Antti Röngän uutuuskirja näyttää, kuinka kiusaamisen seuraukset purkautuvat ennemmin tai myöhemmin

Antti Rönkä (s. 1996) nosti avoimen omakohtaisella esikoisromaanillaan Jalat ilmassa (2019) koulukiusaamisen pöydälle. Kaunokirjallisestikin vahva teos antoi äänen kaikille kiusatuille.

Seuraava teos, Silloin tällöin onnellinen (2020) syntyi kirjeenvaihdosta isän, kirjailija Petri Tammisen, kanssa. Isä ja poika ruotivat siinä rohkean tunnustuksellisesti pojan kasvuvuosia. Tuloksen voi nähdä lohtukirjana parhaansa yrittäville, ei-täydellisille vanhemmille.

Uutuus, Kiltti poika, jatkaa trauman seurausten jäljittämistä. Romaanin minäkertoja on 27-vuotias mies, joka tekee keikkoja lukion sijaisopettajana.

Alussa mies tilaa taksin tehdäkseen itsemurhan syrjäisellä juna-asemalla. Hän kuitenkin muuttaa mielensä ja päätyy lentoasemalle.

Miehen liikkeitä ja ajattelua seurataan perjantaiyöstä sunnuntaiaamuun.

Välillä on välähdyksiä lapsuuden päiväkirjoista.

Syntyy vaikuttava tutkielma yksinäisyydestä, läpileikkaus totaalisesta sivullisuuden kokemuksesta kaikkea ympärillä tapahtuvaa vasten. Nytkin palataan juurisyihin. Rönkä näyttää, miten kiusaaminen katkaisee osallisuuden, murtaa minäkuvan ja kääntää sen itseä vastaan.

Mihin tahansa mukaan pääseminen edellyttää tässä toimintamallissa oman tahdon kieltämistä. Miellyttäminen, epäaito kiltteys synnyttää itseinhoa ja kasvattaa tuhovoimaa pidättelevää patoa, jonka pettäminen on vain ajan kysymys.

Antti Rönkä: Kiltti poika. 160 s. Gummerus  

Kun Petri Tamminen tunnetaan kyvystä näyttää pienten arkisten hetkien syviä merkityksiä, Antti Rönkä rakentaa sivullisuuden kokemuksesta laajaa kokonaiskuvaa. Yksinäisen miehen päämäärätön vaeltelu on ihmeen jännitteistä ja merkitysten täyttämää luettavaa, tiheänään oivalluksia.

Kielellisesti taidokas, sisällöllisesti perusteltu teos herättää nyky-yhteiskunnassa ison kysymyksen: mitä tapahtuukaan niitten mielessä, joilla ei ole tämän miehen lahjakkuutta, taustaa eikä vähäisiäkään toivoa antavia kiinnekohtia.