Seppo Jussila ja Heikki Jussila saapuivat Virroilta kuulemaan ja keskustelemaan ennallistamistoimista tiistaina Parkanoon ministeriön tilaisuuteen. Kuva: Johanna Koskiahde
Ennallistamistoimet huolestuttavat tuottajia: "Ideologista unelmahöttöä, jonka maksavat viljelijät"
Ministeriö kuuli tiistaina viljelijöiden ajatuksia ennallistamisasetuksesta Parkanossa. Epätietoisuus turvepeltojen määritelmästä, ennallistamiskohteista ja toimien rahoituksesta lisää viljelijöiden huolta.TilaajalleParkano
Ennallistamissuunnitelma etenee. Ministeriö kuuli Parkanossa viljelijöiden näkemyksiä. Kuva: Timo VillanenMaa- ja metsätalousministeriön johdolla järjestettyyn Tulevaisuuden turvemaat -tilaisuuteen Parkanoon odotettiin erityisesti viljelijöitä, maanomistajia ja muita sidosryhmiä keskustelemaan ennallistamisen toimenpiteistä. Ammattikoulun satakunta henkeä vetävä sali oli täynnä, mutta osallistujalistan mukaan viljelijöitä oli paikalla vain 11.
Tilaisuuden tiedotus sai paikalla olleilta viljelijöiltä kritiikkiä. Vasta viime hetkessä tapahtumasta kuuli myös Virroilta Koronkylästä saapunut nauta- ja viljatilaa pitävä Heikki Jussila.
”Maanomistajien ääni on tärkeä saada kuuluviin ennallistamisen toimia suunniteltaessa. Nyt paikalla oli kuitenkin niin vähän viljelijöitä, että ääni jäi vaimeaksi.”
Jussilan mukaan hallinnolla on nyt tuumaustauon paikka ennen asetuksen viemistä eteenpäin.
”Tilaisuudessa esitettiin hyviä näkemyksiä. Mutta jos toteutuksesta puuttuu rahoitus, se on toinen juttu. Pelkona on, että ennallistamisen rahat otetaan maatalouden rahoituksesta, leikkaamalla toisaalta. Lopputulos on, että kustannukset ja byrokratia kasvavat, mutta viljelijän tulot eivät.”
”Iso huolenaihe on, että turvemailla tuotettua ruokaa ei pian saa enää myytyä.”
Ennallistamisen vapaaehtoisuudesta on pidettävä kiinni, korostaa Heikki Jussila.
”Nyt puhutaan vapaaehtoisuudesta, mutta jos sen kautta ei löydetä riittävästi ennallistettavia maita, valitaanko ne pakolla? Ja vaikkei suoraa pakkoa käytetä, tukitoimet muutetaan sellaisiksi, ettei vaihtoehtoa jää. Maataloudessa on totuttu siihen, että sovittu voidaan yksipuolisesti purkaa. Se lisää skeptisyyttä hallinnon lupauksiin.”
Käytännössä ennallistamistoimet koskevat harvoin vain yhtä tilaa.
”Omilla mailla on heikkotuottoisia peltoja, jotka voisivat soveltua ennallistamistoimiin. Mutta vettämisen vaikutus ulottuu usein naapurille asti, ja koko touhu voi tyssätä siihen.”
Jussila sanoo, että ennallistamistoimissa voidaan mukana olla, mutta korvaus on oltava riittävä.
”Omalla tilalla on oltu mukana kunnostamassa paikallista vesistöä ja muissa ympäristöhankkeissa. Viljelijänä on tehty suojavyöhykkeitä ja muita ympäristötoimia vuosikausia. Luontoarvot ovat tärkeitä meille, mutta ei ruoantuotantoa voi enää talkoilla jatkaa.”
Elintarviketeollisuuden linjaukset, Anoran päätös esimerkkinä, on viljelijöille veden alle joutuvia hehtaarejakin suurempi uhka.
”Iso huolenaihe on, että turvemailla tuotettua ruokaa ei pian saa enää myytyä. Vaikka samaan aikaan ulkomailta, joissa turvemaista ei tiedetä mitään, tuodaan ruokaa, jollaista Suomessa ei missään nimessä saa tuottaa.”
Virroilla asuva Seppo Jussila viljelee tilaansa Äijännevan kylässä, jonka pelloista noin 80 prosenttia pitää sisällään turvemaita. Hän kritisoi asetusta eriarvoiseksi jo lähtökohdiltaan.
”Suomelle sen kustannukset ovat paljon muita korkeammat. Tämä on samaa jatkumoa, mitä EU-politiikka on ollut. Suomi maksaa ja muut hyötyvät. Ennallistaminen, taksonomia ja metsäkatoasetus tekevät karua jälkeä Suomen maataloudelle”, hän sanoo.
Kun päästölaskelmissa vedetään tiukkaa linjaa, vedetään matto oman tuotannon jalkojen alta, hän sanoo.
”Suomen turvepeltojen määrittelylinja toistaa samaa, mitä metsien kohdalla: päästöjä löydetään sieltä, missä ruotsalaiset löytävät nieluja.”
Maanomistajat lähtevät ennallistamiseen, kunhan korvaus on riittävä, muistuttaa Seppo Jussila.
”Meidän tilallamme ei ole ylimääräisiä peltohehtaareja, joita voisi osoittaa vetettäväksi. Riittävä korvaus ennallistamistoimista on se, että ennallistetut lohkon tilalle valtio raivaa meille läheltä täysillä tukioikeuksilla olevaa kivennäismaata pelloksi. Kun kivennäismaata ei lähellä ole, raivataan turvepohjaista metsää.”
”Viljelijöiden pitää kuulla, mikä on turvepeltoa ja mihin ennallistaminen kohdennetaan. Tästä ei ole nyt mitään tietoa.”
Seppo Jussila sanoo, että peltoa pitäisi ostaa lisää, mutta kaikki tarjolla olevat ovat turvemaita.
”Investoinnit turvemaille arveluttavat. Myöntävätkö pankit jatkossa rahoitusta niille?”
Jussila vaatiikin keskustelussa esitettyä valtion elinkeinotakuuta.
”Tukien pitää pysyä ennallaan turvemailla ja elinkeinolle pitää taata jatkoedellytykset. Tämä on huoltovarmuuskysymys.”
Vuokramailla on tiloille iso merkitys, muistuttaa Seppo Jussila.
”Ongelmissa ollaan, jos vuokranantaja päättää siirtää peltonsa ennallistamiseen. Tilanne on kohtuuton tiloilla, jotka tarvitsevat kaikki hehtaarinsa käyttöön.”
Alueellista eriarvoistamista Jussila vastustaa.
”Pitää lähteä esimerkiksi siitä, että jokainen maakunta ennallistaa prosentin pelloistaan. Sen verran turvemaita löytyy kaikkialta.”
Ensimmäisenä hallinnon on päätettävä turvepeltojen kriteeri ja osoitettava pellot kartalta, vaatii Jussila.
”Viljelijöiden pitää kuulla, mikä on turvepeltoa ja mihin ennallistaminen kohdennetaan. Tästä ei ole nyt mitään tietoa.”
”Huolena on, että tästä on tulossa uusi Natura.”
Ruovedeltä tilaisuuteen tuli maidontuotantoyhtymän osakas Tuula Ojanen. Hän toteaa tilanteen hämmentävän.
”Sekavalta vaikuttaa. Ensin puhutaan 30 sentin turvesyvyydestä, nyt 40 sentin. Hehtaarimäärissäkin on eroja. Epätietoisuutta lisää se, että mistään ei ole varmuutta. Turvepeltojen ja ennallistamistoimien kohteiden määritelmät ja kriteerit ovat alkutekijöissään. Karttaharjoituksia on tehty siellä täällä, mutta viljelijöille ei ole kerrottu, mitkä alueet ennallistamiseen soveltuvat. Tätä konkretiaa tarvitaan”, Ojanen sanoo.
”Huolena on, että tästä on tulossa uusi Natura”, hän kiteyttää.
Alueita tulee kohdella ennallistamisessa tasa-arvoisesti, korostaa Jaakko Isomäki. Arkistokuva. Kuva: Kari Salonen”Ennallistamistoimissa pitää ottaa erityisen tarkasti huomioon, että toimet eivät rasita mitään aluetta liikaa. Eivätkä aktiivisesti ruokaa tuottavia tiloja”, sanoo Kauhavalta tilaisuuteen tullut viljelijä ja naudanlihantuottaja Jaakko Isomäki.
Isomäen mukaan suorakylvön ja jatkuvapeitteisyyden kaltaiset kevyemmät keinot ovat hyväksyttäviä.
”Rajummat keinot, vettäminen ja peltojen metsittäminen, ovat sitten aivan eri asia aktiivisen tilan näkökulmasta. Tällaisten toimien kohdentaminen pitää katsoa hyvin tarkasti.”
Rahoituksen pitää myös Isomäen mukaan löytyä ympäristöhallinnon momentilta.
”Rahat pitää löytyä maatalousrahoituksen ulkopuolelta. En kuitenkaan usko, että yksityisestä markkinasta löytyy tähän rahoitusta.”
Isomäen mielestä ennallistamisen osalta hallinnon pitää lyödä jäitä hattuun.
”Taas on vaarana, että Suomi kiirehtii liian kovalla innolla ja muu Eurooppa ei tee mitään. Ei sitä rahaa ole muualla sen enempää kuin Suomellakaan. Onhan se hienoa, jos rehevöityneitä järviä saadaan ennallistettua. Mutta siinä puhutaan miljoonista. Tämä on ideologista unelmahöttöä, jonka toteuttamisesta näyttää puuttuvan resurssit.”
Isomäki sanoo kyseenalaistavansa koko ennallistamisasetushankkeen.
”Kiitos kuitenkin ministeriölle, että haluaa kuulla viljelijöitä. Eihän tätä voida toteuttaa ilman maanomistajien kuulemista.”
”Rahat pitää löytyä maatalousrahoituksen ulkopuolelta.”
Ministeriössä ollaan tyytyväisiä tapahtuman antiin, sanoo erityisasiantuntija Tuuli Orasmaa maa- ja metsätalousministeriöstä.
”Saimme jatkovalmisteluun paljon ajateltavaa ja osallistujilta positiivista palautetta. Keskeiset kysymykset koskivat turvemaan määritelmää, toimenpiteiden rahoitusta ja sitä, mitä vettämisessä ja ennallistamisessa on ylipäänsä kyse.”
Konkreettisista ehdotuksista Orasmaa mainitsee vaihtomaapankin ajatuksen ja viljelijöiden toiveen saada mahdolliset vettämiskohteet kartalle nähtäville.
”Olen kiitollinen kaikille osallistujille hyvästä keskustelusta. Jatkamme Tulevaisuuden turvemaat -kiertuetta vielä kahdella paikkakunnalla.”
- Osaston luetuimmat
