Yliö: Suomessa harjoitetaan maailman keskittyneintä ja kannattavinta ruokakauppaa

Suomessa on yksi maailman keskittyneimpiä päivittäistavarakauppoja. Kaksi suurinta K- ja S-ryhmä hallitsee yli 80 prosenttia markkinoista.

Kauppa on tehostanut, keskittänyt, hionut logistiikkaansa, investoinut uuteen teknologiaan ja haalinut koko ajan uutta liiketoimintaa itselleen. Julkisuudessa se kertoo kaiken tämän olevan kuluttajalle eduksi ja näin takaavansa edullisen ostoskorin hinnan.

Tämän saattaa pitää kaupan näkökulmasta paikkansa.

Samoin kauppa kertoo, että keskittynyt markkina ei vaikuta elintarvikeketjun muiden toimijoiden asemaan tai taloudelliseen tulokseen. Tämä ei tietenkään ole totta.

Kaupan taloudellisen tuloksen kehitys ja elintarvikemarkkinan painopisteen siirtyminen yhä enemmän päivittäistavarakaupalle kertoo ihan muuta, kuin mitä kauppa sanoo tapahtuneen.

Epäterve markkinatilanne on johtanut siihen, että Suomessa päivittäistavarakauppa on todella kannattavaa. Mikä muutoin selittäisi sitä, että Keskon liikevoittoprosentti vuodelta 2023 oli 7,0 prosenttia, kun taas globaalisti Walmart ja Tesco pääsevät säännöllisesti noin 4 prosentin liikevoittoprosenttiin, mitä yleisesti pidetään alalle hyvänä tasona. Ruotsissa Ica ja Axfood yltävät vaivaisiin 4,3 ja 4,2 prosentin liikevoittoprosentteihin.

S-ryhmän tunnuslukujen vertaaminen ei yhtiön rakenteen ja omistuspohjan johdosta ole yhtä selkeää, mutta S-ryhmän markkinaosuuden kasvu ja voimakkaat investoinnit osoittavat, ettei sillä ainakaan huonommin mene kuin Keskolla.

Elintarvikemarkkinan epätasapaino on jo pitkään näkynyt elintarviketeollisuuden ja sitä kautta viljelijöiden taloudellisena ahdinkona. Samaan aikaan kauppa on tehnyt ennätystuloksen toisensa perään.

Ongelma ei ole yksittäinen kauppias vaan keskusliikkeet, niiden tukut ja logistiikka. Ongelmaa pahentavat merkittävästi kaupan omat tuotemerkit, jotka ovat kopioita brändituotteista. Private label -merkki Coop on kaiken lisäksi monikansallinen kopioiden tuottaja.

Myöskään vastuullisuus ja laatu eivät ole private label-tuotteiden pääsääntö.

Kaikki nämä tekijät vahvistavat kaupan asemaa ja samalla heikentävät ketjun muita osia.

Lisäksi kauppa haluaa itselleen yhä enemmän esimerkiksi apteekkituotteita ja alkoholin myyntioikeuksia. Nämä kasvattavat entisestään markkinoiden epätasapainoa.

Mikään ei riitä.

Elintarvikemarkkinalaki tehtiin vuonna 2018. Se on ainoa todellinen muutos kahteen vuosikymmeneen markkinoiden tasapainottamiseksi. Siksi on tärkeää, että tätä lakia kehitetään edelleen ja sen vaikuttavuutta vahvistetaan.

Private label -tuotteita valmistuttavalle ja tilaavalle kaupalle on tarpeen valmistella esimerkiksi lisenssimaksua tai vastaavaa. Siten voitaisiin varmistetaan, ettei brändituotteita kopioida ilman, että siitä joutuu maksamaan alkuperäisen tuotteen kehittäjälle ja valmistajalle. Tällaista järjestelmää ei ole elintarvikkeiden osalta missään käytössä, mutta pidän sitä markkinatasapainon takia tarpeellisena.

Tietyissä tuotteissa kauppojen private label -tuotteilla on ylivoimainen kattavuus valikoimassa. Kaupat päättävät suvereenisti, millä hinnalla kaupan omaa merkkiä ja brändituotteita ostetaan ja myydään. Tämä myös ohjaa kuluttajien ostokäyttäytymistä kaupan omiin merkkeihin.

Elintarvikemarkkinalakiin tulisi harkita rajoitusta sille, mikä osuus private label -tuotteilla voi olla eri tuotteissa.

Kilpailulainsäädännön uudistaminen ja julkisten hankintojen säädökset ovat sitten kokonaan uuden kirjoituksen paikka.

Esiin nostamillani toimilla elintarvikemarkkinoille on saatavissa tasapainoisempi tilanne ja se pitää saavuttaa. Viljelijöiden, ruuantuottajien taloudellinen tilanne on tukala ja huolestuttava. Huolestuttava erityisesti siksi, että nykyisellä menolla ei tulevaisuudessa ole näkyvissä merkkejä markkinatasapainon ja sitä kautta taloudellisen tuloksen kohentumisesta.

Päivittäistavarakaupan vastuullisuuspuhe on tyhjää hurskastelua, jos ruokaketjusta kuristetaan ilmat pihalle polkuhinnoilla. Juoksuttajina käytetään tuontituotteita, joiden tuottaminen Suomessa on laitonta. Tämä vaikuttaa suoraan nuorten halukkuuteen lähteä viljelijän uralle sekä myös Suomen talouteen, huoltovarmuuteen ja maaseudun elinvoimaan.

Jari Leppä

viljelijä ja maaseutuyrittäjä

entinen Maa- ja metsätalousministeri (kesk.)