Sienten maailma on uskomaton. Tiedämme siitä todella vähän ja se, mitä tiedämme, on todella kiinnostavaa.
Keskeytän Näkymätön valtakunta -kirjan lukemisen parin sivun välein, kun on pakko kertoa miehelle aivan ihmeellisiä sienifaktoja.
Esimerkiksi: Jos grammasta eli noin teelusikallisesta multaa erotettaisiin sienirihmasto, ja se suoristettaisiin, saadun rihman pituus olisi sadasta metristä kymmeneen kilometriä.
Englantilaisen biologi, kirjailija Merlin Sheldraken kirja vie syvälle sienitutkimuksen pyörteisiin. Hän tutki väitöskirjassaan sienten maanalaisia verkostoja Panaman sademetsissä.
Käsittelyssä ovat niin ihmisten apuna toimivat hiivat, himoitut tryffelit kuin oppivaiset limasienetkin.
Sienten käyttö tajunnan laajentamiseen ei ole kirjassa aivan pienessä osassa.
Sheldrake kuvaa kutkuttavasti tieteellisen tiedon kertymisen prosessia. Uudet ajatukset eivät nouse valtavirtaan, ellei niille ole todella painavia perusteita.
Kiinnostavaa on pohdiskelu kasvikeskeisestä näkökulmasta. Se näkyy Sheldraken mukaan esimerkiksi mykorritsaverkostojen tarkastelussa. Kasvit esittävät usein pääosaa ja sienten rooli on lähinnä yhdistää kasvit toisiinsa niiden välisenä kanavana.
Mykorritsasienten verkostot ratkaisevat kuitenkin monimutkaisia tilallisia ongelmia, lisäksi niillä on huippuunsa virittynyt kyky kuljettaa aineita sisässään.
Sheldrake on perehtynyt sieniin lukemattomista eri näkökulmista. Hän on muun muassa käynyt Kaliforniassa fermentaatiokylvyssä, jossa hänen päälleen on lapioitu kaksi viikkoa mädätettyjä, sitten vielä viikon sammiossa kypsytettyjä puulastuja. Kuulemma paikka on ainoa Japanin ulkopuolella, jossa pääsee kylpemään lahoavissa puulastuissa.
Sienet ovat lahottamisen mestareita. Valkolahosienet nauttivat mielihyvin ravinnokseen käytettyjä vaippoja, joista oli poistettu muovi. Osterivinokkaan rihmasto oppi hajottamaan tupakantumppeja.
Kuulostaako lupaavalta? Ympäristön puhdistaminen sienillä ei kuitenkaan ole helppoa, eikä kaikki toimi saasteiden sekoittamassa maailmassa samoin kuin laboratoriossa.
Kiinnostava on myös Yhdysvalloissa toimiva Ecovative-yritys, joka kasvattaa sienirihmastosta rakennusmateriaaleja. Suomessahan VTT esitteli pari vuotta sitten sienirihmastosta valmistetun nahkamaisen tuotteen.
Suomi on mainittu kirjassa viitteessä Robert Gordon Wasson ja Valentina Pavlovna Wassonin tutkimukseen. Yhdysvaltalaistutkijat jakoivat 1950-luvulla maailman maat sienikammoisiin ja -myönteisiin. Suomalaiset ovat ”perinteisesti sienikammoisia” mutta olivat oppineet venäläisten suosimilla lomailualueilla ”tuntemaan monia sienilajeja ja pitämään niistä”.
Kirja on viihdyttävä ja avaa tieteellisiä tutkimuksia ymmärrettävästi. Siinä on niin paljon pureskeltavaa, että käyn lukemaan sitä heti alusta, kun pääsen loppuun.
Sienten käyttö tajunnan laajentamiseen ei ole kirjassa aivan pienessä osassa.
Huumesieniä käsittelevä osuus on varsin perusteellinen. Sheldrake myös fiilistelee lennokkain sanankääntein alkoholijuomia, joita on saanut aikaan erilaisilla hiivoilla. Hän kertoo myös kokemuksiaan sairaalan LSD-tutkimuksesta. Tässäkin on linkki sieniin: LSD on peräisin satokasvin sienestä.
Edit. Otsikko vaihdettu 19.6.24 klo 12.58.
