Kangasalla luomutilaa viljelevä Kaarle Tavela rikkoi tänä kesänä lupauksensa.
Hän oli vannottanut itselleen, ettei enää ikinä kylväisi pelloilleen härkäpapua.
Vuoden 2021 sato oli osoittautunut pettymykseksi: Kuivuus ja helle kuivattivat kasvuston pystyyn.
Sato jäi tuolloin heikoksi, vaikka härkäpapu oli kylvetty kelvollisille lohkoille. ”Hyviltä näyttivät — ennen kuin kuolivat.”
Lupausten rikkominen kannatti. Tänä vuonna härkäpapu tuotti tilalla huippusadon, vaikka kylvettävät lohkot olivat haastavampia savimaita.
Merkittävin tekijä on eri lajikkeen käyttö, Tavela arvioi. Kotimaisten lajikkeiden sijaan hän kylvi pelloilleen saksalaisia uutuuslajikkeita.
Tänä vuonna Tavela otti lisäykseen pelloilleen 6,5 hehtaarin edestä saksalaista Futuraa. Härkäpapua viljellään tilalla siemeneksi Junttilan tilalle.
Vuonna 2021 sato jäi tilalla noin 1,5 tonniin hehtaarilta ja osa jouduttiin jättämään peltoon. Tänä vuonna keskisato on 4,8 tonnia hehtaarilta.
Vertailun vuoksi kotimaisen Sampon keskisato on ollut virallisissa lajikekokeissa alle 2,8 tonnia hehtaarilta.
Kotimaiset lajikkeet ovat pitkään jyränneet härkäpavun viljelyssä.
Vuonna 2017 kotimaista Kontu-lajiketta viljeltiin jopa 89 prosentilla härkäpavun viljelyalasta.
Kotimaiset lajikkeet voivat kukkia hellekesinä turhan aikaisin, Tavela toteaa.
”Nyt on vaikka kuinka mones vuosi viimeisen seitsemän vuoden sisään, ettei kesä-toukokuussa juuri sada.”
Jos kesä on kylmä ja sateinen, riskinä toisaalta on, ettei puimaan pääse lainkaan.
Futura vaatii noin 123 päivän kasvuajan, kun taas esimerkiksi Sampo on lajikekokeissa pärjännyt 105:lla päivällä.
Kasvukausiakaan ei voi suoraan verrata keskenään.
Vuosi 2021 oli äärimmäinen, Tavela muistuttaa. ”Ensin tuli 100 milliä vettä heti kylvön päälle ja sitten alkoi helle, joka loppui vasta heinäkuun lopulla.”
Vaikka kuiva alkukesä oli nytkin, härkäpapu ei näyttänyt siitä kärsineen. Kasvi teki sen sijaan valtavan juuriston. ”Sitä oli hienoa katsella, kun kaivelin niitä ylös.”
Kun vettä sitten tuli, härkäpavut lähtivät kasvattamaan kunnolla vartta.
”Väitän, että on iso ero Keski-Euroopan lajikkeissa on se, etteivät ne lähde pakottamaan kypsymistä.”
Tilalla on pyritty syysviljavoittoiseen kiertoon, sillä Tavela arvioi sen vähentävän riskejä.
”Syysviljojen kanssa saa kaksi yritystä, pelkän kevätviljan kanssa yhden. Perustamiskustannukset ovat niin isoja, ettei talous siihen kaadu, jos syysviljan joutuukin rikkomaan peltoon.”
Ylös äestetty vilja toimii muutenkin mustana talvehtivia maita parempana kylvöpohjana, Tavela pohtii.
Hän on aiemmin kylvänyt papulohkoille esimerkiksi ruista ja muokannut sen ennen kylvöä pois.
Helsingin yliopiston tutkija Frederick Stoddardille isot härkäpapusadot ovat innostava uutinen.
Tänä vuonna liki viiden tonnin keskisatoja näyttää tulleen ainakin kaksi.
Tilojen menestykseen vaikuttaa Stoddardin mukaan kaksi avainasiaa: Ensimmäinen niistä on lämmin kesä, joka takasi saksalaislajikkeille riittävästi lämpösummaa.
Toinen taas on riittävä sademäärä. Esimerkiksi Stoddardin kotiseudulla Porvoossa satoi kesä- ja toukokuun aikana yhteensä vain 18 millimetriä. ”Se ei ole riittävästi yhtään millekään.”
Kangasalla vettä tuli huomattavasti enemmän, hän toteaa.
”Joka vuosi olen kuullut viljelijästä, joka saa 5000 kiloa samaan aikaan kun muut ovat vaikeuksissa. Se näyttää, mikä on mahdollista. Jos viljelijä tietää mitä tekee ja on onnea siinä, että kasvi saa riittävästi aurinkoa ja ravinteita.”
Jos lohko on Etelä-Suomessa hyvällä paikalla kosteuden suhteen, Stoddard pitää saksalaislajikkeita kiinnostavana vaihtoehtona.
Härkäpavun satotasot ovat nousseet kautta Euroopan. Saksan ja Tanskan rajalla on ylletty 8 000 kilonkin hehtaarisatoihin.
Briteillä on parhaillaan meneillään kilpailu siitä, kuka saa pavuilla ensimmäisenä 10 000 kilon hehtaarisadon. Tavoite saavutetaan lähivuosina, Stoddard uskoo.
Toisaalta suomalaiset lajikkeet ovat yhä hyödyllisiä pohjoisessa, hän lisää.
”Kollega Norjassa on saanut parempia tuloksia suomalaisilla kuin saksalaisilla lajikkeilla.”
