22-vuotias Eemil Uusitalo on Laitilassa sijaitsevan kotitilansa 14. isäntä. Kuva: Juha SinisaloLaitila22-vuotiaan viljelijän unelmilla on juuret ja siivet – ”Kaikki on mahdollista, jopa kotimainen kahvi”
Ehkä jonain päivänä suomalainen kahvikansa saa kuppeihinsa Laitilassa viljeltyä kahvia. Näin tapahtuu, mikäli 22-vuotias Eemil Uusitalo toteuttaa villeimmät ajatuksensa.TilaajalleIsä ja poika katsovat toisiinsa, lusikat kilisevät verkkaan kupeissa.
”Sano vaan ihan suoraan”, 22-vuotias Eemil Uusitalo toteaa isälleen Pekalle.
Kahvipöydän ääressä pohditaan vastausta kysymykseen, kumpi sanoo viimeisen sanan tilanpitoa koskevissa asioissa ja miltä isästä tuntuu kuunnella poikansa suunnitelmia tilan tulevaisuuden varalle.
Lopputulos on, että viimeisen sanan saa jompi kumpi tilanteesta riippuen.
”Erimielisyyksiäkin on mutta emme me riitele”, Pekka Uusitalo toteaa tyynesti. Poika nyökkää vieressä.
Uusitaloilla on Laitilassa kasvinviljelytila, jota poika pitää yhtymänä yhdessä vanhempiensa kanssa. Yhtymä perustettiin viime vuoden huhtikuussa ja Eemil omistaa siitä enemmistön.
Koko tilaa siirtyy nuorukaiselle sitten, kun hän saa opinnot Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa valmiiksi noin parin vuoden kuluttua.
Pekka Uusitalo (vas.) ja Eemil Uusitalo myöntävät välillä olevansa eri mieltä maatilan hoitamiseen liittyvistä asioista. Kuva: Juha SinisaloSukutila on Eemil Uusitalolle silmin nähden rakas; hän on tilan 14. isäntä. Perinteet eivät kuitenkaan ole kahle vaan perusta, jolle rakennetaan uutta.
”Isän opit ja elämänkokemus ovat kultaa kalliimpia mutta minä haluan tehdä omalla tyylilläni.”
”Isä on tottunut tekemään tavalla, jonka on oppinut omalta isältään. Minä halua soveltaa isäni oppeja mutta myös kaikkea sitä tietoa, mitä yliopistosta olen saanut ja saan.”
Poika kertoo ottavansa isäänsä herkemmin riskejä liiketoiminnassa seurauksia liiemmin miettimättä.
”Minulla on koko viljelijäura edessä aikaa korjata tekemiäni virheitä.”
”Olen kiitollinen siitä, että Eemil on kiinnostunut maataloudesta ja halusi ottaa tilan hoitaakseen.”
Pekka Uusitalo on tyytyväinen, että kotitilalle löytyi jatkaja eikä syrjään siirtyminen ole vaikeaa.
”Olen kiitollinen siitä, että Eemil on kiinnostunut maataloudesta ja halusi ottaa tilan hoitaakseen. Olen nähnyt myös sen tuskan, että edessä olisi sukupolvenvaihdos, mutta tilalle ei ole jatkajaa.”
Opinnot ovat toistaiseksi pojan elämässä etusijalla, joten tilan arjen pyörittäminen on erityisesti yliopiston lukuvuoden aikana pitkälti isän vastuulla.
”Tämä on vähän kuin kahden ihmisen sunnuntailounas. Toinen suunnittelee, käy kaupassa, valmistaa aterian ja lopulta laittaa astiatkin tiskikoneeseen. Se toinen tulee valmiiseen pöytään syömään. Sitä kohti mennään, että jonain päivänä isän osuus sunnuntailounaasta on vain ruokailu”, Pekka Uusitalo kuvailee osuvasti.
”Isän opit ja elämänkokemus ovat kultaa kalliimpia mutta minä haluan tehdä omalla tyylilläni.”
Tilalla on peltoa 80 hehtaaria, josta 4 hehtaaria on kesannolla. Viljelykierrossa on vehnää ja ohraa sekä pitkästä aikaa myös sokerijuurikasta ja rypsiä.
Viljoista on tuotantosopimus tehty Hankkijan kanssa, samoin rypsistä. Sokerijuurikas päätyy Sucrokselle.
Sokerijuurikas on taloudellisesti tuottoisa kasvi ja rypsikin nostaa päätään, nuori viljelijä perustelee. Molemmat ovat viljoille hyviä esikasveja.
Eemil Uusitalon tavoitteena on päästä viljoista kokonaan eroon. Hän haluaa tulevaisuudessa viljellä vain sellaisia kasveja, joille on kysyntää ja joista tuottajallekin jää euroja käteen. Kokeilemisen arvoisia voisivat olla esimerkiksi härkäpapu ja herne.
Riippumatta siitä, mitä pelloilla tulevaisuudessa kasvaa, korjausinvestointeja on Pekka Uusitalon mukaan tehtävä.
”On oltava selkeä suunnitelma ja rohkeutta.” Jälkimmäistä pojalta ei puutu.
Takataskussa on hurjiakin ajatuksia, joita Uusitalo on pyöritellyt opiskelutoverinsa kanssa: kahvin kasvatus kasvihuoneissa.
”Suomalaiset ovat kahvikansaa, niin miksi ei kotimaista kahvia. Kaikki on mahdollista.”
Eemil Uusitalo pelkää olevansa liian kiltti mutta rohkeutta toteuttaa omia unelmiaan ei nuorukaiselta puutu. Kuva: Juha SinisaloEikö nuorta miestä pelota mikään?
”Se pelottaa, että olen liian kiltti. Pystynkö pitämään pintani, jos joku on ideaani tai intuitioni vastaan? Toisaalta pitää vain ajatella, että ei välitä siitä, mitä muut sanovat.”
Uusitalo uskoo vahvasti valitsemaansa alaan.
”Valtion ja kaikkien suomalaisten pitäisi nähdä, mitä tapahtuu, jos vain tosi isot maatilat jäävät jäljelle. Sellainen kehitys heikentäisi omavaraisuutta ja ruokaturvaa. Myös paikallista ja pientä tuotantoa tarvitaan omavaraisessa Suomessa.”
Välillä ottaa koville edustaa alaa, joka on lähes jatkuvan yleisen arvostelun kohteena. Maataloutta pidetään ympäristönpilaajana, kotieläintuotantoa kritisoidaan kovin sanoin.
”Mutta olemme me [maatalousyrittäjät] tosi kova porukka. Kaikesta huolimatta me jaksamme mennä joka kevät pellolle ja tuottaa ruokaa suomalaisille.”
”Haluan soveltaa isäni oppeja mutta myös kaikkea sitä tietoa, mitä yliopistosta olen saanut ja saan”, tuleva agronomi Eemil Uusitalo pohtii. Kuva: Juha SinisaloArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
