Säilörehun analysointi tuo euroja viljelijän taskuun

Kulunut kasvukausi oli säilörehun tuotannon kannalta optimaalinen verrattuna useaan aiempaan vuoteen, kertoo Pro Agria Länsi-Suomen nurmentuotannon asiantuntija Jarkko Storberg.

”Keskeisenä tekijänä oli hyvä alkukesä, kun ennen ensimmäistä säilörehun korjuuta ei ollut hellepäiviä. Saimme myös sateita, mikä palveli nurmisatoa.”

Koska maa ei ollut rutikuivaa, lähti myös toinen sato hyvään kasvuun. Lähtö sisäruokintakauteen on ollut Storbergin mukaan laadullisestikin hyvä.

”Valtakunnallisesti ollaan optimialueilla niin sulavuuksissa kuin kuitupitoisuuksissa.”

Haasteeksi muodostuikin lähinnä se, että varastotilat säilörehulle olivat kortilla.

”Monilla tiloilla viimeisiä säilörehuja jätettiin tekemättä, kun varastot jo pullistelivat rehua.”

On positiivista, että tilat ovat tänä vuonna päässeet kasvattamaan puskuria rehujen osalta.

”Pidän hyvänä strategiana sitä, että vanhat rehut loppuisivat mahdollisimman myöhään. Kun tehdään viimeistä satoa, olisi hyvä olla vielä jotain jäljellä edellisestä.”

Peltoaumoja on tehty tänä vuonna, koska rehua tuli paljon. Kuvituskuva. Kuva: Seppo Pentti

Jollain tiloilla päädyttiin tekemään aumoja pelloille, jos varastotilat tai asfalttipihat loppuivat kesken. Se on hyvä tapa kasvattaa puskuria, mutta haasteeksi peltoauma muodostuu, jos sää pysyy lauhana koko talven.

”Rehua kannattaa ottaa sieltä vasta, kun pelto alkaa jäätymään, muuten pellot menevät kamalaan kuntoon ja rehuhygienia voi kärsiä”, Storberg sanoo.

Jos pakkasia ei tule, ja rehut muuten riittävät, kannattaa harkita peltoauman avaamista vasta tulevalla kasvukaudella, mikäli se suinkin on mahdollista.

Paalit kannattaa siirtää pellolta varastoon tai syöttöön vasta, kun maa kantaa. Lintujen, myyrien ja jopa karhujen tekemiä paalituhoja tulee vastaan silloin tällöin, kertoo Jarkko Storberg. Kuva: Saara Lavi

Storberg muistuttaa, että isosta siilosta kannattaa ottaa useampia näytteitä. Jos siilossa on virhekäymistä menossa, rehuarvot voivat vielä muuttua.

Analyysien perusteella ruokintaa voidaan tarkentaa siilon edetessä, ja säästä näin euroja.

Hyvä nyrkkisääntö on, että lämpimällä kelillä rehua kuluisi siilosta kaksi metriä viikossa ja kylmällä metrin. Lisäksi on tärkeää tehdä aistinvaraista tarkkailua avoinna olevan siilon rehurintamuksesta.

”Ottaa eri kohdista pieniä näytteitä ja haistelee, miltä rehu haisee. Silmämääräisesti virhekäymistä ei välttämättä huomaa”, Storberg ohjeistaa.

Riskipaikkoja ovat erityisesti auman päällimmäinen kerros sekä reunat.

”Jos pilaantunutta rehua löytyy, on syytä miettiä mille eläinryhmälle sitä syöttää.”

Mustaa ja limaista rehua ei kannata sekoittaa appeeseen edes lihakarjalle. Lypsylehmille se voi aiheuttaa makuvirheitä maitoon.

”Ape voi lämpimällä ja kostealla kelillä lähteä käymään. Kun ape sekoitetaan, saavat bakteerit tarvitsemaansa polttoainetta eli happea, ja tällöin huono säilörehu pilaa appeen muutkin komponentit.”

Koska kasvukauden olosuhteet mahdollistivat onnistumisen säilörehussa, on nyt syytä kiinnittää huomiota tilan korjuustrategiaan, jos rehun laatu ei vastaa odotuksia.

”Johtuiko epäonnistuminen viljelypuolelta, korjuusta vai säilönnästä?” Storberg kysyy.

Ulkopuolisen neuvojan näkemykseen kannattaa turvautua, jos ei itse keksi syitä tai keinoja.

Vaikka kasvukausi on valon määrän osalta jo ohi, terminen kasvukausi on edelleen käynnissä, Storberg huomauttaa.

Nurmi on taudinkestävä eikä lämpösumman kertyminen sitä juurikaan hetkauta, mutta keväällä kannattaa suunnata ajoissa nurmilohkoille tarkistamaan kasvin talvehtiminen. Isoin riesa lienee jääpolte, jos pakkasia saadaan, Storberg toteaa.

”Satovuosien korjaustoimenpide on nurmien täydennyskylvö.”