Hannu Kohtakangas ajaa Hämeenkyrön Maisematiellä. Uudessa Volvossa auton ulkopuolella olevat sivupeilit on korvattu kameroilla ja nupin sisään sijoitetuilla näytöillä. Kuva: Rami MarjamäkiHämeenkyröJoka päivä tuhat kilometriä
MT lähti maitoauton matkaan seuraamaan kovalla käytöllä olevan kulkupelin työpäivää.TilaajalleMaitoauto pihisee ja niiaa, kun ilmajouset korjaavat asentoa lastin painon muuttuessa. Kuljettaja Hannu Kohtakangas tarkkailee näytöllä pyöriviä numeroita. Imulaitteisto pumppaa maitoa viereiseen peräkärryyn 800 litran minuuttivauhdilla.
”Meinasi tulla viivästystä, kun peräkärrystä räjähti viime yönä ilmapussi”, Kohtakangas harmittelee.
Pumpun ääni madaltuu. Auton säiliö alkaa käydä tyhjiin, enää muutama tuhat litraa, sitten ääni lakkaa. Kohtakangas irrottaa letkun peräkärrystä, ruuvaa imupään paikoilleen, kelaa letkun sisään ja sulkee peräluukun.
Aamuaurinko kiiltelee auton teräspinnoilla, kun se lähtee maitoreitin seuraavalle etapille.
Kohtakangas on ajanut maitoa viidellä vuosikymmenellä. Hän on yksi kolmesta yrittäjästä parkanolaisessa Maitopojat oy:ssä.
”Vuodessa ei ole yhtään vapaata päivää, eikä vuorokaudessa yhtään vapaata tuntia.”
Yritys kerää maitoa valiolaisilta tiloilta Pirkanmaalla ja Satakunnassa. Kuljettajista neljä on vakituisia ja yksi varalla, auto ajossa kellon ympäri.
”Vuodessa ei ole yhtään vapaata päivää, eikä vuorokaudessa yhtään vapaata tuntia”, Kohtakangas kertoo.
Tänään ajopäivä on alkanut puoli seitsemän aikoihin aamulla. Illalla kotiin pääsee puoli yhdeksän maissa.
Päivän aikana auto taittaa noin tuhannen kilometrin matkan. Nykyinen auto, Volvo FH Aero, LNG-kaasumoottorissa 500 hevosvoimaa, on ollut käytössä runsaan vuoden.
Auton takaosassa olevilta mittalaitteilta voi seurata kuorman purkua. Kuva: Rami MarjamäkiMittariin on kertynyt 365 000 kilometriä.
Maitoautojen vaihtoväli on kolme vuotta. Siinä ajassa ajetaan melkein miljoona kilometriä.
”Eivät autot lahoa kolmessa vuodessa, mutta ne on järkevää vaihtaa, kun ajetaan niin paljon”, Kohtakangas selittää.
Autoja huolletaan taajaan, 60 000 kilometrin eli suunnilleen kahden kuukauden välein.
Miljoonan kilometrin jälkeenkin niiden käyttö jatkuu. Entinen maitoauto sopii vielä rahtiajoon. Yhden Kohtakangas tietää menneen Tampereen aikuiskoulutuskeskukseen opetusajoneuvoksi.
Volvo Aeron maisemakonttorista aukeaa näkymä kumpuilevaan peltomaisemaan. Auton oikealla puolella siintää Hämeenkyrön Kirkkojärvi.
Hannu Kohtakangas oli perustamassa maitoa ajavaa kuljetusyritystä vuonna 1999. Ennen sitä hän maitoa palkollisena melkein kaksikymmentä vuotta. Parkanolaisen maidonkuljetusura alkoi ja lapsuudessa tonkkapoikana. Kuva: Rami MarjamäkiKohtakangas kääntää autonsa kapealle hiekkatielle ja vähän matkan päästä maatilan pihaan.
Ensimmäisenä vastassa on bordercollie Taavi. Pian myös tilan isäntä Mikko Mäkikauppila tulee jutulle.
Koneet pumppaavat maitoa tilatankista auton säiliöön. Sinne mahtuu yhteensä 20 000 litraa.
Odotellessa Kohtakangas heittää keppiä Taaville. Raskaiden ajoneuvojen kuljettajille on säädetty tiukat lepoajat, mutta maitoautojen kuljettajilla on erivapauksia. Kuorman keruun ja purkamisen aikana ehtii levätä ja syödä eväitä.
Jouset pihisevät, pumpun ääni madaltuu: pian matka jatkuu.
”Eivät autot lahoa kolmessa vuodessa, mutta ne on järkevää vaihtaa, kun ajetaan niin paljon.”
Seuraavan tilan isäntä Jyrki Nikkilä käy tervehtimässä tulijat ja lähteen appeen tekoon.
Kohtakangas liittää maitoauton letkun tilan säiliöihin hurina alkaa. Avoimessa perässä näkyy teräksisiä putkia ja mittalaitteistot.
Pumpun käydessä kahteen pieneen muoviputkeen tihkuu maitoa. Isompaan kerätään kuormanäyte ja pieneen tilanäyte.
Meijerissä molemmat näytteet tutkitaan. Tilanäytteestä analysoidaan maidon ravintoarvot. Kuormanäyte kerätään antibioottimaidon varalta. Jos sellaista olisi kuormassa, erä ehdittäisiin hylätä ennen sen päätymistä meijerin jalostettavaksi.
Vuodesta 1980 jatkuneen kuljettajanuran aikana Kohtakankaan kohdalle ei ole sattunut antibioottimaitoa kertaakaan.
Suurempaan muoviastiaan kerätään kuormanäyte, pienempään tilanäyte. Molemmat analysoidaan meijerissä. Kuva: Rami MarjamäkiKaksi kertaa vuorokaudessa Maitoauto käy Valion Seinäjoen meijerissä. Siellä kuorma puretaan ja autoa tankataan. Kaasusäiliöön mahtuu 225 kiloa nesteytettyä kaasua.
Kaasuautolla ei voi koko päivää ajaa pysähtymättä tankkaamaan, sillä jakeluverkko on vielä niin harva.
”Jos kaasuautosta loppuu polttoaine, menee hinaushommiksi”, Kohtakangas sanoo.
Dieseliin verrattuna kaasun mittarihinta on parikymmentä senttiä edullisempaa ja polttoaineen kulutus pienempää.
Auton hankintahinta on kuitenkin noin 60 000 euroa dieselkäyttöistä korkeampi. Ja vaihdossa arvo suorastaan romahtaa.
”Niin pieniä rahoja, että ei niistä viitsi edes puhua”, Kohtakangas sanoo.
”Jos kaasuautosta loppuu polttoaine, menee hinaushommiksi.”
Kolmostiellä vastaan ajaa traktori, jonka kuljettaja heiluttaa maitoautolle kättä. Kohtakangas tervehtii takaisin.
Matka taittuu vauhdikkaasti hyväkuntoisella asfalttitiellä. Reitillä on kuitenkin myös heikkokuntoisia osuuksia. Sellaisia, joilla ajaessa ”kielen saa pitää hampaiden välissä.”
”Niillä tienpito on suoraan sanottuna satunnaista”, Kohtakangas sanoo.
Hän kääntää auton tyhjäksi jääneen huoltoaseman pihaan. Entinen pizzeriayrittäjä oli pysynyt paikalla vuoden.
”Tiloille olisi sellainen toivomus, että maitohuoneen edusta olisi murskeella ja kuivana. Letku ja auto pysyisivät puhtaina”, Hannu Kohtakangas sanoo. Kuva: Rami MarjamäkiKohtakangas sammuttaa moottorin ja alkaa purkaa lastia peräkärryyn, joka vetää 32 000 litraa maitoa.
Odotellessa kuljettaja pitää evästauon. Nupissa olevan sängyn alta liukuu esiin jääkaappi.
Kohtakangas kaataa kahvia termospullon korkkiin ja ottaa esiin eväsleivän. Sämpylän välissä on HK:n sinistä. Radio Suomessa Joe Cocker laulaa Unchain my heart.
”Radiota tulee kuunneltua päivisin aika paljon. Maailman asioista on hyvin perillä, kun on töissä.”
Maitoauton kaasusäiliöön mahtuu 225 kiloa nestekaasua. Sen lämpötila on -170–180 astetta. Kuva: Rami MarjamäkiIkaalisissa kerättävänä on yksi tila. Sinne päästäkseen pitäisi ylittää kolmostie. Nyt se onnistuu lyhyellä odottelulla, vaikka on perjantai ja sääkin kaunis. Kesäisin mökkiläisten virtaan ei aina tahdo mahtua väliin.
Radio Suomessa Joe Cocker laulaa Unchain my heart.
Toistaiseksi reitillä olleet tiet ovat olleet päällystettyjä ja hyväkuntoisia, mutta nyt edessä on pätkä surkeassa kunnossa olevaa asfalttia.
Huonokuntoisten asfalttiteiden muuttamista sorateiksi on esitetty säästökeinona valtiovarainministeriön virkamiesjohtoa myöten.
”Tällaisten öljysorateiden kuoriminen voisi olla hyvä vaihtoehto”, Kohtakangas miettii.
Toisaalta soratiet vaativat asfalttia enemmän huoltoa, eikä siitä ole takuuta.
”Suo siellä ja vetelä täällä siinä tapauksessa.”
Peilien korvaaminen kameroilla pitää auton sivuikkunat puhtaina kurakelillä. Peilit muodostivat pyörrevirtauksen joka heitti kuraa ikkunoihin. Aerodynaamisessa mallissa ongelma on kadonnut. Kuva: Rami MarjamäkiAutoa täristävän tienpätkän jälkeen matka jatkuu sieltä täältä paikkaillulla asfaltilla. Ainakin tie on sileä.
Vauhti hidastuu. Edessä on Tevaniemen koulu. Pientareilla lapset viittoilevat kuljettajalle.
”Lapset ovat jostain oppineet näyttämään, että soita torvea”, Kohtaniemi sanoo ja tööttää.
”Täytyy tietysti soittaa. Pyritään pitämään kaikki tyytyväisinä.”
Tullaan Maitokuortti oy:n navetan pihaan. Kohtakangas liittää letkun toiseen maitosiiloista ja käynnistää pumpun.
Kaksi kurkea kiertelee kevättaivaalla tilan yläpuolella. Auto pihisee ja niiaa, kun ilmajouset korjaavat asentoa lastin painon muuttuessa.
Huhtikuisen ajopäivän aikana Kohtakangas kerää tiloilta yhteensä noin 46 000 litraa maitoa.
Hannu Kohtakangas kävi keräämässä kuorman Maitokuortti oy:n tilalta Ikaalisista. Kuva: Rami MarjamäkiArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
