Vasikoiden vienti on kaupan ja teollisuuden häpeä ‒ tuottajat saavat ulkomailta jopa 40 prosenttia paremman hinnan

Naudan teurasmäärä laski tammi–elokuussa viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna yhdeksän prosenttia 51,3 miljoonaan kiloon, vaikka niukkuus ja siitä seuranneet nautojen teuraspainot ovat kohonneet viime vuodesta. Tarjonnan vähentymisen seurauksena myös naudanlihan kulutus laski kuusi prosenttia 61,6 miljoonaan kiloon. Omavaraisuus naudanlihassa on pahasti miinuksella. (MT 20.10.)

Suomessa tuottajahinta on edelleen merkittävästi jäljessä muiden EU-maiden hinnoista. Halpa hinta on huomattu myös muissa maissa ja eurooppalaiset ostajat ovat liikkeellä. Nautojen viennissä ei ole uutta. Suomesta on viety vuosikymmeniä jalostuseläimiä ulkomaille. Nyt niitä viedään kasvatettavaksi teuraaksi.

Määrät ovat vielä suhteellisen pieniä. Elävien nautojen vienti edellyttää Ruokaviraston myöntämän nautapassin. Näitä EU-komission ylläpitämän järjestelmän mukaisia nautapasseja myönnettiin Suomesta EU:n sisämarkkinoille viime vuonna 78 ja tänä vuonna lokakuun puoleenväliin mennessä passeja oli myönnetty jo 358. Kysyntää olisi paljon enemmän. (Yle 17.10.)

Sieviläinen tuottaja Mikael Myllylä myi syksyllä emolehmätilansa vasikat virolaiselle ostajalle, joka myi ne edelleen puolalaiselle ostajalle. Myllylän mukaan lihan hinta on noussut enemmän kuin vuosiin, mutta muualla Euroopassa hinta on noussut enemmän. Vaikka kauppaan liittyvä byrokratia aiheutti kuluja, ulkomaalaiselta ostajalta saadun hinnan ero kotimaiseen hintatasoon verrattuna oli viisinumeroinen.

Myllylä sanoo Ylen haastattelussa, että tekisi mieluummin kauppaa suomalaisen osuusteurastamon kanssa. Hän on aivan oikeassa todetessaan jonkin olevan pahasti pielessä, jos puolalaisilla ja balteilla on varaa maksaa vasikoista suomalaisia enemmän.

Todennäköisesti nautojen matka jatkuu, koska lihasta on pulaa myös Euroopan ulkopuolella. Atrian lihaliiketoiminnasta ja viennistä vastaavan johtajan Markku Hirvijärven mukaan nautaa viedään Puolasta Turkkiin, Syyriaan, Algeriaan ja Ghanaan.

Virolaiset ostajat ovat olleet yhteydessä myös haukivuorelaiseen Kalle Mattilaan, joka omistaa nautakarjatilan yhdessä naapurinsa kanssa. Virolainen ostaja halusi ostaa Mattilalta yhteensä sata puolivuotiasta hiehoa ja sonnivasikkaa. Hän kävi tilalla, valikoi haluamansa eläimet ja teki tarjouksen, joka oli 30‒40 prosenttia parempi kuin kotimaiset hinnat.

Kysymys on tuottajan kannalta suurista rahoista. Mattilan laskelmien mukaan myymällä saman määrän nautoja kuin Myllylä virolaisen ostajan tarjoamalla hinnalla, hän saisi noin 30 000‒40 000 euroa enemmän kuin kotimaiselta ostajalta. Mattila olisi tarttunut tarjoukseen empimättä, jos omalla tilalla ei olisi teurasnautojen loppukasvatusta ja voimassaolevaa teurastamosopimusta.

Mattilan mielestä tuottajat on peloteltu hiljaisiksi eivätkä he saa puhua hinnoista edes keskenään. Myös MTK pysyy hiljaa. Kaikki pelkäävät Mattilan mielestä Kilpailu- ja kuluttajavirastoa (KKV). Myös KKV:n mukaan lihan hinnoissa on jotakin poikkeuksellista. Virasto on tutkinut lihan hintoja jo pari vuotta ja selvitystyö jatkuu.

Tilanteeseen syyllisenä pidetään yleisesti kauppaa. Syytä löytyy myös lihataloista, koska niiden sopimukset tuottajien kanssa ovat pitkiä, tiukkoja ja salaisia. Sopimukset tuovat varmuutta mutta ovat myös kahlitsevia.

Kuinka ulkomaille vietävistä vasikoista kannattaa maksaa kuljetuskustannuksien päälle kymmeniä prosentteja enemmän kuin kotimassa. Naudanlihan kuluttajahinnat eivät todennäköisesti ole vientimaissa Suomea korkeampia.

Alituotantotilanteessa vasikoiden viennissä ei ole järkeä. Järkeä ei ole myöskään nykyisissä tuottajahinnoissa. Liha pitäisi jalostaa kotimassa ja viedä sen jälkeen ‒ jos on vietävää. Suurin vastuu on teollisuudella ja kaupalla.