Nyt väännetään harrasteautojen määrittelystä ja niille tulevista tarkastuksista

EU:n autojen romutusta edistävä asetus taipui lopulta muotoon, joka mahdollistaa harrasteautotoiminnan jatkumisen. Säilytettäville harrasteautoille pitää kuitenkin laatia kotimaiset määritelmät ja siihen liittyvät mahdolliset tarkistukset.

EU:n alkuperäinen esitys autojen kierrätyksestä olisi käytännössä pakottanut harrasteautot ja jopa museoautot romutukseen. Lähinnä Suomen ja Ruotsin autoharrastajien toimesta asetus sorvattiin muotoon, joka mahdollistaa harrasteautotoiminnan jatkumiseen.

Nyt hyväksyttyyn asetukseen on silti kirjattu, että käytöstä poistetut ajoneuvot muuttuvat jätteeksi näiden liikennekelpoisuuden päättyessä. Asetuksen mukaan omistajan on toimitettava jätteeksi muuttuneet ajoneuvot omalla kustannuksellaan loppukäsittelyyn.

Suomessa kierrätettävän auton voi toimittaa romutettavaksi itse tai tilata autolle noudon ilman kustannuksia. Romuista voi saada jopa maksun.

EU:n hyväksymän asetuksen poikkeuksena ovat museoajoneuvot sekä muut kulttuurihistoriallisesti arvokkaat ajoneuvot. Myös niille, kuten kaikille muillekin liikennekäytöstä poistuneille ajoneuvoille, asetus vaatii määrävälein tehtyjä tarkastuksia.

Kansalliseen päätäntään jää harrasteajoneuvojen aseman lopullinen määrittely. Siihen liittyen viranomaiset voivat asettaa harrasteajoneuvolle esimerkiksi niiden säilytykseen ja kuntoisuuden arviointiin liittyviä vaatimuksia.

EU:n tavoitteena on tehostaa romuautojen kierrätystä. Kuva: Jarmo Palokallio

Autoharrastajat yrittävät vaikuttaa lopulliseen lainsäädäntöön viranomaisten kanssa käytävillä keskusteluilla. Autoharrastajien tavoitteena on pitää sääntely mahdollisimman vähäisenä.

”Suomessa on mahdollisuus rakentaa selkeä, kohtuullinen ja harrastajaystävällinen kansallinen sääntely, joka turvaa vastuullisen ajoneuvoharrastuksen tulevaisuuden ja liikkuvan kulttuuriperinnön säilymisen historiallisten-, harraste- ja kilpa-ajoneuvojen osalta”, toteaa Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto tiedotteessaan.

Yksi selkeä kipukohta on, kenelle kuuluu harrasteautoille mahdollisesti tulevat tarkastukset ja se kuka niistä vastaa. Jaossa on rahaa ja valtaa, joten halukkaita tahoja varmasti löytyy.

Pelkona ovat liian kireät määritelmät, esimerkiksi harrasteajoneuvon kulttuurihistoriallisen arvon osalta, ja se, että tiukat tarkastukset ja niihin liittyvä rahastus näivettävät harrastustoiminnan.

Avoimiin kysymyksiin kuuluu, miten käy huonoon kuntoon päässeiden latoautojen ja muiden pitkittyneiden projektien kanssa. Onko niillä edessä romutus?

Autoharrastustoimintaa koskevan lainsäädännön pitäisi olla valmis vuoden 2028 alkupuolelle mennessä.