Energiassa omavaraisuus kasvaa, kun fossiilisista siirrytään kotimaassa tuotettuun aurinko-, tuulivoimaan ja biokaasuun. Kuva: Petteri Kivimäki
Peltoviljely porskuttaisi vuoden ja kotieläintilatkin kuukausikaupalla, vaikka Itämeri menisi kiinni – näin ulkomaiset typpilannoitteet ja valkuaisrehut saisi korvattua kotimaisilla
Valkuaisrehun, energian ja typpilannoitteiden omavaraisuutta on Csaba Jansikin mukaan mahdollista nostaa, mutta siihen menee aikaa.Tilaajalle
Normaalioloissa Suomi on täysin tai lähes omavarainen viljojen, lihan ja maidon tuotannossa. Kuva: Markku VuorikariIso osa maatalouden tuotantopanoksista tulee ulkomailta. Mitä tapahtuisi, jos Itämeri menisi kiinni?
Kovin pian ei mitään, arvioi erikoistutkija Csaba Jansik Luonnonvarakeskuksesta.
Peltoviljely porskuttaisi Jansikin arvion mukaan vuoden ja kotieläintilatkin kuukausikaupalla, vaikka Suomeen ei saataisi kuljetuksia perille.
”Todennäköisesti peltokasvituotannossa menee se vuosi, että tulee vielä ihan tavallinen sato. Eli se ei tunnu missään.”
Jos kaikkia tarvittavia tuotantopanoksia ei saataisi, tuotannon taso ottaisi Jansikin mukaan takapakkia ensimmäisen kerran syklin vaihtuessa. Esimerkiksi broilerinlihan tuotantosykli on kahdeksan viikkoa.
”En usko, että parin kuukauden sisällä hirmu suuria muutoksia nähtäisiin tuotannossa kotieläinpuolellakaan.”
Tuotantopanosten tuonnin keskeytyminen vaikuttaisi maataloustuotannon määrää ja laatuun vaihtelevasti, kertoo Luken tutkimus ”Maatalouden tuotantopanosten saatavuuden riskit” vuodelta 2021.
Normaalioloissa Suomi on täysin tai lähes omavarainen viljojen, lihan ja maidon tuotannossa. Puutarhatuotteissa tilanne on vaihteleva. Öljy- ja valkuaiskasvien tuotanto on reilusti alijäämäinen.
Typpilannoitteissa Suomi on täysin riippuvainen tuonnista. ”Jos typpi puuttuu, se vähentää satoa useita kymmeniä prosentteja.”
Maatalouskemikaalien, väkilannoitteiden ja rikkakasvien torjunta-aineiden puute saattaa tutkimuksen mukaan vähentää satoa 10–40 prosenttia.
Torjunta-aineiden puutteessa tiettyjen erikoiskasvien sato saatettaisiin menettää lähes kokonaan. ”Tuholaisen iskiessä se voi viedä koko sadon. Tällaisia ovat rypsi, rapsi, viljellyt marjat ja juurekset”, kertoo Jansik.
Suomessa yritysten ja maatilojen kasvinsuojeluaineiden varastot ovat yhteen laskettuna korkeintaan 40 prosenttia maatalouden vuoden tarpeista. Tilanne vaihtelee vuosittain ja yrityksittäin, Luken tutkimus kertoo.
Useimmat tuotteet säilyvät käyttökelpoisina useita vuosia. Varastointi ei siis aiheuta riskejä.
Maatilojen loppuvarastotaso vaihtelee arviolta 10–50 prosentin välillä koko vuodelle ostetusta määrästä.
Rikkakasvien torjunta-aineiden käyttö on melko vakaata. Sen sijaan kasvunsääteiden ja tautiaineiden varastoissa on suurempaa vaihtelua kesän olosuhteiden mukaan.
Sähköä käytetään paljon erityisesti kotieläintiloilla.
Tuotantopanoksista ongelmallisin on kuitenkin energia.
Fossiiliset polttoaineet kuten öljy, kivihiili ja maakaasu ovat kaikki tuontienergiaa. Sähkö on pääosin kotimaista.
Erityisen riippuvaisia alkutuotannossa ollaan kevytpolttoöljystä, jota käytetään traktoreissa, muissa työkoneissa, viljakuivureissa ja varavoimageneraattoreissa. Polttoöljy tulee tuontitavarana tai kotimaisista jalostamoista.
Sähköä käytetään paljon erityisesti kotieläintiloilla: muun muassa ilmanvaihtoon, lämmitykseen, viilennykseen ja lypsy- sekä ruokintarobotteihin, tutkimus kertoo.
Sähköä käytetään myös kasvihuoneissa valaistukseen ja lämmitykseen. Osa viljakuivureista toimii sähköllä.
Miten ulkomaisista tuotantopanoksista pääsisi eroon?
Valkuaisrehun, energian ja typpilannoitteiden omavaraisuutta on Jansikin mukaan mahdollista nostaa, mutta siihen menee aikaa.
Valkuaisrehusta suurin osa tuodaan Suomeen. Omavaraisuusaste nousi 27 prosenttiin vuonna 2023 kotimaisen palkokasvituotannon ansiosta.
”Hernetuotanto on oikeastaan räjähtänyt parin, kolmen vuoden sisällä. Sillä on pystytty korvaamaan osittain soijarouhetta, osittain tuontirapsirouhetta.”
Öljykasvien ja palkokasvien tuotantoa kasvattamalla Suomessa olisi mahdollista päästä 75 prosentin omavaraisuuteen valkuaisrehussa – Luken selvityksen mukaan vuonna 2040.
Energiassa omavaraisuus kasvaa, kun fossiilisista siirrytään kotimaassa tuotettuun aurinko-, tuulivoimaan ja biokaasuun.
Typpilannoitteiden omavaraisuusaste on Suomessa 0. Se saadaan ylös tuottamalla typpilannoitteita vedystä.
”Tällä hetkellä on ongelmana se, että se on niin kallista, että maakaasusta ja ammoniakista tuotettuun lannoitteeseen nähden ei voida vielä päästä kustannuskilpailukykyiseksi.”
”Jos pääsemme hyödyntämään vetyä, typpilannoitteiden omavaraisuus kasvaa ehdottomasti.”
Vedyn tuotanto nousee Jansikin mukaan kannattavammaksi 10–15 kuluttua, kun uusiutuvan energian osuus kasvaa.
”Silloin, kun tuulee kovasti, halvalla sähköllä voidaan tuottaa suuria määriä vetyä veden elektrolyysin kautta. Vetyhän on mainio tuote: se varastoi energiaa, mutta sopii myös lannoitteen raaka-aineeksi.”
”Jos pääsemme hyödyntämään vetyä, typpilannoitteiden omavaraisuus kasvaa ehdottomasti.”
- Osaston luetuimmat
