Kokeilu vakuutti juurikkaanviljelijän: ”Onhan tämä hirveän mielenkiintoista työtä”

”Halusin löytää viljelykiertoon juurikasvin, joten kokeilin juurikasta ensin yhdellä lohkolla. Halusin lähteä pienellä budjetilla liikkeelle ja ostin oman 7-rivisen kylvökoneen käytettynä”, oripääläinen Janne Tiiri kertoo.

Tiiri viljelee juurikasta seitsemättä vuotta. Tänä vuonna 120 hehtaarin alasta 35 hehtaaria on sokerijuurikkaalla.

Kylvöä helpottaa automaattiohjaus, joka hankittiin pian juurikaskylvökoneen jälkeen. Kevyttä kylvökonetta voi vetää vanhalla Valtralla paripyörillä, joten pellolle pääsee usein aikaisin. Ruiskutukset Tiiri hoitaa itse, mutta noston hän jättää ammattilaisille.

Tiiri viljelee sokerijuurikasta kaksi vuotta samalla lohkolla, minkä jälkeen kierrossa on neljä vuotta jotain muuta.

”Kuulin tutulta viljelijältä, että sato nousee toisena vuonna. Jostain kumman syystä se näyttää pitävän paikkansa”, viljelijä pohtii.

Hehtaarille sallittua typpilannoitusta nostettiin 140 kilosta 160:een. Tiirillä sokeripitoisuus heikkeni.

Tiiri ei ole huolissaan maan tiivistymisestä.

”Räkäkelillä juurikasta ei nosteta, joten keskellä peltoa maan tiivistyminen ei huoleta. Sen sijaan auman vierustat erottuvat vielä monta vuotta kasvustossa”, Tiiri pohtii.

Oripääläinen pitää sokerijuurikkaan viljelyn hyötynä työn jakautumista kasvukaudella. Tänä vuonna juurikas kylvettiin jo huhtikuun puolivälissä. Viime vuonna viimeisen erän nosto meni marraskuun loppupuolelle, joten kasvukausi on pitkä.

Kylmät kevätsäät ovat hidastaneet taimettumista, joten aikaisen kylvön hyödyt ovat vähäiset.

Tyhjästä välipaikasta löytyi siemen, joka ei jostain syystä ole lähtenyt itämään.  Kuva: Fanny Niittymaa

Työtä on enemmän kuin viljan viljelyssä. Maanmuokkauksen lisäksi ruiskutuksia tehdään yleensä ainakin kahdesti. Ohdake ja juolavehnä pitää ruiskuttaa erikseen. Kesäkuun aikana tiedossa on vielä lisätyppilannoitusta, jonka jälkeen rikat harataan riviväleistä.

”Ravinteita käytetään paljon, mutta typen ja kaliumin ylilannoitus näkyy herkästi sokeripitoisuudessa”, Tiiri kertoo.

Juurikkaalla on omat rikkakasvinsa. Juurikaspeltojen tavallisia haasteita ovat kukkavarret, jotka tulisi kerätä pelloilta pois ja käsitellä samaan tapaan hukkakauran kanssa. Jos kukkavarsia ei poisteta ja ne ehtivät tuottaa itämiskykyisiä siemeniä, niistä voi kasvaa seuraavina vuosina villijuurikkaita. Sen vuoksi juurikaspellot on kierrettävä säännöllisesti koko kasvukauden ajan.

Monipuolisen viljelykierron vaikutus näkyy positiivisesti pelloilla aumapaikkoja lukuun ottamatta. Hyvällä viljelykierrolla voi myös ratkaista villijuurikashaasteet – ne eivät viihdy viljassa.

”Onhan tämä hirveän mielenkiintoista työtä. Ja paljon vaikeampaa kuin viljan viljely”, Tiiri kertoo.

Juurikkaan viljelyn kate on parempi kuin viljoilla. Viime vuosien keskisadot ovat olleet tehtaan keskiarvoa korkeampia. Sokerisato on vaihdellut seitsemästä tonnista kymmeneen tonniin.

Vaikka juurikassadot ovat olleet hyviä, sokeripitoisuus on parina viime vuonna ollut aiempaa heikompi. Se näkyy suoraan viljelijän tilipussissa, koska juurikkaasta maksetaan sokerisadon mukaan.

”Ei tämä mikään kultakaivos ole”, Tiiri hymähtää.

Sokerijuurikasala kylvettiin jo huhtikuun puolivälissä, mutta viileät säät ovat hidastaneet taimettumista. Tiiri toivoi kesäkuun alussa, että rivivälit ovat juhannuksena täynnä.  Kuva: Fanny Niittymaa

Sokerijuurikkaan viljelyllä on Suomessa yli 100-vuotiset perinteet. Viljelyä kokeiltiin pienellä alalla ensimmäisen kerran vuonna 1918 ja siitä seuraavana vuonna isossa mittakaavassa.

Sokeritehtaita perustettiin eri puolille Etelä- ja Länsi-Suomea. 1990-luvun alussa tehtaita oli Salossa, Turengissa ja Säkylässä. Muut tehtaat ovat sittemmin hiljenneet, mutta Säkylässä tehdas on edelleen toiminnassa.

Sokeritehtaan sijainti määrittää pitkälti myös nykyisen viljelyalueen, joka on keskittynyt Varsinais-Suomeen ja Satakuntaan. Näissä kahdessa maakunnassa viljeltiin 70 prosenttia Suomen sokerijuurikkaista vuonna 2024. Lisäksi juurikkaanviljelyä on Hämeessä, Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla.

”Suotuisat viljelyolosuhteet pitkän kasvuajan viljelykasville ovat varmasti vaikuttaneet tehtaiden sijaintiin”, Sucroksen maatalousjohtaja Fanni Heinonen pohtii.

Nykyiseen juurikkaanviljelyalueeseen vaikuttavat myös juurikaslogistiikan edellytykset. Tilahinta kattaa puhtaiden juurikkaiden rahdin 160 kilometriin asti, jonka sisäpuolella viljelijälle jää maksettavaksi vain multarahti. Yli 160 kilometrin osuudelta viljelijän maksettavaksi tulee myös rahdin omavastuuosuus.

Sucros on etsinyt viime vuosina uusia juurikkaanviljelijöitä nykyisten lisäksi.

Suomessa viljelee sokerijuurikasta tänä vuonna yli 700 tilaa. Siemenmyynnin perusteella ala ylittänee 15 500 hehtaaria. Tilakohtainen juurikasala on kasvanut yli 20 hehtaarin.

”Innokkaita uusia viljelijöitä oli vielä kevään korvalla niin paljon, että Sucroksella jouduttiin yllättäen ensimmäistä kertaa yhden tehtaan historiassa toteamaan, että uusia viljelijöitä mahtuu mukaan seuraavan kerran vasta vuodella 2026. Säkylän tehtaan kapasiteetti on rajallinen, ja tänä vuonna kolkutellaan sitä. Sopimuksia tehdessä ei voida vielä tietää, millainen sato on tulossa”, Heinonen toteaa.

Säkylän tehdas käy syksyllä kahdesta kolmeen kuukautta satomäärän mukaan. Sokeritehdas käynnistetään yleensä syys-lokakuun vaihteessa, ja jurttirallia jatkuu usein joulukuun puolelle.

”Uusia viljelijöitä houkuttelee sokerijuurikkaan hyvä kannattavuus ja korkea esikasviarvo. Juurikkaasta saa viljelykiertoon hyvin eri sääoloja sietävän syväjuurisen kasvin”, Heinonen kertoo.

Viljelyn aloittamista helpottaa se, ettei omaa kalustoa välttämättä tarvita. Urakoitsijoita löytyy tekemään työt, jotka vaativat riviviljelyyn sopivia koneita.