Sadun ohjaama paimenkoira bordercollie Callie pitää lampaille järjestystä niin lampolassa niitä ryhmiin jaettaessa kuin kesäisin laitumia vaihdettaessa. Kuva: Arto Takalampi
Torniolaiset lampurit torppaavat yleisen väärinkäsityksen – tuottava lammas vaatii ammattimaista hoitoa
Torniolaisen Rantamaan tilan Satu ja Keijo Rantamaa korostavat, että ammattimaisena lammastuotanto on vaativaa ja myös työlästä. Lapissa olosuhteet asettavat lisäksi tuotannolle omat rajoituksensa, ja lyhyt kesä laiduntamisineen on hektistä aikaa.TilaajalleTornio
Satu ja Keijo Rantamaan tilalla Tornion Könölässä on pitkä historia, ja tilan nykyisenä tuotantosuuntana on lampaantilantuotanto. Lampaat ovat tuttuja myös perheen lapsille, isän sylissä olevalle Eeville ja äidin sylissä olevalle Peetulle. Perheen kolmas lapsi Aaro oli kuvaa otettaessa synttäreillä. Kuva: Arto TakalampiHelsingistä Tornion Könölän kylään muuttaneet Satu ja Keijo Rantamaa eivät aluksi aikoneet jatkaa suoraan lammastuotantoa, vaikka Keijon vanhemmilla oli ollut kotitilalla jo jonkin verran lampaita. Vuonna 2015 tehdyn sukupolvenvaihdoksen jälkeen tarkoituksena oli aloittaa emolehmätuotanto, jonka rinnalla olisi ollut lampaita.
”Meillä oli jo valmiit rakennussuunnitelmat emolehmiä varten, mutta uskallus ei kuitenkaan riittänyt toteuttaa niitä. Kun lampaita jo oli, teimmekin vuonna 2016 lampolan”, kertaa Keijo tuotannon alkua.
Hän kantaa päävastuun tilan lammastuotannosta. Päätyönään tilan ulkopuolella Työturvallisuuskeskuksen erityisasiantuntijana toimiva Satu pystyy työskentelemään pitkälti etänä ja auttamaan tarvittaessa tilan töissä viikonloppuisin kiirehuippuina.
Tuotannon laajentamista varten oli jo varattuna liharotuisia texel-karitsoja ja -pässejä lähiseudun jalostustilan karjasta. Tilan jouduttua yllättäen lopettamaan tarjoutui tilaisuus hankkia päältä parhaat jalostuseläimet.
”Saimme huipputason liharotuisen texel-karjan, mistä oli hyvä ponnistaa. Pässimme ja uuhemme ovatkin kärjessä ProAgrian tuotosseurantalistalla”, Keijo sanoo.
Rantamaan tila on pohjoisessa harvoja, jotka panostavat liharotuisten lampaiden jalostukseen. Tilalla syntyneinä pässejä myydään eteenpäin muualle Pohjois-Suomeen.
Alkuvaiheessa lampaiden rinnalla oli myös hevosheinätuotantoa, mutta se jäi eläinmäärän kasvaessa. Tila siirtyi kokonaan luomuun vuonna 2018 ja ykköstuotteena on liha. Lisätuloa tulee myös ulkopuolisten paimenkoirien harjoittamisjärjestelyistä.
Lammastalouden yleinen kannattavuus on ollut pitkään heikko ja tuottajahinnat pysyneet alhaisina. Keijon mukaan tuottajat pitivätkin asiasta meteliä teurastamoihin päin huomauttaen, että sillä menolla tuotanto loppuu.
”Kun sadankin uuhen tiloja alkoi pudota pois, teurastamot heräsivät tilanteeseen ja alkoivat kilpailla tuottajista hinnalla. Hinnankorotukset tulivat tarpeeseen ja auttoivat, mutta inflaatio ja tuotantokustannusten nousu söivät aika nopeasti sen edun”, hän muistuttaa.
”Hinnankorotukset tulivat tarpeeseen ja auttoivat, mutta inflaatio ja tuotantokustannusten nousu söivät aika nopeasti sen edun.” Keijo Rantamaa
Rantamaat ovat kemiläisen Veljekset Rönkä Oy:n sopimustuottajia. Yritys investoi muutama vuosi sitten karitsalinjaansa, joten lihan tasainen saanti oli sille tärkeää. Rönkä olikin Keijon mukaan ensimmäisenä nostamassa hintoja.
Yhteistyö tilan ja teurastamon välillä toimii hyvin. Karitsoimista on rytmitetty niin, että lihaa pystytään tarjoamaan teurastamon tarpeisiin tasaisesti ympäri vuoden ja tilalle tulee hyvää palautetta teuraiden laadusta. Keijon mukaan heidän periaatteenaan onkin hoitaa eläimet mahdollisimman hyvin.
”Kun teurastamo on varsin lähellä, voimme lisäksi viedä itse lampaat teurastamolle sovittuna aikana.”
Alkuvaiheessa Rantamaan tila oli osakkaana Meän Liha Oy:ssä, joka jalosti lihat osakkaille näiden suoramyyntiä varten. Lihaa ja jalosteita myytiin tilalta sekä kaupalle että kuluttajille, ja parhaimmillaan suoramyyntiin meni sata karitsaa vuodessa.
”Kannattavuussyistä luovuimme aika pian suoramyynnistä. Se oli lähinnä minun vastuullani, ja onnistui, kun myytävä kilomäärä oli vielä melko pieni. Jos suoramyyntiä olisi jatkanut, se olisi vaatinut yhden ihmisen työpanoksen, mutta tilalle jääminen kokonaan ei ole minun juttuni”, Satu huomauttaa.
”Pärjätäkseen myyntiä olisi pitänyt kasvattaa. Tuottajahintojen lähdettyä nousuun oli kannattavampaa ja helpompaa myydä lihat teurastamolle”, Keijo jatkaa.
Tilan uuhimäärä oli viime vuonna 250. Koska Keijo tekee suurimman osan töistä yksin, hän halusi vähentää työmääräänsä ja uuhimäärä laskettiin täksi vuodeksi 200:aan.
”Kun lampaat haluaa hoitaa kunnolla, millään muulla tuotantosuunnalla työmäärä ei ole yhtä iso eläinyksikköä kohti kuin tässä. Jo pelkästään pääluku on iso, sillä vuodessa syntyvät 350 karitsaa mukaan laskien kokonaiseläinmäärä on 600 eläimen paikkeilla”, hän korostaa.
Laidunnuksen lisäksi tulevat kerinnät, sorkanleikkuut, karitsoinnit ja jatkuva siirtoruletti, kun eläimiä ryhmitellään astutus-, ikätaso-, tiineys- ja roturyhmiin. Etenkin suomenlampaan hoitaminen on tarkkaa.
Rantamaat torppaavat yleisen käsityksen, että lammas on helppo eläin ja tulee vähällä toimeen.
Rantamaat torppaavat yleisen käsityksen, että lammas on helppo eläin ja tulee vähällä toimeen. Sitä lammas heidän mukaansa onkin, jos sen ei tarvitse tuottaa mitään.
”Mutta kun halutaan, että se tuottaa hyvälaatuista lihaa, on elinvoimainen ja karitsoi, mennään hoidossa aivan eri tasolle”, Keijo muistuttaa.
Tilan peltoala riittää hyvin sekä rehualaksi että laiduntamisen tehokkaaseen laidunkiertoon. Säilörehusatoja tehdään keskimäärin 2,5 ja rehu säilötään pyöröpaaleissa mahdollisimman kuivana.
Laidunnukseen riittää lohkoja, joilla ei ole laidunnettu edelliskesänä, millä vähennetään lampaiden loispainetta. Lampaat saadaan siirrettyä lohkolta toiselle Sadun ohjaaman paimenkoiran avulla.
”Lampaat laiduntavat heti kesäkuun alusta niin pitkään syksyyn kuin olosuhteet sallivat eli lampaalle ei ole liian märkää. Laidunnuksen aloittaminen vaatii keväällä tarkkaa suunnittelua ja varautumista, sillä kesän tulo on täällä Lapissa hektistä.”
”Toukokuun puolivälissä voi olla vielä lunta ja viimeiset laitumet sulavat, kun lehti alkaa olla jo puussa. Käytössä on oltava varalaitumia, joilta aloittaa, jos suunniteltu laidun ei lähdekään kasvuun”, Keijo havainnollistaa Lapin erityisolosuhteita.
Rantamaan tila
Tilan historia Tornion Könölässä ulottuu vuoteen 1758. Tila on ollut koko ajan saman suvun hallussa ja nykyinen yrittäjäpari Satu ja Keijo Rantamaa ovat sen 8. sukupolvi.
Tilan päätuotantosuunta on lampaanlihantuotanto.
Uuhimäärä on noin 200, pässit ja karitsat mukaan laskien kokonaiseläinmäärä on vajaat 600 eläintä.
Rotuina lähinnä suomenlammas ja texel-liharotu.
Lampaat laiduntavat olosuhteiden mukaan koko kesän.
Lampaiden rinnalla on tilalla kasvamassa myös yhdeksän lapinlehmää emolehminä. Lapinlehmä on yksi Suomen alkuperäisistä lehmäroduista.
- Osaston luetuimmat
