Ennallistamisasetus on maataloudelle kova pähkinä purtavaksi – raha tavoitteiden toteuttamiseen tiukassa

Euroopan unionin ympäristöministereiden neuvosto hyväksyi maanantaina pitkään väännetyn ennallistamisasetuksen. Asetus on käsittelyn kuluessa lieventynyt, mutta tavoitteet ovat silti maatalouden kannalta kovat, MTK:n ilmasto- ja ympäristöasiantuntija Jukka Rantala sanoo.

”Meillä on nyt hyvin tekninen paperi, joka velvoittaa tiettyihin asioihin. Nyt tarvitaan pitkät keskustelut siitä, mikä on kansallinen toteutus ja miten toimet rahoitetaan.”

Asetuksen maataloutta koskevat vaatimukset jakautuvat kahteen ryhmään, turvemaiden ennallistamiseen ja maatalousluonnon monimuotoisuuden kasvattamiseen.

Eniten on puhuttanut turvemaiden ennallistaminen. Asetuksen mukaan maatalouskäytössä olevasta kuivatetusta turvemaasta on vuoteen 2030 mennessä ennallistettava 30 prosenttia. Näistä aloista vähintään neljännes pitää vettää uudelleen eli palauttaa takaisin suoksi.

Vuoteen 2040 mennessä turvemaista pitää olla ennallistettuna 40 prosenttia, josta kolmannes pitää vettää.

Vuoteen 2050 mennessä ennallistettuna pitää olla 50 prosenttia turvemaista. Kolmanneksen alasta pitää olla vetettynä.

Osan vaatimuksesta saa kattaa muulla kuin peltomaalla, esimerkiksi turvetuotantoalueilla.

Asetukseen lisättiin myös kohta, jonka mukaan jäsenvaltio voi vähentää uudelleenvettämisen laajuutta tietyissä tapauksissa.

Maatalousluonnon monimuotoisuutta asetus pyrkii lisäämään niittyperhosten sekä arvokkaiden maisema-alueiden määrän lisäämisellä. Lisäksi kriteereihin kuuluu kivennäismaiden hiilivarastojen kasvattaminen.

Rantala toteaa, että MTK pitää ennallistamisasetuksen tavoitteita tärkeinä. Monia niistä käsitellään järjestön omissa monimuotoisuus- ja ilmastotiekartoissa.

Asetuksen tiukat tavoitteet herättävät kuitenkin huolta.

Lainsäädäntöprosessin aikana on vakuuteltu, että jäsenmaat voivat itse määritellä, miten ennallistamista ja muita toimia käytännössä toteutetaan. MTK on korostanut, että Suomessa on hyödynnettävä täysimääräisesti asetuksen tarjoama liikkumavara ja joustot.

”Vaikka kansallista liikkumavaraa on korostettu, kyse on kuitenkin asetuksesta, joka on suoraan jäsenmaita velvoittava. Direktiivissä olisi kansalliselle joustolle enemmän tilaa”, Rantala toteaa.

Hänen mukaansa on siis selvää, ettei vapaaehtoisuus ajan mittaan riitä vaan viljelijöille tulee asetukseen liittyviä velvoitteita.

MTK lähtee siitä, että vaadittavat toimenpiteet pitää korvata viljelijöille. ”Ilman muuta pitää korvata. Tämä on omistusoikeuskysymys.”

Mutta mistä rahat otetaan?

”Yhteisen maatalouspolitiikan eli capin rahoitus on jo nyt niukka ja siitä kuluu nytkin osa ilmasto- ja vesiensuojelutoimiin eli muuhun kuin ruuan tuottamiseen. Siitä ei ole enää varaa nipistää ennallistamiseen. Meidän näkökulmamme on, että cap-raha on ennen kaikkea ruuantuotantoa varten”, Rantala korostaa.

Asetuksen toteuttamiseen liittyvässä kansallisessa keskusteluissa on paneuduttava myös oikeudenmukaisuuteen ja tilojen talouteen, Rantala korostaa. Monella alueella turvemaat ovat maatalouskäytössä erittäin tärkeitä.

Oma ongelmansa on toimien käytännön toteutus.

”Ennallistamiseen on tietysti olemassa pehmeitäkin keinoja, kuten nurmipeitteisyyden lisääminen. Vettäminen taas on niin uusi asia, ettei sen tekniseen toteutukseen edes ole selkeitä vastauksia.”