanoo.
Markkinariskit, kuten sään vaikutus raaka-aineiden tuotantoon sekä poliittinen epävarmuus, eivät tulevaisuudessa vähene. Ennakoiminen ja varautuminen ovat siksi entistä tärkeämpiä.
”Johdannaismarkkinoiden seuranta antaa markkinoiden arvion tulevasta. Tulevia raaka-ainehankintoja voidaan sitoa kokonaan tai osittain johdannais-instrumenttien avulla.”
Ismail kannustaa maataloustuottajiakin miettimään hankintojen tai myyntihintojen sitomista ainakin osittain.
”Realismia on, että joskus ottaa takkiin. Se on markkinataloutta mutta yhteistyön kautta tulee paljon hyötyjä siitä, että ennakoitaisiin tulevaa.”