
”Olen kartoittanut vientipotentiaalia Tanskaan ja huomannut maatalousmarkkinan olevan siellä murroksessa”, kertoo kasviproteiiniasiantuntija Juha-Pekka Aikola.
Sianlihantuotannostaan tunnetussa Tanskassa on juuri sianlihan hinta laskenut rajusti.
”Tämä kertoo lähinnä siitä, että sianlihasta on ylituotantoa. Ja koska sianlihasta on ylituotantoa, tullaan Tanskassa luultavasti näkemään hidasta siirtymää muihin proteiineihin, ehkä myös kasviproteiineihin.”
Muutos ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys, vaikka siitä puhutaan paljon.
”Se johtuu monesta asiasta, eritoten markkinan rakenteesta, joka on pääomitettu lihabisnestä ajatellen. Myllyt on pakko pitää pyörimässä vanhaan malliin mittavien investointien vuoksi.”
”Tällä hetkellä tuotteet menevät kotimaan markkinoille. Kulutus ja kysyntä ovat hitaassa kasvussa. Suunta on ollut pitkään sama.”
Aikola toteaa toisen syyn olevan maan sulkeutuneessa ja keskittyneessä vähittäiskauppamarkkinassa. Kuluttajamarkkinakin on jakautunut kahtia.
”Jos naiset saisivat päättää, muutos kohti kasviproteiineja olisi nopeampi. Se on kuitenkin varmaa, että lihahommat osataan Tanskassa ja vaikka kasviproteiini-investointeihin löisi siellä 50 miljoonaa kiinni, olisi yhä 30 vuotta jäljessä lihapuolta.”
Aikola on itse kasviproteiinintuottaja ja -jalostaja. Hänen brändinsä, Vihreä härkä, keskittyy nimenomaan härkäpapuun.
”Tällä hetkellä tuotteet menevät kotimaan markkinoille. Kulutus ja kysyntä ovat hitaassa kasvussa. Suunta on ollut pitkään sama.”
Varsinaisen potentiaalin kasviproteiinien kuluttamiselle Aikola näkee kehittyvissä maissa.
”Se, onko jokin markkina kypsä siirtymälle, on lopulta poliittinen ja uskonnollinen kysymys, jossa tarvitaan kulttuurista osaamista. Isossa kuvassa jengi on kuitenkin motivoitunutta syömään terveellisemmin.”
Viljatilojen kustannuskriisissä myös suomalaisia maatiloja on kehotettu tuottamaan enemmän valkuaiskasveja.
”Kokemukseni mukaan tilan peltoalasta kannattaa laittaa kerrallaan härkäpavulle vain 5-10 prosenttia. Näin tasataan riskiä, sillä härkäpapu on herkkä olosuhteille, erityisesti pitkille poutajaksoille.”
Olennaista on varmistaa härkäpavun vedensaanti.
”Satopotentiaalia on jopa 7 tonnia hehtaarilta, jos vettä riittää.”
Aikola vinkkaa härkäpavun olevan myös hyvä typensitoja.
”Mikäli kasvustoa ei kannata puita, on se kuitenkin kerännyt maahan mittavan typpivaraston. Tällöin kasvuston yli voi ajaa jyrällä ja kylvää perään syysviljan. Syysvilja lähtee kasvamaan kuin telkkä pöntöstä, kun typet ovat pellossa valmiina.”