Yhteensä 70 lasta kuljetetaan tällä hetkellä kouluun koko Varsinais-Suomena alueella petovaaran takia. Kuva: Markku Vuorikari
Koulukuljetuksista vastaavan tuska: ”Minä joudun määrittelemään, onko susi vaarallinen kouluun kulkevalle lapselle”
Sudet ovat palanneet Varsinais-Suomeen 150 vuoden jälkeen. Vaikka suuremmilta ongelmilta on vältytty, kuntien koulukuljetuksista vastuussa olevat henkilöt ovat kiperässä tilanteessa.TilaajalleLaitila
Koulukyydit puhuttavat Varsinais-Suomessa. Kuva: Rami MarjamäkiSudet metsästettiin sukupuuttoon Varsinais-Suomesta 1800-luvun keskivaiheilla valtiovallan käskystä. Alueella tapahtuneet susien lapsitapot vauhdittivat tuolloin susien nopeaa häviämistä.
Tietokirjailija Jouni Tikkanen on selvittänyt, että Varsinais-Suomessa 1880-luvun alussa sudet surmasivat kaikkiaan 21 lasta. Kirjan mukaan hirvien metsästys kasvavan väestön ruokkimiseksi aiheutti sen, että sudet alkoivat saalistaa karjaa. Se toi sudet lähelle ihmisten asumuksia.
Tämän jälkeen Varsinais-Suomi oli susityhjiö 150 vuotta, aina vuoteen 2004 asti.
”Ensimmäinen pari tuli alueelle vuonna 2004. Alkuperäisen lauman reviiri oli 100 000 hehtaaria”, kertoo Varsinais-Suomen vs. riistapäällikkö Jörgen Hermansson Suomen riistakeskuksesta. Hermansson puhui SusiLife-hankkeen järjestämässä susiseminaarissa Laitilassa 23. marraskuuta.
Hermanssonin mukaan alkuperäisen reviirin paikalla on nyt neljä erillistä reviiriä.
”On ollut tutkijoillekin yllätys, että reviirit voivat mennä näinkin pieniksi. Tällä hetkellä susien dna-tutkimukset ovat nyt ainoa keino päätellä reviirien kokonaismäärää.”
Reviirit peittävät jo melkein koko maakunnan, ja alueella onkin jo koko Suomen tihein susikanta.
”Tosi nopeasti on tapahtunut valtava muutos. Ongelmia on kuitenkin ollut vähän; susivahinkoja on ollut tapauskohtaisesti vähän eikä susien laitonta tappamista ole havaittu”, Hermansson sanoo.
Tätä selittävät Hermanssonin mukaan pitkälti valkohäntäpeurat.
”Valkohäntäpeurat ovat olleet syy siihen, että sudet asettuivat tänne alun perin. Samalla se on myös estänyt ongelmia, sillä täällä on susille tarjolla paljon ruokaa.”
Vaikka susiin on Hermanssonin mukaan erilaisten toimenpiteiden ansiosta sopeuduttu, huoli lasten turvallisuudesta on yhä edelleen voimissaan.
”Se askarruttaa Varsinais-Suomessa asuvia ihmisiä tällä hetkellä kaikkein eniten.”
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin Ilpo Kojolan mukaan susien aiheuttama riski ihmisen turvallisuudelle on häviävän pieni. Suomessa susi ei ole tappanut ihmistä pitkään aikaan, mutta muualla kuolemaan johtaneita tapauksia on maailmalla ollut 2000-luvulla 26.
”Valtaosa niistä on tapahtunut Aasiassa, jossa olosuhteet ovat erilaiset kuin meillä”, Kojola kertoo.
Laitilan sivistysjohtaja Susanne Laaksonen kysyy kuitenkin omassa puheenvuorossaan, kuka oikeastaan määrittelee sen, onko susi vaarallinen.
”Kuka tekee arvion suden vaarallisuudesta? Laitilan kunnassa se olen minä.” Susanne Laaksonen
”Minä joudun miettimään asiaa silloin, kun ekaluokkalainen on aamuhämärässä menossa kouluun alueella, jossa on tehty kymmeniä susihavaintoja. Kuka päättää, ettei susi ole vaarallinen, ja ettei se ole kiinnostunut lapsesta?”
Laitilan sivistysjohtaja Susanne Laaksonen joutuu päättämään, ovatko Laitilan lapset susivaarassa koulumatkallaan. Kuva: Eija VallinheimoLaaksonen muistuttaa, että Laitilassa susikanta on suuri.
”Laitilan alueella vaikuttaa viisi eri laumaa ja se tarkoittaa montaa sutta. Koulukuljetushakemuksia tulee koko ajan enemmän kannan noustessa, mikä aiheuttaa taloudellisia paineita kunnalle”, Laitinen sanoo.
Hän toivoo valtion avustavan kuljetuksissa.
Tällä hetkellä Laitilassa 29 lasta saa koulukuljetuksen.
SusiLife-hankkeen teettämän kyselyn mukaan Varsinais-Suomessa seitsemän kuntaa järjestää koulukuljetuksia petovaaran takia. Yhteensä kuljetukset koskevat 70 lasta. Alueen 27:stä kunnasta 22 myöntää kuljetuksen tai avustusta koulukuljetuksiin.
Kyselyn mukaan ainoastaan Kaarinassa, Raisiossa ja Paimiossa eivät vanhemmat voi hakea kuljetuksia. Turun ja Auran tilanne on epäselvä.
”Se mikä puuttuu kokonaan keskusteluista, on lapsen näkökulma”, Laitinen muistuttaa.
”Pienimmät lapset ovat saman korkuisia kuin susi. Olisi hyvä käydä keskustelua siitä, miten nämä lapset kohtaavat suden pimeällä koulutiellä. Miten lapsen tulee toimia? Ohjeiden mukaan suden kohdatessa tulee pitää isoa ääntä ja tekeytyä isoksi. Ei pieni lapsi pysty sellaiseen.”
SusiLife-hankkeen suunnittelijat Mikko Jokinen ja Mari Lyly kertovat, että kova äänen käyttö, rauhallisuus ja paikalta poistuminen ovat parhaat tavat toimia, jos joutuu kohdakkain suden kanssa.
”Pakoon juokseminen voi laukaista sudessa saalistusreaktion. Siksi kannattaa jutella etukäteen lapsen kanssa, miten toimia tällaisessa tilanteessa.”
- Osaston luetuimmat
