

Hapan kallioperä, jonka päällä on hapanta maata — jonka päällä kulkee kylmyyden happamoittamia ihmisiä.
Suomalaisia viljelyolosuhteita pääsee harvemmin kehumaan ihanteellisiksi.
Maailmassa on kuitenkin alkanut hiljainen taistelu, jossa Suomi voi olla useita muita maita vahvemmilla: taistelu vedestä.
Jo 40 prosenttia maailman ruuasta tuotetaan keinokastelun avulla.
Vuosina 2000—2015 keinokastelu on yleistynyt 11 prosenttia. Kasvuun liittyy kuitenkin isoja haasteita.
Kasvusta yli puolet on tapahtunut jo valmiiksi ylikulutettujen vesivarojen avulla, kertoo maaliskuussa julkaistu usean eri yliopiston yhteistyötutkimus.
Vielä hämmentävämpi tieto löytyy viime vuonna julkaistusta tutkimuksesta, jonka mukaan pohjavesivarannot ovat huvenneet ihmisen vaikutuksesta niin paljon, että maapallon akselin liike on muuttunut.
20 vuoden aikana vaikutus akselin liikkeeseen on ollut noin 80 senttimetriä.
Yksi veden hupenemisen takia vaikeuksiin joutunut Saudi-Arabia. Arabian niemimaan pohjavesivarat kuuluvat maailman ylikulutetuimpiin.
Kun keinokastelu alueella alkoi, pohjavettä oli huimaavat 500 kuutiokilometriä, kertoo National Geographic.
Keinokastelun suosion nousu alkoi Saudi-Arabiassa 1970-luvulla, jolloin Yhdysvallat asetti Neuvostoliitolle viljan vientiä koskevia pakotteita.
Saudi-Arabia tarttui tilaisuuteen ja ryhtyi vehnänviejäksi. Maa nousi 1980-luvulla maailman suurimpien vehnäntuottajien joukkoon.
Vesivarannot on kuitenkin pumpattu vähiin vain yhden sukupolven aikana.
Arviolta neljä viidesosaa tästä ”fossiilisesta” vedestä on käytetty, arvioitiin jo vuonna 2004.
Maassa havahduttiin lopulta vääjäämättömään: Jos pohjaveden kulutusta ei vähennetä, se loppuu.
Vuonna 2018 Saudi-Arabia kielsi rehun keinokastelun. Myös vehnänviljelyä on rajoitettu, joskin viime vuosina tuotantomäärät ovat jälleen nousseet.
Muutos näkyy ilmakuvissa. Kastelupuomien muodostamista ympyröistä osa on muuttunut ruskeiksi.
1990-luvun huippuvuosina maa tuotti vehnää jopa yli 4 miljoonaa tonnia.
Alimmillaan tuotanto kävi vuonna 2018 enää 13 tuhannessa tonnissa. Nyt tuotantomäärät ovat jälleen nousseet.
Maa on myös investoinut huomattavia määriä suolanpoistojärjestelmiin, joiden avulla merivettä voidaan käyttää kastelussa.
Vesipulasta huolimatta Saudi-Arabiasta löytyy yhä vettä runsaasti tarvitsevaa maataloutta.
Maailman sadasta suurimmasta maitotilasta neljä sijaitsee Saudi-Arabiassa (2021), kertoo DairyHerd.
Janoinen öljyvaltio onkin suunnannut katseensa ulkomaille.
Saudiarabialaiset yhtiöt ostavat ja vuokraavat maa-alueita muun muassa Argentiinasta, Brasiliasta, Ukrainasta ja Yhdysvalloista.
Pohjois-Amerikassa yli puolet maataloustuotannosta on keinokastelun piirissä.
Arizonassa tilanne saudiyhtiön kanssa kriisiytyi viime vuonna. Aluetta on riivannut kuivuus useiden vuosien ajan ja samaan aikaan osavaltion asukasluku on kasvanut.
Kallisarvoista pohjavettä pumppasi rajoituksetta saudiomisteinen yhtiö Fondomonte. Sen on arvioitu käyttäneen Arizonassa enemmän vettä kuin arizonalaisten kotitalouksien, kertoo CNN.
Keinokastelun avulla alueella tuotettiin tonneittain sinimailasta, jota hyödynnetään Saudi-Arabiassa lypsykarjan rehuna.
Arizonan sinimailasta syövät myös saudiarabialaisen Almarain maitotilan 105 000 lypsylehmää. Vuosittain tila tuottaa 1 460 miljoonaa litraa maitoa.
Yhteensä Almarain tarpeita varten on vuokrattu Arizonasta yli 4 000 hehtaaria peltoa.
Löyhän sääntelyn vuoksi yhtiön ei tarvinnut raportoida vedenkulutustaan.
Tänä vuonna paikallisten mitta täyttyi. Fondomonten vuokrasopimuksia Arizonan Butler Valleyn pohjavesialueella ei enää jatkettu.
Tänään alkaa uusi luku Arizonan vesivarojen tulevaisuudessa, tiedotti maaliskuussa Arizonan kuvernööri Katie Hobbs.

Intiassa tilannetta voi jo luonnehtia hyvin riskialttiiksi.
Pohjois-Intia on menettänyt pohjavedestään vuosina 2002—2021 noin 450 kuutiokilometriä.
Alueen maatalous on hyvin riippuvainen keinokastelusta.
Lisäksi lämpimämmät talvet ovat nostaneet kasteluveden tarvetta ja heikentäneet vesivarantojen palautumista.
”Vesivarantojen odotetaan heikentyvän edelleen. Vaikka ilmastonmuutos lisää sadantaa, suurin osa vedestä tulee liian suurella intensiteetillä täyttääkseen pohjavesivarantoja”, sanoo Economic Times Indian haastattelussa tutkija Vimal Mishra Intian teknologisesta instituutista Gandhinagarista.
Pohjavesivarannot tarvitsevat täyttyäkseen tasaisempaa, useita päiviä kestävää sadetta, Mishra kertoo.
Pohjavesivarantojen hupeneminen kuulostaa pohjoisessa kaukaiselta. Suomessa pohjavettä muodostuu noin kymmenkertaisesti käyttöön nähden.
Täällä muiden kuin avomaavihannesten keinokastelu on toistaiseksi marginaalista, mutta yhä useampi tila punnitsee kastelun tuomia etuja ja kuluja.
Laajat pohjavesivarannot mahdollistavat kastelun laajentamisen, jos ruuasta vain maksetaan tuottajalle riittävästi — ja vesivarannot pysyvät omissa käsissä.