Vain kahdessa EU-maassa siat saavat pitää saparonsa − Kumpi voittaa hintapelin?
Vaikka Suomessa ja Ruotsissa tuotetaan sianlihaa samankaltaisin kriteerein, on niiden hintakehitys päinvastainen.Tilaajalle
EU:n ilmoittamien tietojen mukaan Suomessa sianlihan hinta e-luokassa oli 2,03 euroa kilolta kesäkuun lopussa. Kuva: Markku VuorikariNaudanlihan niukkuus ei ole siivittänyt sianlihan kulutusta nousuun, selviää Kantar Agrin kuluvan vuoden ensimmäistä puoliskoa koskevasta raportista.
Sianlihan kulutus on vähentynyt tammi-huhtikuun aikana 4,4 prosenttia verrattuna edeltävään vuoteen. Myös sianlihan tuotanto on vähentynyt edellisen vuoden tilanteeseen nähden 0,9 prosenttia.
Sianlihan hintakaavion sanotaan muistuttavan kuolleen miehen sydänkäyrää. Käyrä ei ole kuitenkaan täysin tasainen vaan tasaisesti, vaikkakin hitaasti, laskeva. EU:n ilmoittamien tietojen mukaan Suomessa sianlihan hinta e-luokassa oli 2,03 euroa kilolta kesäkuun lopussa. Vuotta aiempiin lukuihin verrattuna hintojen lasku on 3,4 prosenttia. Ruotsissa, missä sianlihan tuotanto-olosuhteet ovat lähinnä Suomea, hinta oli 2,50 euroa kilolta. Siellä hinnat ovat kehittyneet toiseen suuntaan, nousseet vuoden aikana peräti 8,1 prosenttia.
”Eläintuotantoon liittyvä lainsäädäntömme ei juuri poikkea Ruotsista ja Ruotisin vaatimuksista. Sääntely ja toimintatavat ovat hyvin samanlaiset”, vahvistaa Suomen Sikayrittäjät ry:n toiminnanjohtaja Ari Berg.
”Mikä Ruotsissa on niin poikkeavaa, että hintakehitys on näkynyt jo pitkään erilaisena tilastoissa ja käyrissä?”
Berg toteaa sikayrittäjien pohtineen jo pitkään, kuinka sianlihan hinta voi olla Ruotsissa niin paljon korkeampi kuin Suomessa.
”Mikä Ruotsissa on niin poikkeavaa, että hintakehitys on näkynyt jo pitkään erilaisena tilastoissa ja käyrissä? Olisiko meillä opittavaa siitä, miten he edistävät sianlihan menekkiä ja hoitavat brändäystä? Tämä koskee kaikkia muitakin elintarvikkeita. Siellä alkuperä näkyy selvästi kaupoissa hyllynreunoilla”, hän toteaa.
Hän lisää pakkausmerkintöihin liittyvän lainsäädännön olevan tosin petraantumassa Suomessakin samaan suuntaan.
Berg vertaa mielellään Suomea ja Ruotsia myös eläinten terveystilanteessa.
”Tilanne on hyvä ja ehdottomasti vahvuutemme. Siitä tosin aiheutuu samalla valtavasti kustannuksia. Sekä Suomessa että Ruotsissa sianlihan tuotanto on antibioottivapaata ja salmonellavapaata. Meille on tehty kansallinen salmonellaohjelma.”
Kansallisen salmonellaohjelman rahoituksesta maiden väliltä löytyy kuitenkin merkittävä ero.
”Ruotsissa kustannukset hoitaa valtio, kun taas Suomessa rahoitus kerätään tuottajilta. Kyse on merkittävistä kustannuksista niin tautien ennaltaehkäisyn kuin saneeraustenkin suhteen.”
Asiassa ollaan kuitenkin etenemässä Ruotsin viitoittamaa tietä.
”Pyrimme saamaan salmonellaohjelman rahoitukselle laajemmat hartiat ja valtiolla tulee jatkossa olemaan rahoituksessa merkittävä rooli.”
Berg kertoo, että rahoituksen periaatteita on rakennettu hyvässä yhteistyössä valtionhallinnon kanssa.
”Tavoitteena olisi saada uusi malli ensi syksynä lausuntokierrokselle ja eduskunnan käsittelyyn. Tällöin se voisi astua voimaan vuonna 2027 tai 2028.”
Berg arvioi, että afrikkalainen sikarutto aiheuttaa tällä hetkellä suurimman eläintautiriskin kotieläintuotannolle Euroopassa.
”Se jyllää nyt laajasti eri puolilla Eurooppaa. Tässäkin asiassa Suomi ja Ruotsi ovat hyviä vertailumaita. Meillä tautia ei ole vielä ollut, mutta Ruotsissa se todettiin pari vuotta sitten. Tehokkailla toimenpiteillä he pääsivät siitä vuodessa eroon, kun taas esimerkiksi Virossa taudin kanssa on kamppailtu jo 10 vuotta.”
Mielenkiintoista on, että afrikkalaisen sikaruton vaikutus ei näy Ruotsissa sianlihan hintaa alentavasti.
”Meille taloudelliset vaikutukset olisivat suuremmat. Omavaraisuusasteemme on suurempi, tuotamme ja kulutamme sianlihaa suurin piirtein saman verran. Ruotsissa on alituotantoa, sianlihan omavaraisuusaste on siellä huomattavasti alhaisempi ja viennin osuus pieni.”
Saksa on Euroopan suurin sianlihan tuotantomaa Espanjan kanssa.
”Afrikkalainen sikarutto on levittäytynyt eri puolille Saksaa ja siellä taudilla on suuria taloudellisia merkityksiä. Espanjassa ei afrikkalaista sikaruttoa ole tällä hetkellä.”
EU:n keskiarvo sianlihan e-luokassa oli kesäkuun lopussa 2,13 euroa kilolta. Kun muualla EU:ssa eläintä kohti vaadittava tila tuotantolaitoksissa on huomattavasti pienempi, voidaan pohtia, kuinka paljon kalliimmaksi tuotanto Suomessa tulee EU:n keskiarvoon nähden.
”Tilavaatimus vaikuttaa suoraan energian kulutukseen. Kun lattianeliöitä on paljon, on myös talvella lämmitettäviä tai kesällä jäähdytettäviä kuutioita. Tietysti investointivaiheessa kustannus on neliöistä johtuen huomattavan suuri”, Ari Berg toteaa.
Hän nostaa kuitenkin tärkeimpänä asiana esiin sen, että tilanahtauden vuoksi muualla EU:ssa sikojen hännät edelleen katkaistaan stressikäyttäytymisenä näkyvän häntienpurennan estämiseksi.
”Suomi ja Ruotsi ovat ainoita EU-maista, jotka toimivat direktiivin mukaisesti, eivätkä leikkaa häntiä. Muissa EU-maissa sallitaan häntien katkaisu edelleen, mikä on meidän mielestämme todella väärin.”
Sikojen teuraspaino ei eroa paljoakaan EU:n sisällä.
”Meilläkin tilat tuntuvat ahtailta siinä vaiheessa, kun siat alkavat olla 100-130 kiloisia ja valmiita teurastettavaksi. Voi vain kuvitella, kuinka ahdasta olisi, jos tilaa olisi vähemmän.”
Muita suomalaisen sianlihantuotannon kustannuksia nostavia asioita muuhun Eurooppaan nähden ovat pitkien etäisyyksien aiheuttamat rahtikustannukset, vaikkakin tuotanto on Suomessa keskittynyt etelään ja länteen.
”Ruokintakustannuksiakaan ei halvenna se, että pyrimme soijattomaan tuottamaan tuotantoon”, Ari Berg lisää.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
