

Ensi vuoden alusta alkaen alkuperäisrotusopimuksen piiriin kuuluvan suomenkarjan sukusiitosaste pitää olla alle 6,25 prosenttia.
Vaatimus herättää suomenkarjankasvattajien keskuudessa paljon keskustelua. Monen mielestä raja on liian tiukka: olisi riittänyt, että sukusiitosastetta aletaan soveltaa vasta vuonna 2025 syntyviin eläimiin. Pelkona on, että tukien ulkopuolelle putoavat naudat päätyvät teuraaksi.
”Tässä painaa toimeenpanon yksinkertaisuus eli jos lisäpoikkeus olisi tehty, niin se olisi taas tehnyt yhden monimutkaisuuden lisää Ruokaviraston järjestelmiin”, sanoo neuvotteleva virkamies Eero Pehkonen maa- ja metsätalousministeriöstä.
”Teimme syksyllä selvityksen, jossa haettiin kaikki eläintunnukset, joille on tänä vuonna haettu alkuperäistukea”, Pehkonen kertoo. Tietoja verrattiin Faban tietoihin sukusiitosasteesta.
Tarkoituksena oli Pehkosen mukaan selvittää, kuinka suuri joukko suomenkarjan eläimistä ei enää ensi vuonna täyttäisi tukiehtoa, jos samoille eläimille haettaisiin tukea vuonna 2025. Alkuperäisrotutukea haetaan vuosittain, hän muistuttaa.

Selvityksen mukaan tänä vuonna sopimuseläimiä oli 2 791, joista itäsuomenkarjaa oli 1 624, länsisuomenkarjaa 624 ja pohjoissuomenkarja 543 eläintä, Pehkonen kertoo. Näistä eläimistä 219 eli 8,8 prosenttia ylittää sukusiitosasterajan. Joukosta 179 nautaa on itäsuomenkarjaa, 34 pohjoissuomenkarjaa ja kuusi pohjoissuomenkarjaa.
Alkuperäisnautoja on Pehkosen mukaan 251 karjassa. Niistä 34 on sellaisia, että yksi nauta ylittää sukusiitosasterajan ja 19 sellaista karjaa, joissa on kaksi tai kolme nautaa ylittää raja-arvon.
”Näyttäisi siltä, että jos nämä tilat ja eläimet hakisivat tuen vuonna 2025, rajoitus kohdistuu melko tasaisesti eri tiloille. Kun näitä karjoja tarkasteltiin tarkemmin, niin siellä oli eläimiä, joiden sukusiitosaste oli hyvinkin korkea; lähes 40 prosenttia.”
”Korkeaa sukusiitosta tapahtuu erityisesti tiloilla, joilla käytetään astutussonneja tai asiaan ei vain muuten ole kiinnitetty huomiota. Yleinen suositus eläinjalostuksessa on, että serkusparituksia tulee välttää. Riski sairastua perinnöllisiin sairauksiin kasvaa, jos vanhemmat ovat lähisukulaisia”, Pehkonen jatkaa.
”Korkea sukusiitosaste vähentää rodun monimuotoisuutta.” Juha Kantanen
Tutkimusprofessori Juha Kantanen Luonnonvarakeskuksesta (Luke) esitti muun muassa viime kesäkuussa (MT 17.6.), että sukusiitosraja asetettaisiin koskemaan vain tulevia nautasukupolvia. Ulkopuolelle jäisivät eläimet, jotka nykyehdoilla ovat tukikelpoisia.
Kantanen on edelleen samaa mieltä. Hänestä on kuitenkin hyvä, että sukusiitokseen puututaan.
”Korkea sukusiitosaste vähentää rodun monimuotoisuutta.”
Myös karjanjalostusosuuskunta Faban hallitus ja suomenkarjan jalostusvaliokunta ovat esittäneet huolensa sukusiitosehdosta, kertoo Faban kehitysagronomi Terhi Vahlsten.
”Ehto koskee kaikkia eläimiä eikä vai nuorimpia eläimiä, joiden kohdalla ehto olisi voitu aiemmin huomioida.”
Vahlstenin mukaan sukusiitosaste on kuitenkin yksiselitteinen.
”Se lasketaan polveutumistiedoista, jotka eivät muutu ilman polveutumismäärityksiä. Ehto on yksinkertainen tulkita eikä siinä ole tulkinnan varaa.”
”Eettisesti kestävään kotieläinjalostukseen ei kuulu parittaa lähisukulaisia keskenään.” Terhi Vahlsten
Ympäristökorvauksiin kuuluvaa alkuperäisrotusopimusta uudistettiin vuoden 2023 alussa. Sukusiitosasteen tuleminen tukiehdoksi on siis ollut tiedossa.
Oliko kahden vuoden siirtymäaika riittävän pitkä?
”Eettisesti kestävään kotieläinjalostukseen ei kuulu parittaa lähisukulaisia keskenään, vaikka sukusiitosasteella ei olisi mitään vaikutusta tukeen. Jos näin on toimittu, siirtymäaikaa ei tarvittaisi lainkaan”, Vahlsten vastaa.
”Jos vasta vuonna 2023 on alettu huomioimaan sukusiitosaste parituksia mietittäessä, niin kyllä tuo siirtymäaika on liian lyhyt, koska alkuperäistukea voivat saada jälkeläisiä tuottaneet eläimet.”