Laitumille mennään koristellun safarikärryn avulla. Pasi Hinkkuri kertoo haikkusafareiden aikana tilan lehmien persoonista. Neljän eläimen karja on kasvanut vuosien saatossa 48:aan. Kuva: Sanne Katainen”Savon cowboy” lukee karjalle Aku Ankkaa ja vie kävijät safarille: Maatilojen elinvoimaisena pito kysyy luovuutta
Haikkusafarilla eläin näkyy, kuuluu, tuntuu ja maistuu. Pasi Hinkkuri otti safareihinsa oppia niin eläintarhasta kuin poropuistostakin.TilaajalleKärryn pysähtyessä pitkätukkainen yleisö kerääntyy ympärille välittömästi.
Tällä safarilla eläimet eivät katsojiaan arastele.
Mäntyharjulainen ”Savon cowboy” Pasi Hinkkuri astuu laitumelle ja leppoisaa tarinaa alkaa pulputa. Ylämaankarjan pohjavilla huopuu niiden selässä takuiksi, joita hän nyppii irti mennessään.
Kävijöissä suurin ryhmä ovat alueen kesäasukkaat, erityisesti perheet. ”Valkeala, Repoveden alue, Mäntyharjun alue... täällä niitä on.”
Näköpiirissä on vaalea Sabrina-lehmä. Hinkkuri muistelee maininneensa safarilla käyneelle somevaikuttaja Juha Jalkaselle, että tuosta vasikasta on lähikuvaa turha yrittää ottaa.
”Juha oli Sabrinan kanssa polvillaan maassa varmaan tunnin”, hän muistelee.
”Sen jälkeen se on ollut meidän kaikista ihmisrakkain eläin.”
Herkkuja lehmille ei laitumelle viedä: Ne herkuttelevat vain nurmella ja safarikärryn kulmiin asetetuilla koivunoksilla. Kuvassa Prinsessa. Kuva: Sanne KatainenNautojen tiiviimpi totuttelu ihmisseuraan alkaa yleensä jo vieroitustarhassa. Hinkkuri rentouttaa nuorkarjaa lukemalla niille.
Maaseudun Tulevaisuus on jäänyt toiseksi Tex Willerille ja Aku Ankalle: Akkareita lukiessa uteliaat karvapäät kerääntyvät kuuntelemaan olkapään taakse.
Suosituinta puuhaa tuntuu olevan pään hinkutus safarikärryä vasten. Mary-Ann Hinkkuri ojentaa välillä liian tuttavallisia tapauksia kauemmaksi.
Haikkusafari tuli osaksi Hinkkurin highlandin toimintaa vuonna 2019. Safareiden suosio vaihtelee. Sitä on järjestetty perheille ja ryhmille sekä tilan avoimissa ovissa. Kuva: Sanne KatainenLehmäsafareita järjestetään Suomessa useammalla tilalla.
Esimerkiksi Labbyn kartano Loviisassa mainostaa mahdollisuutta päästä tutustumaan samalla laitumien perinnebiotooppeihin.
Kyllähän eläimet kiinnostavat ja ovat aina kiinnostaneet, summaa MTK:n maaseutumatkailun asiantuntija Kimmo Aalto.
”Monesti lapsiperheet kysyvät kohteita, joissa on eläimiä.”
Ihmisten ja eläinten hyvinvointiin liittyvät aktiviteetit ovat myös suosittuja.
Ideoita miettiessä pitää Aallon mukaan harkita paitsi aikatauluja, myös sitä, onko kyseessä tilan imagon nostatus vai haetaanko toiminnalla tuloja.
”Sosiaalisen median markkinoinnissa eläinjutut nousevat hyvin esille ja saavat huomiota.”
”Savon cowboy” Pasi Hinkkuri ja Mary-Ann Hinkkuri tarjoavat kotitilallaan Mäntyharjulla ylämaankarjasafareita. Cowboyhatun Pasi hankki aikoinaan Los Angelesista. Kuva: Sanne KatainenAiheesta kiinnostunut tila voi päästä liikkeelle elinvoimakeskusten maaseutumatkailun tukimuotojen kautta tai leader-rahoituksen avulla.
Kaikissa tapauksissa kummoisia investointeja ei edes edellytetä.
”Jos lähtee kehittelemään, palvelumuotoilu on hyvä työkalu: Mietitään, mitä tapahtuu ennen vierailua, vierailun aikana ja sen jälkeen.”
Riihimäkeläiset Heli ja Tommi Porvali poikkesivat mökkimatkallaan ensimmäistä kertaa tilalle lihaostoksille. Kuva: Sanne KatainenHinkkuri sai idean haikkusafariin nähdessään vastaavasta toiminnasta mainoksen.
Hän kävi ulkomailla eläintarhassa ja ideoi lisää kierroksen pohjalta.
Safarin aikana ajetaan kolmeen eri eläinlaumaan. Samalla hän kertoo niistä.
Kierroksen päätteeksi kaikki kävijät saavat vuoden voimassa olevat safaripassit. Idean passiin hän sai Sallan poropuistosta.
Se ei kuitenkaan ole juuri palauttanut safareille passin uusijoita.
Neljän eläimen karja on kasvanut vuosien saatossa 48:aan. Kuva: Sanne KatainenAiemmin täälläkin on laiduntanut lypsykarja. Ylämaankarjaa tilalla on ollut vuodesta 2010.
Karja tuli tilalle Virroilta. ”Katsottiin, ettei ylämaankarja vaadi suuria rakennusinvestointeja.” Kasvu on tosin hidasta, hän huomauttaa.
Tilalla peltoja ja laitumia on kaikkiaan 15 hehtaaria. Lisäksi vuokramaita on 10 hehtaarin edestä.
Maalattu safarikärry. Tilalla ajatuksena oli pitää lapsille touhupäivää, jossa olisi mukana taidemaalausta. Se ei kuitenkaan vetänyt, joten ideasta luovuttiin. Kuva: Sanne KatainenHinkkurin tilalla safaritoiminta kytkeytyy suoramyyntiin.
Ylämaankarjan liha on vähärasvaisempaa ja siinä on mukana riistamaista makua.
Eläimet teurastetaan tunnin ajomatkan päässä ja lihat leikataan Kotkan Lihamestareilla. ”Itse ajetaan kaikki eläimet ja lihat”, Hinkkuri kertoo.
Ylämaankarjan lihaa myydään myös Reko-ryhmiin. Parhaiten on toiminut Puumalan reko. Kuva: Sanne KatainenSuosittuja myytäviä ovat sisäfileet, ydinluut ja maksa. Myös burgerpihvit ja makkarat ovat löytäneet uskollisen kuluttajakuntansa.
Jauheliha sen sijaan on myynyt heikommin.
Nyt vieraille paistuu grillimakkara, josta 75 prosenttia on ylämaankarjaa.
Mukana on paikallista, aamulypsystä tehtyä cheddaria Leivonmäeltä.
Moni kävijä arvostaa saadessaan lihaa eläimistä, jotka ovat saaneet laiduntaa ulkona. Kuva: Sanne KatainenPäätyönään Hinkkuri on kunnalla virassa.
Mary-Ann Hinkkuri tarjoaa myös mökkiläisille suunnattuja palveluita, kuten siivoamista ja puutarhan hoitoa.
Molemmat käyvät tilamyynnin lisäksi eri tapahtumissa myymässä lihaa.
Yksi kysymys nousee kotieläintiloilla mieleen lähes vääjäämättä: Kuinka kaiken jaksaa maallinen ihminen hoitaa?
Pasin arkea on helpottanut painonpudotus: Tammikuusta paino on pudonnut 25 kiloa.
Puhtaat raaka-aineet ovat perusta, Hinkkuri kertoo.
Joka vuosi tilalla testataan jotakin uutta. Helsingissä käydessään Hinkkuri poikkeaa mielellään lihakaupassa uutuuksia kartoittamassa. Kuva: Sanne KatainenSokerin hän on jättänyt pois liki tykkänään. Alussa hän ei syönyt muutamaan viikkoon edes hedelmiä.
”Sen jälkeen kun hedelmän söi, kuten omenan tai mandariinin, maku oli todella vahva.”
Kaupan liha on pariskunnan suuhun kuitenkin edelleen auttamattomasti mautonta.
”Tässä kaikki makuaistit ovat terävinä.”
Zorro on yksi safarikävijöiden suosikkeja, eikä suotta: Musta härkä ottaa hellittelyt vastaan leppoisasti vaikka makuullaan. Kuva: Sanne KatainenArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
