”Meillä on uusi käytäntö, että teurasauto ei tule pihaan asti”, kertoo Hannele Moisander varotoimista eläintautien suhteen. Kuva: Hannele Moisander
Teurasautoa ei enää päästetä tämän karjatilan pihaan – Juha Moisander kritisoi eläintautiohjeita kovin sanoin
Käynnissä on poikimakausi, jolloin ollaan erityisen tarkkana tilan ulkopuolisen liikenteen suhteen.Tilaajalle
Koko pihaton huomio kiinnittyy uuteen tulokkaaseen, joka on yksi yli 70 tänä keväänä tilalle syntyvästä vasikasta. Kuva: Hannele MoisanderKäynnissä oleva poikimakausi pitää hereford-karjaa jalostavat Hannele ja Juha Moisanderin kiireisinä. Heidän tilalleen Orimattilaan odotetaan reilua 70 vasikkaa kuluvalle keväälle. Niistä vasta 14 on syntynyt, mutta luvassa oleva matalapaine saattaa aiheuttaa poikimisruuhkaa.
”Matalapaine on naudalle luonnostaan otollinen olosuhde poikia, kun ilman kosteuden vuoksi hajut eivät leviä niin voimakkaasti”, kertoo Juha Moisander.
Moisanderit kasvattavat kaikki eläimet loppuun asti itse, jolloin tilalla on lehmiä, vasikoita, hiehoja ja sonneja. Tällä hetkellä karjan koko on 166 eläintä. Tilan jalostuseläimet myydään suoraan toisille karjatiloille.
”Eläintautien kanssa olemme erityisen tarkkana poikima-aikaan. Haluamme olla omissa oloissamme, jotta välttyisimme vasikkaripulilta.”
”Näyttää siltä, että ETT muuttaa sääntöjään sen mukaan, mitä tarpeita suurilla lihataloilla on.”
Lisääntyvässä eläintautipaineessa täytyy kiinnittää yhä enemmän huomiota kaikkeen liikenteeseen.
”Kun seuraavaksi investoimme, niin meidän pitää miettiä ratkaisu siihen, millaiset tilat saisimme järjestettyä tilalta lähteville eläimille lastausta varten erilleen tuotantorakennuksista”, Juha Moisander pohtii.
Jo nyt lähtevät eläimet kuljetetaan karjakärryllä kauemmas tuotantotiloista lastattaviksi varsinaiseen kuljetukseen.
”Tärkeintä tautien ehkäisemiseksi on, ettei ulkopuolinen auto nouda lähtevää eläintä navetan nurkalta. En voi ottaa riskiä, että kulkuneuvon mukana meille tulee esimerkiksi nyt jylläävä pälvisilsa tai muu eläintauti. Kuulin, että joillekin tiloille on tehty merikonteista lastauspaikkoja.”
Eläinten terveys ETT ry:n toiminta herättää karjatilallisessa ihmetystä nykyisessä tautipaineessa.
”Siitä on tehty teurastamoiden ja teollisuuden käsikassara. Melkein pelkään jo, mikä on seuraava päätös, minkä ETT tekee teollisuuden johdattelemana.”
Moisander kummastelee sekä ETT:n lausuntoja lihatalojen sonnihuutokaupoista (MT 25.2.) sekä viime kesäistä vastustusta sinikielitaudin rokottamista kohtaan.
”Näyttää siltä, että ETT muuttaa sääntöjään sen mukaan, mitä tarpeita suurilla lihataloilla on. Luulin, että heidän tehtävänsä olisi turvata Suomen eläintautivapautta.”
Hän toteaa, ettei liene sattumaa, että pälvisilsan osalta ohjeistuksia loivennettiin tammikuussa, kun yhdistyksen hallituksessa edustettuina olevien kummankin HK Foodsin ja Atrian siitossonnikasvattamoissa todettiin pälvisilsaa.
”Aika röyhkeää, että emotilalla menee sääntöjen mukaan kolme vuotta saneeraukseen, mutta samaan aikaa poikakodissa riittää suurin piirtein pesu reppuruiskulla”
”Pidän kehitystä vaarallisena. Mikä on ETT:n tulevaisuus? Pidetäänkö se vain teollisuuden käsissä vai otetaanko mukaan myös tuottajien ja eläinlääkärien edustajat, muidenkin kuin teollisuuden edustamien eläinlääkärien? Loppupeleissä kaikki ETT:n tekemät muutokset heijastuvat kuitenkin eläintiloille joko positiivisina tai negatiivisina.”
Moisander toteaa yhdistyksen kannan muuttuneen jo useita kertoja lihatalojen intressien mukaan.
”ETT muutti linjaansa silloinkin, kun alettiin puhua eläinten myymisestä ulkomaille. Se ei tainnut olla lihatalojen edun mukaista. Kaksi ja puoli vuotta sitten ETT esti kansallisen nautojen terveydenhuoltojärjestelmä Nasevan tietojen hyödyntämisen eläintenhyvinvointimerkki Elvin suhteen, koska se oli yksityinen merkki”, Moisander luettelee ja ihmettelee, eikö Nasevasta saa teurastamoiden ja teollisuuden lisäksi hyötyä kukaan muu.
”Tämä soppa sen kun sakenee, kun katsoo nasevan ohjeet siitä, miten emotilan ja teurastamon poikakodin saneeraukset poikkeavat toisistaan. Emotila pitää olla kolme vuotta saneerauksessa, mutta kasvattamon kohdalla riittää tyhjennys ja pesu”, kertoo ohjeisiin perehtynyt Hannele Moisander.
Teurastamo myös voi itse päättää itse erityistilanteen, emotila ei.
”Aika röyhkeää, että emotilalla menee sääntöjen mukaan kolme vuotta saneeraukseen, mutta samaan aikaa poikakodissa riittää suurin piirtein pesu reppuruiskulla”, Juha Moisander pohtii.
Kunnon kuivitus ehkäisee muun muassa napatulehduksia. Kuva: Hannele MoisanderHänen mielestään myös ketjuohjattavuuden lisääntyminen niin, että teollisuus myy karjatiloille tarvikkeita, rehuja sekä tarjoaa rahoitusta ja neuvontaa, on huolestuttavaa.
”Jollekin muulle on varmaan ok, että he pääsevät päättämään kenelle ja koska myydään mitäkin ja vielä kaiken lisäksi, mitä eläinaineista käytetään.”
Moisanderin mielestä osuusteurastamon tärkein tehtävä on maksaa tuottajalle mahdollisimman hyvää hintaa lihasta.
”Jossain on vikaa, kun hintatasomme on Euroopan halvin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
