Sikatilat kirivät yhä vastuullisemmiksi, mutta maksaako työ itsensä takaisin?

Ison sikatilan vetäjällä pitää olla rautainen talousosaaminen, jotta jopa miljoonien eurojen investointien kannattavuus pystytään laskemaan.

Pitää olla työnjohtotaitoja, sillä ilman palkattua työvoimaa ei enää selvitä. Ja riskinhallintakykyä, jotta päätä ei vauhdissa kylmää. Eläinosaamisesta puhumattakaan.

Kun tällainen moniosaaja ryhtyy vielä kaiken päälle opiskelemaan 36-kohtaista vastuullisuusindeksiä, luulisi motivaation loppuvan kesken. Varsinkin, kun ei ole mitään varmuutta, että vastuullisuuden jatkuva parantaminen näkyy millään lailla porsaan tai sianlihan hinnassa.

Tällainen harjoitus on parhaillaan menossa 37:llä atrialaisella sikatilalla. Ne kuuluvat pilottiryhmään, jossa vastuullisuusindeksiä rakennetaan ja testataan.

”Teettäähän tämä paljon työtä, mutta täysillä ollaan mukana”, Vehmaalaisen Pirteä Porsas oy:n hallituksen puheenjohtaja Jyrki Heilä sanoo.

Pirteä Porsas on kolmen viljelijäpariskunnan yhdessä omistama yritys.

Sen 1 600 emakkoa tuottavat vuodessa lähes 50 000 vieroitusikäistä porsasta. Osa niistä siirtyy osakkaiden omiin lihasikaloihin, osa myydään välitykseen.

Yritys on kulkenut kehityksen eturintamassa, ja uuteen on aina tartuttu innolla. Moni näistä toimista nostaa nyt tilan pisteitä vastuullisuusindeksissä.

Indeksissä on kolme osiota: luontovaikutukset, taloudellinen ja sosiaalinen vastuu sekä eläinten hyvinvointi ja bioturvallisuus, Atrian vastuullisuuspäällikkö Teija Paavola kertoo.

Pirteän Porsaan sikalassa tehtiin iso hyvinvointimuutos, kun vuoden 2020 alusta siirryttiin vapaaporsitukseen.

Heilä kertoo, että moni piti silloin ajatusta kuolleena syntyneenä. Ratkaisu osoittautui kuitenkin oikeaksi, sillä paremmin voivat emakot tuottavat enemmän maitoa ja porsaiden vieroituspainot ovat kasvaneet selvästi.

”Kyllä se investointi jollain aikataululla maksaa itsensä takaisin.”

Seuraavaksi keskityttiin ravinteiden tarkempaan hyödyntämiseen, energiatehokkuuteen ja ilmastopäästöjen vähentämiseen.

Vuonna 2021 käyttöön otettu biokaasulaitos valmistaa emakkosikalan lannasta biokaasua. Siitä saadaan iso osa tuotantoyksikön tarvitsemasta sähköstä ja lämmöstä.

Kaikki laitoksen loppuvarastot ovat katettuja. Lisäinvestointi oli iso, mutta nyt prosessin ammoniakkipäästöt ovat hallinnassa.

Kun biokaasu on erotettu lannasta, jäljelle jäävä massa laskeutetaan altaissa. Nestejakeeseen jää pääosa typestä, kun taas fosfori painuu pääosin pohjaan kiinteän aineksen mukana.

Nestejakeen levitystä varten on rakennettu neljän kilometrin maanalainen putkisto, jonka pinnalleottoihin voi kytkeä letkulevittimen. Nesteralli maanteillä on siis loppunut lähes kokonaan.

Käytössä on myös separaattori, jolla fosforipitoisesta jakeesta saadaan kuivempaa. Näin se on helpompi kuljettaa pois Saaristomeren valuma-alueelta, jolla tuotantoyksikkö sijaitsee.

Yhtiön seuraava iso askel on siirtyminen soijattomaan rehustukseen.

Jyrki Heilä pitää vastuullisuustyötä kiinnostavana ja tärkeänä, mutta se teettää paljon lisätyötä. Kuva: Pasi Leino

Tällä hetkellä pilottiryhmän sikatilojen lukemat vastuullisuusindeksissä vaihtelevat 81:stä 131:een, Paavola kertoo. Pirteän Porsaan lukema on 113.

Mutta miksi selkeästi työlästä indeksiä oikein rakennetaan?

Paavola kertoo, että lainsäädäntö kiristyy koko ajan.

”Enää ei riitä, että kerromme yleisellä tasolla, miten asiat Suomessa tehdään. Nyt on pystyttävä kertomaan, miten ne tehdään meidän omassa Atrian ketjussa.”

Myös asiakkaat ja kuluttajat kaipaavat yhä enemmän tietoa tuotantotavoista ja tuotannon vaikutuksia. ”Vaikka moni ei siitä tällä hetkellä olekaan valmis maksamaan”, Paavola myöntää.

Kolmas syy ovat rahoittajat ja heidän vaatimuksensa. Tulevaisuudessa tila ei ehkä enää saa lainaa, jos ei pysty todistamaan vastuullisuuttaan.

Ja vienti, sekin on yksi mahdollisuus, jos suomalainen osaaminen ja laatu pystytään tuotteistamaan nykyistä paremmin.

Pirteän Porsaan emakoilla on tilaa hoitaa porsaitaan. Kuva: Pasi Leino

Heilä pitää vastuullisuustyötä mielekkäänä ja kiinnostavana. Mutta asialla on toinenkin puoli.

Yhteiskunta vaatii maataloudelta koko ajan enemmän, mutta vetää toisaalla mattoa alta, hän sanoo. Sairaaloissa, kouluissa ja muissa julkisissa laitoksissa valitaan herkästi se vähän edullisempi ulkomainen liha suomalaisen sijaan.

Ruokailija ei tiedä, millaisissa oloissa hänen syömänsä liha on kasvatettu – mahdollisesti sellaisissa, jotka Suomessa olisivat laittomia.

Näissä oloissa vastuullisuustyössäkin täytyy koko ajan mennä talous edellä. Sellaisiin ratkaisuihin ei ole varaa, jotka heikentävät kustannustehokkuutta ja kilpailukykyä.