

Siipikarjankulutus kasvaa ja broileri niittää mainetta terveellisen ja ilmastoystävällisen eläinproteiinin muotona.
Samalla on kuitenkin kasvanut keskustelu lintujen nopeaan kasvuun liittyvistä haasteista.
Nopeakasvuisuus nostaa muun muassa jalkaongelmien riskiä ja voi vähentää lintujen aktiivisuutta.
Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen Efsa on suositellut, että broilerien kasvunopeutta pitäisi rajoittaa maksimissaan 50 grammaan päivässä. Esimerkiksi suosittu Ross 308 -hybridi kasvaa tätä nopeammin.
Hollannissa kuluttajamyynnissä on jo siirrytty hitaammin kasvaviin lintuihin. Nopeakasvuisia broilerihybrideitä kasvatetaan yhä vientiin.
Norja on luopumassa kokonaan nopeakasvuisten broilerihybridien käytöstä.
Maan siipikarjateollisuus on sopinut luopuvansa nopeakasvuisista broilereista vuoden 2027 loppuun mennessä, kertoo Poultrynews.
Kyse on teollisuusjohtoisesta päätöksestä: Maan hallitus ei ole kieltänyt nopeakasvuisten hybridien käyttöä.
Myös Tanska on rummuttanut hidaskasvuisten hybridien puolesta.
Aihe nousi esiin Broilernet-webinaarissa.
Broilernet-hankkeessa broileriketjun edustajia on tuotu yhteen 13 eri maasta. Hankkeessa edistetään broilerien hyvinvointia, terveyttä ja tuotannon kestävyyttä jakamalla tietoa eri maiden toimiviksi todetuista käytännöistä.
Norja elää sisämarkkinassa, muistuttaa webinaariin osallistunut Siipikarjaliiton toiminnanjohtaja Veera Lehtilä.
Suomi ja Ruotsi eivät ole toistaiseksi lähdössä hidaskasvuisiin broilereihin.
Hidaskasvuinen broileri vaatii enemmän rehua ja sen kasvatusaika on luonnollisesti pidempi. ”Siirtymä vaatisi järkyttäviä toimia.”
Yleinen taloustilanne ja tuotantopanosten kallistuminen jarruttaa osaltaan uudistuksia, jotka tietäisivät ketjuun lisäkuluja.
”Jos hanke toteutettaisiin 10 vuoden päästä, olisi kiintoisaa nähdä, missä ollaan”, Lehtilä pohtii.

Nykyisellään broilerin hiilijalanjälki on kilpailukykyinen jopa joidenkin kasviproteiinien kanssa. Hiilijalanjälkeen liittyvistä tuloksista kertoi Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilkka Leinonen.
”Suomalainen broileri on onnistunut pienentämään hiilijalanjälkeään”, Leinonen kertoo.
Suurin osa broilerin ilmastovaikutuksista tulee rehusta. Rehunkäytön tehokkuus on nopeakasvuisilla roduilla suurempi.
Eteläamerikkalaisen soijan päästöt ovat jopa broileria suuremmat. Jos verrokkina taas on eurooppalainen soija, soijan päästöt ovat pienemmät.
Yksi hyvä käytäntö oli, että tiloilla on käytössä osastokohtaiset, värikoodatut työvälineet.
Suomalainen tapa kasvattaa broilereita on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen.
Jo se, että saman pöydän ääreen saadaan koko ketju Suomen tavoin tuottajista teurastamoihin, on monissa maissa liki mahdottomuus.
Suomi on vertailumaista ainoa maa, joka ei harvenna, kertoo siipikarja-asiantuntija Katariina Latva Suomen Siipikarjaliitosta.
Hankkeessa suomalaisista ratkaisuista palkittiin vesikiertoisen lämmityksen toteutus uusiutuvaa energiaa hyödyntäen.
Broilerintuottajat kokivat hankkeen innostavana, mutta olisivat toivoneet vielä lisää keskustelua eri maiden tuottajien välille. Haasteena oli osin kielimuuri.
Italia nousi esiin aurinkopaneelien käytöllä. Saksalainen käytäntö taas on biokaasutuotanto broileritiloilla.
Ruotsalaiset voittivat oman kategoriansa lintujen jalkapohjapisteytyksellä. Pisteytyksen avulla seurataan jalkojen kuntoa.
Mitä etelämmäs maissa mentiin, sitä enemmän tilojen haasteena on viilennys, Lehtilä sanoo.
Antibioottien käytön vähentäminen ja lintuinfluenssan kanssa pärjääminen olivat myös vahvoja teemoja.
Yksi hyvä käytäntö oli, että tiloilla on käytössä osastokohtaiset, värikoodatut työvälineet.
Hyvin maltillisen hintainen mutta toimiva toimiva bioturvallisuusratkaisu, Lehtilä kertoo.