Lihataloille tuli euroja mutta ei kannattavuutta

Elintarvikeyhtiöillä Atrialla ja HKScanilla tilivuosi 2022 oli monella tapaa poikkeuksellinen. Liikevaihdot kasvoivat kummallakin yhtiöllä, mutta selittävänä tekijänä oli kuluttajahintojen nousu eli inflaatio. Kiloissa tavaraa toimitettiin vähittäismyyntiin vähemmän.

Kustannusnousun perässä yhtiöt pystyivät nostamaan myyntihintojaan, täysin tässä kuitenkaan onnistumatta.

Tuottajahinnat nousivat nopeammin kuin myyntihinnat. Myyntihintojen nousu oli koko lihaketjun jatkuvuuden kannalta välttämätöntä.

Tuloksensa ja kannattavuutensa kanssa kummallakin yhtiöllä on haasteensa. Takamatka pidentyi eritoten HKScanilla, joka heikon kannattavuutensa ja tappiollisen tuloksen vuoksi jättää hallituksen esittämänä osingon jakamatta.

Atrian hallitus esittää yhtiökokoukselle, että yhtiö jakaa osinkoa 0,70 euroa osakkeelle Korotus edelliseen vuoteen on seitsemän senttiä.

Liikkeenjohdon konsultti, LJK Riku Lehtinen laski Maaseudun Tulevaisuudelle Atrian ja HKScanin kassavirtatulokset yhtiöiden taseista.

Myös rahoitustulokseksi kutsuttu tunnusluku kertoo osakeyhtiön jaksotuksista puhdistetun tuloksen, mikä yhtiöllä on käytettävissään investointeihin, osinkoihin, vieraan pääoman lyhennyksiin ja kassavarojen kasvattamiseen. Muutos kassavirtatuloksessa ennakoi yhtiön tulosmuutosta, suuntaan tai toiseen.

Viimeiset puolitoista vuotta ovat olleet lihataloille vaikeita.

Kumulatiivisessa tulosvertailussa 2015—2022 Atrian tulos yhteensä on ollut 133 miljoonaa euroa ja HKScanin yhteenlaskettu tappio 193 miljoonaa euroa. Kumulatiiviset tulokset sisältävät alaskirjaukset.

Pääoman tuotto on matala Atriallakin, keskimäärin kaksi prosenttia vuodessa. HKScanilla pääoman tuotto on keskimäärin ollut miinuksella kolme prosenttia.

Yhtiö tunnistaa tilanteensa: kannattavuus ei tyydytä. Velkaantumisaste on liian korkea. Jälleen kerran HKScan ilmoittaa keskittyvänsä kannattavuutensa parantamiseen ja ydinliiketoimintaan.

Velkaantumisastetta pienentääkseen HKScan ilmoitti myyvänsä tappiollisen Baltian liiketoiminnan virolaiselle AS Maas Gruppille. Kaupan odotetaan toteutuvan kuluvan vuoden jälkipuoliskolla. 90 miljoonan euron kauppahinnalla yhtiö lyhentää velkojaan.

Kriisiyhtiö?

”Lyhyellä tähtäimellä se ei sitä ole, mikäli todella tehdään nämä manööverit. Myydään omaisuutta, maksetaan velkaa, kun kovenantit [luottosopimuksen erityisehdot] uhkaavat paukkua”, arvioi kymmeniä vuosia ja tuhansia yhtiöitä analysoinut Riku Lehtinen.

Lehtinen hämmästelee sitä, miten kauan HKScanin omistajat sietävät tilannetta. Kahdeksan viimeisen vuoden tuloskunnon perusteella yhtiö on Lehtisen näkemyksen mukaan huonosti johdettu, seurattu ja ohjattu.

”Yhtiön hallitus ja johto tietävät, mitä pitää tehdä ja mihin keskittyä”, vastaa MT:lle suurinta omistajaa edustavan LSO Osuuskunnan toimitusjohtaja Veikko Kemppi.

Mitä sitten pitäisi vielä tehdä?

Johto ja yhtiön hallitus on jo vaihdettu. HKScan vaihtoi toimitusjohtajan viimeksi syksyllä, kun Tero Hemmilä jätti tehtävänsä ja vt. toimitusjohtajana aloitti Juha Ruohola.

Yhtiön hallituksen nykyinen puheenjohtaja Reijo Kiskola tuli marraskuussa 2018 Mikko Nikulan tilalle, ja Kiskola nousi väliaikaisesti myös toimitusjohtajaksi Jari Latvasen saatua potkut.

Seuraavaksi osa asiakkaistakin vaihtuu, kun HKScan luopuu Baltian liiketoiminnoistaan.

Yhtiöiden taseet ja tuloslaskelmat analysoinut Lehtinen arvioi, että HKScan olisi hankinnoissaan Atriaa tiukemmin sidottu omistajiensa eli lihantuottajien osuuskunnan jäseniin.

Lehtinen tunnistaa lihatalojen tilinpäätöksistä ”omistajien tiukasti sitomat ostokädet”.

LSO Osuuskunnan toimitusjohtaja Veikko Kemppi ei ymmärrä väitettä:

”Yhtiöt hankkivat lihan markkinaehtoisesti ja markkinahintaan”, Kemppi vakuuttaa.

Atrian toimitusjohtaja Juha Gröhn on samaa mieltä:

”Hankinnat pohjautuvat pitkiin sopimuksiin tuottajien kanssa, ja niitä noudatetaan. Hankinnan osuus, joka tulee tiloilta, joiden kanssa meillä ei ole sopimusta, on hyvin vähäinen.”

Lihatalojen välinen kannattavuusero ei Gröhnin mukaan selity raaka-aineen ostohankinnoilla. Tuottajien siirtymää kilpailijalta toiselle on vähän.

Gröhn arvioi Atrian teollisen osaamisen olevan suhteellisen hyvässä kunnossa. Myös markkinoilla yhtiö on pärjännyt. Käyttöpääomien, varastojen ja saamisten hallinnan osalta Atria on pärjännyt kilpailijaansa paremmin vuosina 2021—2022.

Kummallakin yhtiöllä on ollut tarjolla hyvä valikoima myös edullisempia tuotteita, kun kuluttajien ostovoima on hiipunut.

Kuluttajat arvostavat kotimaista lihaa niin Suomessa, Ruotsissa kuin Tanskassakin.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan vaikutti lihamarkkinoihin, nosti kustannuksia ja inflaatiota. Atrialla pakotteet johtivat lopulliseen vetäytymiseen Venäjän markkinoilta. Yhtiö myi pikaruokaketju-Sibyllan toiminnot Venäjällä. Alaskirjaukset vaikuttivat Atrian Ruotsin tytäryhtiöön.

Foodservice-myynti on palautunut korona-aikaa edeltävälle tasolle.

Kumpikin yhtiö on investoinut vahvasti viimeisinä vuosina. Atrialla on valmistumassa historiansa suurin investointi, yhteensä 150 miljoonaa euroa maksavan siipikarjatehtaan rakentaminen Nurmoon. Siipikarjatuotteiden markkina kasvaa.

Investointitahti on ollut kova, investointien kannattavuus tähän saakka suhteellisen alhainen.