Ulkomaista lihaa markkinoidaan erikoisilla väitteillä Keskon tukussa – asiantuntijat kyseenalaistavat eläinten mainioiksi väitetyt kasvuolot Etelä-Amerikassa
Lihakarjan hyvinvointi Etelä-Amerikan idyllisissä kasvuoloissa herättää epäilyksiä Luken tutkijoissa.Tilaajalle
Etelä-Amerikassa kasvatettava lihakarja elää loppukasvatuksensa tutkijan mukaan useimmiten ruokinta-aitauksissa, toisin kuin kuvassa näkyy. Kuva: Tuulikki ViiloKeskustelu lihakarjan hyvinvoinnista on noussut kierroksille. Kyse on kyseenalaisista markkinointiväittämistä, joita ei voida näyttää todeksi.
Ravintoloille ulkomaista lihaa myyvä K-ryhmään kuuluva ravintolatukku Kespro väittää sivustollaan tuotanto-olosuhteiden olevan Etelä-Amerikassa, Uudessa-Seelannissa ja Australiassa tuotannolle ihanteelliset. Lyhyiden kuljetusmatkojen takia eläinten stressitaso on alhainen, teksti kertoo.
Iso-Syötteellä toimiva ravintola Hilltop ilmoitti nyttemmin sivustoltaan poistetussa tekstissä näin: ”Naudan- ja porsaanliha, jota ostamme, on kasvanut optimaalisissa kasvuolosuhteissa lämpimissä maissa. Ilmasto, aurinko, vesi ja ruoho tekevät karjasta myös edullisempaa kasvattaa. Karjalle ei anneta hormoneja eikä antibiootteja.”
Kespro ja Hilltop eivät kerro todenneensa ulkomaisen lihan alkuperää tarkemmin.
Kuljetusmatka ei Monosen mukaan ole kokonaisuudessa kovin ratkaiseva tekijä.
Yli 30 vuotta eläinten hyvinvointitutkimusta tehnyt Jaakko Mononen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) pitää väitteitä nautakarjan lyhyistä kuljetusmatkoista ja vähäisestä stressistä sinänsä positiivisina.
”Tuolloin pitäisi tosin kertoa, mihin väitteet perustuvat. Mitä on mitattu, ja että olot eläimille ovat sen perusteella parempia kuin muualla”, Mononen sanoo.
Kuljetusmatkan pituus on Monosen mukaan osa eläimen hyvinvointia ja tätä elinkaariajattelua on Lukessa selvitetty.
”Lyhyt kuljetus on vähemmän stressaava kuin pitkä kuljetus, jos kuljetukset eivät poikkea muuten toisistaan.”
Kuljetusmatka ei Monosen mukaan ole kokonaisuudessa kovin ratkaiseva tekijä.
”Tässä on yksi tekijä on nostettu esiin. Äärilämpötilat ovat haastavia eläimelle, tässä kohdin olisi hyvä olla tarkka tieto juuri Etelä-Amerikan olosuhteista.”
Eläimen koko eläimen elinkaaresta varsinainen kasvatusaika muodostaa suurimman ajanjakson.
Eläinten hyvinvointiarviointiin on olemassa monta mittaria, kuten nälkä, jano, lämpö, makuumukavuus, liikkumisvapaus, sairaudet ja kivuliaat toimenpiteet.
”Sokerina pohjalla on vielä se, miten eläin pystyy sosiaalistumaan keskenään ja ihmisten kanssa, toteuttamaan luontaista käyttäytymistään ja kokemaan positiivisia asioita.”
Mononen viittaa 12 kriteeriin, jotka löytyvät Eläinten hyvinvointikeskuksen sivuilta (elaintieto.fi).
”Nyt on esitetty vain kaksi kriteeriä 12:sta, mikä kuulostaa aika falskilta. Jos verrataan näin, kokonaisvertailu hankalaa. Jokin kohta voi olla paremminkin Etelä-Amerikassa, mutta se pitäisi todentaa mitattuna.”
”Eläimet eivät käytännössä ole kokonaan nurmella ruokittuja, vaan loppukasvatus tapahtuu väkirehuvaltaisella ruokinnalla.” Maiju Pesonen
Nautakarjaan erikoistunut Luken tutkija Maiju Pesonen on tutustunut tuotanto-olosuhteisiin muun muassa Etelä-Amerikassa.
”Siellä lyhyet kuljetusmatkat voivat tietyissä olosuhteissa pitää paikkansa, mutta lähtökohtaisesti ne ovat pitkiä”, Pesonen sanoo.
Pesosen mukaan naudat loppukasvatetaan siellä yleisesti ruokintapihoissa (feedlot) Pohjois-Amerikan ja Australian tapaan, eikä niitä ajeta laitumelta teuraaksi.
”Eläimet eivät käytännössä ole kokonaan nurmella ruokittuja, vaan loppukasvatus tapahtuu väkirehuvaltaisella ruokinnalla”, Pesonen sanoo.
”Jos feedlot on sopimustuotantoa ja ostaa naudan loppukasvatukseen, teurastamo on lähellä. Etelä-Amerikassa teurastamot ovat usein keskitettyjä toisin kuin Pohjois-Amerikassa.”
Naudan kasvatukselle peruslämpötila on tutkijan mukaan parhain 10–15 asteessa.
”Meillä se on huomattavasti lähempänä sitä,kuin Etelä-Amerikassa. Siellä jopa 40 astetta ei ole harvinaista, kun aurinko porottaa tuuletta. Säänsuojana on yleensä vain katto.”
”Meillä on kasvatuksessa käytössä neljä seinää, jossa kasvatusolosuhde on huomattavasti kontrolloidumpi. Näihin asioihin peilaten ei välttämättä olla oikeilla jäljillä.”
Missään muualla ei käytetä niin vähän antibiootteja ja niin paljon omaeläinlääkäreitä kuin Suomessa.
Suurin osa ulkomailta tulevasta naudanlihasta tulee Pesosen mukaan emolehmätuotannosta, ja markkinoinnissa käytetään hyväksi sitä, että eläin on vasikkana laiduntanut nurmella emon kanssa 7–8 kuukautta.
”Siinä on puolitotuus, että ymmärtää, miten tämä poikkeaa Suomen tuotannosta. Nurmea käytetään myyntiargumenttina, vaikka loppukasvatus suoritetaan aivan erilaisella dieetillä.”
Tasalaatuisuus on ulkomaalaisen lihan kohdalla Pesosen mukaan totta, ja ravintolat haluavat tietynlaista pihvilihaa.
”Vientimarkkinaruhot valitaan usein ulkomailla meitä tarkemmin.”
Eläinten hyvinvoinnin, ruokinnan ja lääkinnän kannalta Pesonen muistuttaa, että missään muualla ei käytetä niin vähän antibiootteja ja niin paljon omaeläinlääkäreitä kuin Suomessa.
”Nurmea hyödynnetään meillä eniten koko naudanlihantuotantoketjun osalta, mikä on naudalle optimaalisin ravinto. Sitä saadaan talvisinkin ruokintapöydälle hyvälaatuisena korjattuna säilörehuna, mistä nostan hattua tuottajillemme.”
Noin 89 prosenttia ulkomaisesta naudanlihasta kasvatetaan hormoni-implanttien avulla. Härkiä kasvatetaan keinotekoisesti korvaavalla hormonilla, kun kivekset on poistettu.
”Se ei ole eläinten hyvinvoinnin kannalta hyvä. Eläimille ilmenee lihas- ja jalkaongelmia kasvatuksen loppuvaiheessa.”
Pesonen muistuttaa, että kuluttaja on valinnoillaan kingi ja ratkaisee, mitä tuotteita kannattaa tehdä.
Keskon viestintä kommentoi asiaa näin: Kyseinen artikkeli on kaupallinen yhteistyö tavarantoimittajakumppanimme Norvida oy:n kanssa, eli artikkeli on mainos. Norvida ei vastannut kysymyksiimme lehden mennessä painoon.
- Osaston luetuimmat
